Eron jälkeen loppuikä "yksin"???

[mymmeli]

Onko ketään joka on ajatellut eronsa jälkeen että kukaan ei voi!! haluta enää koska on jo vanha nainen ja on lapsia ja......koska entinenkään ei enää rakastanut? Minusta tuntuu nyt juuri siltä, ex on tietty löytänyt uuden naisen mutta välillä silti, vaikka lasten kanssa aika sujahtaa tuleemieleen että jos en koskaan enää rakastu, olen aina yksin??

 

[mymmeli]

No nih...taidaanpa olla siis ainoa joka ajattelee näin...

 

[vieras]

No taidat. Tietty susta nyt tuntuu tolta, mutta anna itselles aikaa. Kyllä se ukkeli sieltä joskus vastaan kävelee

 

[mammutti]

Juu et ole ainut joka noin ajattelee. Täällä toinen :wave:

 

[mymmeli]

...kun joskus ajattelee et onko 37-v. kaikki ohi??? Ei sen puoleen että "hätä" olisi kova mutta joskus kun lapset ovat omilla menoillaan/harrastuksissaan, alkaa miettimään että mitä sitten...

 

[vieras]

Minusta tuntuu kanssa samalta.. Olen yhden lapsen yh. Osittain tämä "miehettömyys" johtuu siitä että olen niin nirso, ja ajattelen että tuskinpa löydän toista miestä josta pitäisin yhtä paljon. Ja toisaalta kaikki ei ole mennyt elämässä ihan putkeen, mietin että ei tällainen epäonnistuja kelpaa kenellekään.. Ja toisaalta mietin että missä välissä niitä miehiä ehtisi tapaamaankaan. Minulla on aika vahva tunne että minä tulen olemaan loppuikäni yksin, mutta olen sellainen luonteeltani, että ei tuo minua niin hirveästi ahdista vaikka niin kävisikin.

 

[=(]

Alkuun on varmasti parempi ollakkin yksin lasten kanssa. Antaa elämän asettua uriinsa ja kyllä se uusi rakkauskin sieltä sitten aikanaan vastaan tulee. kiirehtiä ei kannata. Ja muista että lapset on ne tärkein eikä ne saa joutua kärsimään. Usein kun käy niin ettei se uusi rakkaus sitten lopulta hyväksykään koko pakettia. =(

 

[mii]

Minä. Ei mitään haluja uuteen suhteeseen, ja ajattelin viettäväni loppuelämän yksin. Kuinkas kävikään... 4 kk eron jälkeen, mulla menee ihan kivasti

 

[mymmeli]

..olen samaa mieltä ettälapset ovat ja tulevat olemaan se tärkein, mutta ne lapsetkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa joskus....en ole ollut yksin kuin vasta vähän yli vuoden mutta millä laskea se henkisen yksinäisyyden määrä jota tunsi vuodet kun eli liitossa? Olisi vain niin mukava että joku kysyisi minulta joskus miten minä voin? Onneksi 5 rakasta lastani ovat nyt maailmani....

 

[mammutti]

Mulla on ikää kanssa lähempänä neljää kuin kolmeekymppiä ja lapsia neljä, että "markkina-arvo" on takuulla melko nollilla. Ja vaikka lapset on tietty tärkeimmät asiat maailmassa niin ois se kiva jonku kainaloo käpertyä :/ mut ainaki tällä hetkellä tuntuu että mää en koska löydä ketää :`(

 

[mymmeli]

...ravintoloissa kun en roiku,niin mitens sen oman kullan sitten löytää? Ärsyttää sekin kun ystäväni sanovat: Sä olet niin kaunis, iloinen ja ihana, tottakai!! suhun moni ihastuu...no, ne ovatkin ystäviäni.....ja niin, se kainaloon käpertyminen ja olo että joku pitääminusta huolta olis aikas kiva juttu..

 

[mammutti]

Mymmeli tutulta kuulostaa juu aika samoja ajatuksia täälläki.

 

[mymmeli]

...kauan olet sinä olet mammutti ollut yksin? Ja jos saan udella,oliko yksin jäämisesi yhteinen päätös vai yllätys? Miten olet saanut arkesi luistamaan 4 lapsen kanssa? Ja ehkäpäsesuurin este onkin se korvien väli, kun itse kokee ettei ole hyvä tai haluttava!

 

[TUNTUU]

Kun kolmekymppisenä on kolme lasta kolmen eri miehen kanssa, tuntuu siltä että en ikinä enää pysty suhteeseen kenenkään kanssa.

 

[mymmeli]

...kun olen pitkään kiinnittänyt huomiota mieheen joka aina on yksin poikansa kanssa niin vaikka vaihdamme katseita niin kovasti olen miettinyt että miksei miehestäkin voi tuntua samalta?

 

[mammutti]

Minä oon ollu yksin 1.5 vuotta ja itse lähdin, mies ei olis halunnu erota. Oli niin vaikea liitto että on helpotus olla vaan lasten kanssa. Arki pyörii omalla tahdillaan, ainut milloin on hankalaa on kun koko porukka sairastaa.
No tosin nyt on alkanu kaipaamaan myös sitä et sais jutella jonkun kanssa päivän tapahtumista ja käpertyä toisen kainaloon. Ja ettei aina tarvis kaikkee hoitaa itse =)
Kerroit että sulla on 5 lasta, että aika kiirettä taitaa pitää sullaki arki =)? Miten teillä ero, et oliko vaikea tai et yhteinen päätös vai?

 

[mymmeli]

Yhteinen päätös, vaikka minä sen laitoin alulle aloittamalla keskustelun erosta kun en enää jaksanut sitä henkistä painetta. Ja sen huomaaminen että juuri mikään! ei muuttunut vaikka mies lähti, oli ehkä se kauhein. Olin itse ja myös miehenipäästänyt tilanteen siihen että minä ainoastaan pyöritin elämäämme ja arkeamme, ja minulla oli vastuu kaikesta...Nyt kaikki toimii hienosti ja lapset saavat enemmän isästään kuin koskaan ennen ja se on upeaa! Olemme hyvissä väleissä mutta nyt tajuan että haluan miehen joka myös osaa tehdä ruokaa ja viedä roskikset ja ehkä jopa imuroida...Rankkaa on arki kun opiskelen ja asun omakotitalossa ym.mutta eiköhän se tästä...niinkuin jo kirjoitin,lapset kasvaa koko ajan..ja muuten, täälläkin on nyt 3 lasta kipeänä...

 

[onnellinen]

Minä olin eroni jälkeen yksin 10 v. Sinä aikana lapset saivat kaikaen huomioni. Nyt kolme on jo aikuisia ja nuorinkin 14. Kevättalvella tapasin ihanan miehen ja nyt olen rakastunut ja hurjan onnellinen. Lapset ovat jo isoja, on enemmän aikaa itselle, suhteelle ja nautin tästä kaikesta.

 

[äeree]

Itse olen ollu 3vuotta kohta yksin eron jälkeen. Ja todellakin alkaa tuntumaan että olen loppuikäni yksin!!!
Eräskin kahvittelukaveri tuumasi vain ekatreffien jälkeen; olet LIIAN äiti. Jaahas.. Mitähän tuohonkin pystyy sanomaan..
Kai se on myös ittellä rima korkeella. Ei uskalla heittäytyä suhteeseen niin vain ettei tule näpeille ettei lapsi joudu kärsimään minun sydänsuruistani.
Toisaalta taas nirso myös siksi, etten halua enää puolivillasta suhdetta. JOS enää aion parisuhteeseen niin sen on sitten myös tunnuttava oikealta ja hyvältä, ei vaan olemisen ilosta.
Ehkäpä en koskaan sitä löydä sitten, monet illat itkeny kun itse en haluaisi olla aina vaan yksin. Onhan lapsesta seuraa, mutta toista aikuista ihmistä keskustelukaverina jne se ei todellakaan korvaa!!!

 

[clivia]

Mä olin 40 kun erosin ja viiden lapsen yh-äiti eikä ole tarvinnut yksin olla että se ikä ja lapsiluku ei vaikuta kyllä mitenkään.
Nyt kun olen 46 mä olen ajatellut että jos mulla menee joskus välit poikki tän miehen kans mä en enää sen jälkeen parisuhteeseen ala.
Lapset alkaa olla isoja jo,kuopuskin 10,niin mä keskityn sen jälkeen sitten ihan muihin asioihin kun ihmissuhteisiin.
Lisäksi mä en ole koskaan rakastanut ketään niin kuin tätä miestä jonka kanssa nyt olen ja vähempään en enää koskaan tyydy.
Mun ystävä oli eron jälkeen 8 vuotta ihan yksin,nyt poika on 15 ja hän tapasi miehen joka vei jalat alta ja hän on tosi onnellinen.
Mä jouduin hoitamaan kaikki itse silloinkin kun mä elin lasten isän kanssa eli siihen olen tottunut enkä kaipaa apua lastenhoidossa tai kotitöissä.
Oma rakas on kuitenkin ihana olemassa.

 

[Viblsp-]

Tuolla tavalla ajatellut. Nyt joudun kumoamaan puheitani. Avioerohakemus lähtee tänään kummankin allekirjoituksella varustettuna postiin ja minä olen rakastunut toiseen mieheen.

 

[NannaIhana]

Tuolla tavalla ajatellut. Nyt joudun kumoamaan puheitani. Avioerohakemus lähtee tänään kummankin allekirjoituksella varustettuna postiin ja minä olen rakastunut toiseen mieheen.

ohhoh onnea ja kaikkea hyvää :hug:

 

[Viblsp-]

Tuolla tavalla ajatellut. Nyt joudun kumoamaan puheitani. Avioerohakemus lähtee tänään kummankin allekirjoituksella varustettuna postiin ja minä olen rakastunut toiseen mieheen.

ohhoh onnea ja kaikkea hyvää :hug:

"Ohhoh" se oli itelleki. Nooh, katellaan rauhassa, mitä tästä tulee.

 

[NannaIhana]

Tuolla tavalla ajatellut. Nyt joudun kumoamaan puheitani. Avioerohakemus lähtee tänään kummankin allekirjoituksella varustettuna postiin ja minä olen rakastunut toiseen mieheen.

ohhoh onnea ja kaikkea hyvää :hug:

"Ohhoh" se oli itelleki. Nooh, katellaan rauhassa, mitä tästä tulee.

joo älä tee sillee hätiköityjä päätöksiä, mieti rauhassa seuraava liike. tarkoitan siis lähinnä sitä et älä heti oo muuttamassa uuden kans yhteen

voi vitsi, ihanaa, meneeks perhosia masussa

 

[Viblsp-]

Tuolla tavalla ajatellut. Nyt joudun kumoamaan puheitani. Avioerohakemus lähtee tänään kummankin allekirjoituksella varustettuna postiin ja minä olen rakastunut toiseen mieheen.

ohhoh onnea ja kaikkea hyvää :hug:

"Ohhoh" se oli itelleki. Nooh, katellaan rauhassa, mitä tästä tulee.

joo älä tee sillee hätiköityjä päätöksiä, mieti rauhassa seuraava liike. tarkoitan siis lähinnä sitä et älä heti oo muuttamassa uuden kans yhteen

voi vitsi, ihanaa, meneeks perhosia masussa

Juu no, onneksi sillä on lapsi, ymmärtää että haluan edetä hitaasti. Menee melkoisen kauan, ennen kuin esim. lapset tapaa jne.