S
Surullinen
Vieras
Niin, mistäköhän sitä aloittaisi. Olen parikymppinen nainen ja asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Meillä on ollut nopea eteneminen tässä suhteessa ja varmaan sekin on osaltaan vaikuttanut hyvin paljon meidän väleihin. Kumpikin sanoo välittävänsä ja tykkäävänsä toisesta hyvin paljon, mutta enää kumpikaan ei sano rakastavansa toista vaikka hetki sitten kaikki oli toisin. Meillä ei ole enää sitä tiettyä kipinää suhteessa mitä aluksi oli, se on vain kadonnut. Tästä ollaan käyty monia keskusteluja, sillä se rassaa poikaystävääni todella paljon. Haluan kuitenkin painottaa että minulla on suuria tunteita häntä kohtaan, eikä ero ole sellainen asia mitä haluaisin tapahtuvaksi.
Me ollaan nyt kahdesti oltu aikalailla eron partaalla ja nyt taitaa olla kolmas kerta. Ensimmäisellä kerralla poikaystävä totesi kyllästyneensä tähän meidän suhteeseen. Koki olevansa yksin tässä suhteessa ja että minä vain roikun mukana. Hän sanoi myös silloin jo kipinän ja intohimon olevan tärkeä osa suhdetta ja koska se puuttuu meiltä, hän ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuulemma mun huonossa itsetunnossakin on vaikutusta asiaan. Me kuitenkin selvitettiin asiat, vannoin yrittäväni nyt paljon kovemmin ja tekeväni kaiken ettei suhde kaadu ja sanoin että hänen kanssaan mun itsetuntoni on noussut huimasti - mikä on oikeasti totta.
Siitä meni tovi ja sain tietää että poikaystäväni oli flirttaillut ja lähetellyt jälkeenpäin viestiä tälle tytölle facebookissa koskien jotain seksikatseita yms. Tyttö oli kaverin kaveri ja tämä minun kaveri sitten kertoi tottakai asiasta minulle. Silloin minä sanoin poikaystävälle että vaikkei se nyt mitään pettämistä ollut, niin mä en aio kattella tommosta vierestä. Kerroin että musta tuntuu tosi pahalta tommonen ja että jos se heti tekee tuollaista kun meillä on vähän vaikeampaa, niin silloin on parempi että minä lähden kävelemään. Olin silloin jo lähdössä ovesta kalppimaan kun hän tajusi ettei voi oikeasti menettää minua ja aneli ja sitten me puhuttiin. Kävi ilmi että hän oli pitäny mua täysin itsestäänselvyytenä ja uskoi että pääsee tuostakin kuin koira veräjästä. Vannotti rakkautta silloin koska tajusi ettei halua menettää mua. No, me jatkettiin sitten ja ihan hyvin meillä menikin.
Nyt tullaankin sitten tämänhetkiseen tilanteeseen ja haluan heti kättelyssä korostaa että kyllä, nyt syy tähän kaikkeen on minussa. En syytä poikaystävääni oikeastaan mistään, vaan olen erittäin vihainen itselleni ja pettynyt itseeni. Eli tilanne on se, että viikonloppuna sorruin lukemaan hänen facebookia joka oli auki hänen tietokoneellaan. Luin viesteistä kuinka hän oli jutellut jonkun tytön kanssa, vaihtoi heti numeroita ja kertoi kuinka kiva oli jutella kun itse ei olisi kuulemma uskaltanut. Loukkaannuin hieman ja mainitsin asiasta poikaystävälle. Hän selitti että se oli joku tyttö joka työskenteli vanhainkodissa jonka kiinteistöä poikaystävä hoitaa ja että se tyttökin seurustelee ettei minulla ole kuulemma mitään hätää. Okei, tätä mä en ehkä niin hyvin halua ymmärtää että miksi hän halusi heti vaihtaa numeroita ja lupasi nähdäkin tyttöä siellä työpaikalla..?
No, kuitenkin jatketaan. Eilen sitten mut jotenki valtas joku uteliaisuus ja ehkä pieni epäilys ja nukkumaanmennessä selasin poikaystävän puhelut salaa. TIEDÄN, tein VÄÄRIN enkä tiedä mikä minuun meni. Sain tietää että hän oli soitellut exällensä, joka muutenkin on puhututtanut tässä meidänkin suhteessa jonkun verran. Selitys oli kuitenkin ihan uskottava kun tottakai asiasta heti kerroin. Poikaystävä kuitenkin suuttui (luonnollisesti) paljon, eikä suostunut ottamaan minkäännäköisiä anteeksipyyntöjä tai pahoitteluita vastaan. Ymmärrän tottakai, mutta olen todella pahoillani ja omatuntoa soimaa ihan älyttömästi.
Aamulla yritin vielä yrittää sopia hänen kanssaan ja vannotin etten todellakaan tee enää ikinä mitään vastaavaa ja olen sitä mieltä oikeasti, koska loukkasin nyt hänen yksityisyyttään ja petin luottamuksenkin siinä samalla. Nyt en oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Me nähdään vasta illalla kun hän tulee kotiin ja hän sanoi miettivänsä nyt päivän että voidaan sitten puhua. En oo pelänny ikinä näin paljon tätä ero juttua enkä tiedä mitä nyt tekisin sen aikaa kun hän on poissa. Ei ole mitään ajatusta siitä, mitä hän ajattelee ja että riittikö tämä nyt hänelle lopullisesti.
Kun mietin omalle kohdalle, niin tottakai varmaan hieman loukkaantuisin mutta mulla ei ole mitään salattavaa tässä suhteessa, enkä suuttuisi varmaankaan hänelle. Itseasiassa aika alussa hän luki mun keskusteluja facebookista, mutta en sitä viitsi vetää mukaan tähän soppaan.
Meillä on toki ollut vaikeaa ja jos näinkin tuoreessa suhteessa menee jo näin huonosti, niin en tiedä tulevaisuudesta. Mutta hän on oikeasti minulle täydellinen poikaystävä ja meillä on tosi kivaa yhessä. Me molemmat otetaan toisiamme huomioon ja läheisyyttä meillä on paljon. Me puhutaan kyllä asioista ja ollaan sillee avoimia. En halua ees kuvitella miten jatkaisin tästä jos me nyt erottais.
Mitä minä voin enää tehdä? Kadun tätä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä, enkä olis oikeasti halunnut vajota näin alas. Ei sekään enää auta hokea että olen pahoillani, kun sekin menettää merkityksensä. Onko tämä tosiaan nyt meidän loppu?
Me ollaan nyt kahdesti oltu aikalailla eron partaalla ja nyt taitaa olla kolmas kerta. Ensimmäisellä kerralla poikaystävä totesi kyllästyneensä tähän meidän suhteeseen. Koki olevansa yksin tässä suhteessa ja että minä vain roikun mukana. Hän sanoi myös silloin jo kipinän ja intohimon olevan tärkeä osa suhdetta ja koska se puuttuu meiltä, hän ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuulemma mun huonossa itsetunnossakin on vaikutusta asiaan. Me kuitenkin selvitettiin asiat, vannoin yrittäväni nyt paljon kovemmin ja tekeväni kaiken ettei suhde kaadu ja sanoin että hänen kanssaan mun itsetuntoni on noussut huimasti - mikä on oikeasti totta.
Siitä meni tovi ja sain tietää että poikaystäväni oli flirttaillut ja lähetellyt jälkeenpäin viestiä tälle tytölle facebookissa koskien jotain seksikatseita yms. Tyttö oli kaverin kaveri ja tämä minun kaveri sitten kertoi tottakai asiasta minulle. Silloin minä sanoin poikaystävälle että vaikkei se nyt mitään pettämistä ollut, niin mä en aio kattella tommosta vierestä. Kerroin että musta tuntuu tosi pahalta tommonen ja että jos se heti tekee tuollaista kun meillä on vähän vaikeampaa, niin silloin on parempi että minä lähden kävelemään. Olin silloin jo lähdössä ovesta kalppimaan kun hän tajusi ettei voi oikeasti menettää minua ja aneli ja sitten me puhuttiin. Kävi ilmi että hän oli pitäny mua täysin itsestäänselvyytenä ja uskoi että pääsee tuostakin kuin koira veräjästä. Vannotti rakkautta silloin koska tajusi ettei halua menettää mua. No, me jatkettiin sitten ja ihan hyvin meillä menikin.
Nyt tullaankin sitten tämänhetkiseen tilanteeseen ja haluan heti kättelyssä korostaa että kyllä, nyt syy tähän kaikkeen on minussa. En syytä poikaystävääni oikeastaan mistään, vaan olen erittäin vihainen itselleni ja pettynyt itseeni. Eli tilanne on se, että viikonloppuna sorruin lukemaan hänen facebookia joka oli auki hänen tietokoneellaan. Luin viesteistä kuinka hän oli jutellut jonkun tytön kanssa, vaihtoi heti numeroita ja kertoi kuinka kiva oli jutella kun itse ei olisi kuulemma uskaltanut. Loukkaannuin hieman ja mainitsin asiasta poikaystävälle. Hän selitti että se oli joku tyttö joka työskenteli vanhainkodissa jonka kiinteistöä poikaystävä hoitaa ja että se tyttökin seurustelee ettei minulla ole kuulemma mitään hätää. Okei, tätä mä en ehkä niin hyvin halua ymmärtää että miksi hän halusi heti vaihtaa numeroita ja lupasi nähdäkin tyttöä siellä työpaikalla..?
No, kuitenkin jatketaan. Eilen sitten mut jotenki valtas joku uteliaisuus ja ehkä pieni epäilys ja nukkumaanmennessä selasin poikaystävän puhelut salaa. TIEDÄN, tein VÄÄRIN enkä tiedä mikä minuun meni. Sain tietää että hän oli soitellut exällensä, joka muutenkin on puhututtanut tässä meidänkin suhteessa jonkun verran. Selitys oli kuitenkin ihan uskottava kun tottakai asiasta heti kerroin. Poikaystävä kuitenkin suuttui (luonnollisesti) paljon, eikä suostunut ottamaan minkäännäköisiä anteeksipyyntöjä tai pahoitteluita vastaan. Ymmärrän tottakai, mutta olen todella pahoillani ja omatuntoa soimaa ihan älyttömästi.
Aamulla yritin vielä yrittää sopia hänen kanssaan ja vannotin etten todellakaan tee enää ikinä mitään vastaavaa ja olen sitä mieltä oikeasti, koska loukkasin nyt hänen yksityisyyttään ja petin luottamuksenkin siinä samalla. Nyt en oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Me nähdään vasta illalla kun hän tulee kotiin ja hän sanoi miettivänsä nyt päivän että voidaan sitten puhua. En oo pelänny ikinä näin paljon tätä ero juttua enkä tiedä mitä nyt tekisin sen aikaa kun hän on poissa. Ei ole mitään ajatusta siitä, mitä hän ajattelee ja että riittikö tämä nyt hänelle lopullisesti.
Kun mietin omalle kohdalle, niin tottakai varmaan hieman loukkaantuisin mutta mulla ei ole mitään salattavaa tässä suhteessa, enkä suuttuisi varmaankaan hänelle. Itseasiassa aika alussa hän luki mun keskusteluja facebookista, mutta en sitä viitsi vetää mukaan tähän soppaan.
Meillä on toki ollut vaikeaa ja jos näinkin tuoreessa suhteessa menee jo näin huonosti, niin en tiedä tulevaisuudesta. Mutta hän on oikeasti minulle täydellinen poikaystävä ja meillä on tosi kivaa yhessä. Me molemmat otetaan toisiamme huomioon ja läheisyyttä meillä on paljon. Me puhutaan kyllä asioista ja ollaan sillee avoimia. En halua ees kuvitella miten jatkaisin tästä jos me nyt erottais.
Mitä minä voin enää tehdä? Kadun tätä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä, enkä olis oikeasti halunnut vajota näin alas. Ei sekään enää auta hokea että olen pahoillani, kun sekin menettää merkityksensä. Onko tämä tosiaan nyt meidän loppu?
