Eron syyt

[Mietteliäs]

Mitkä ovat olleet ne suurimmat syyt, mitkä ovat johtaneet avioeroonne? Jos nyt jätetään kuitenkin luettelematta väkivalta, alkoholi tai pettäminen. Ne ovat niin selviä ja hyväksyttyjä syitä.

Oletteko katuneet päätöstänne? Mikä on ollut suvun reaktio?

Itselläni tilanne, että tällä hetkellä ero tuntuu mahdolliselta. En sano vielä, että todennäköiseltä, koska vaakakupissa on vielä paljon plussapuolella. Miinuksia vain on vähän enemmän. Välillä pohdin, voisiko ne plussat olla jotenkin painavampia kuin ne miinukset. Miten verrata esimerkiksi plussapuolella olevaa luottamusta ja miinuspuolella olevaa läheisyydenpuutetta? Kummalla on suurempi arvo?

Välillä mietin, onko perusteluni vain kovin kevyet, kun mikään noista kolmesta (väkivalta, alkoholi, pettäminen) ei toteudu. Toisinaan mietin, että lasten takia pitäisi pysyä yhdessä, mutta toisinaan olen sitä mieltä, että juuri lasten takia pitäisikin erota. Millaisen mallin parisuhteesta he saavatkaan, kun eivät näe lämpöä vanhempiensa välillä?

Asioista ollaan kyllä keskusteltu miehen kanssa, mutta mitään pysyvää muutosta ei ole tapahtunut. Onko tyhmää edes ajatella, että hakee eroa toisen puolesta? Minä siis koen, että mies ei ole tyytyväinen meidän nykyiseen tilanteeseen. Silti uskon, että hänestä ei ole sen ratkaisun tekijäksi, että ero laitettaisi vireille. Meillä menee niin päin, että minä olen se, joka yrittää etsiä ratkaisuja ongelmiin, mies mieluummin lakaisee ongelmat maton alle tai ""rypee"" niissä. Minä en sellaista jaksa.

Antakaa minulle nyt jotain ajattelemisen aihetta. Tuntuu, että ajatukset pyörii ympyrää.

 

[Avioerolapsi]

Teetpä sitten niin tai näin, tee päätöksesi omista lähtökohdistasi ja oman itsesi vuoksi. Kuulostaa vastuunpakoilulta vedota lapsiin, olipa kyseessä sitten yhdessä pysyminen tai ero.

 

[ja]

vastuunpakoilulta kuulostaa myös ajatus siitä että tekee avioeropäätöksen toisen ihmisen puolesta. Kumppanihan ei tietääkseni ole alaikäinen lapsi, vaan täysin aikuinen ihminen tekemään itse omat päätöksensä.

 

[Ap]

No, tulihan tässä ainakin uutta ajattelemisen aihetta. Olen nimittäin kuvitellut, että se vasta onkin vastuunpakoilua, jos oman edun nimissä hakee hyvää oloa eikä ajattele lapsia ollenkaan.

Ja tuosta toisen puolesta tehtävästä päätöksestä….tällä hetkellä se tosiaan tuntuisi toisen puolesta tehtävältä päätökseltä, sillä itselleni arki tällaisenaan menettelisi, jos vain tuntisin, että mieskin olisi siihen tyytyväinen. Mutta jos tämä tilanne jatkuu pitkään, en enää jaksa yrittää. Silloin se päätös olisi tehty omasta puolesta.