uusperheen paremmat puolet

[uusiomamma]

Heips!

Halusin kertoa kaikille super-autuaan ydinperheen omaaville "fiksuille"aikuisille pari realiteettiä uusperheestä. Me emme suinkaan kasvata lapsiamme huonosti, minun pojallani on sisaruksia isänsä entisestä avioliitosta ja pieni sisarpuoli myös uudesta liitostani.

Eroon johtaneet syyt ovat tosiaankin aina kahden ihmisen välillä, ulkopuolisten on aivan turha spekuloida eron syitä. MUTTA uskallan väittää että lapsellani on huomattavasti parempi olla nyt, kun hänellä on superhyvä isäpuoli, ´joka rakastaa poikaa aivan kuin omaansa.Ja isä joka jaksaa välittää pojastaan kun aika ei mene riitelemiseen.. Poikani on tuntenut isäpuolensa kaksivuotiaasta.

Niihin hyviin puoliin vielä, lapsellahan on kolme aikuista jotka huolehtivat ja laajan ystäväpiirin omaavana voin sanoa, että ero ei tekis pahaa muutamalle ydinperheelle, lasten käytöskin jo kertoo ettei ruusuinen perheelämä sitä edes olekaan . Minun lapseni on omakotitaloalueemme suosituin leikkikaveri sosiaalisen ja ystävällisen luonteensa vuoksi ikää 5v.

Toinen hyvä puoli on se että pojan isään välit ovat paremmat kuin koskaan ennen. Hän ei esim.rahapulansa vuoksi voi aina suorittaa elareita aikanaan, joka ei minua eikä uutta miestäni haittaa, lapseni saa ruokaa ja leluja ihan riittävästi muutenkin. Maalaisjärkeä saa käyttää ja uusi mieheni onneksi ymmärtää exäni hankalan tilanteen. Uuden vauvan myötä on ihan kymppiä soittaa pojan isälle, "voisitko ottaa pariks yöks poikaa, kun niin väsyttää.." Aina on passannut. Isänsä on onnellinen kun saa tavata poikaansa useammin.
Tähänpäs teillä niin helkutin täydellisillä ydinperheillä ei ole mahdollisuutta. Minun pojallani on aina lähellään aikuinen joka jaksaa TÄYSILLÄ huolehtia hänen hyvinvoinnistaan.

Ei jakseta enää valittaa kaikesta, aikunen on aina uusperheen onnen takana, otetaan järki käteen ja laitetaan oikeasti lapsen hyvinvointi etusijalle. Lainaan myös jotain aiemmin lukemaani kohtaa ja yhdyn kympillä siihen, ettei kukaan,joka ei ole uusperheessä päivääkään elänyt voi kommentoida mitään asiaan mistä ei MITÄÄN YMMÄRRÄ.

ELETÄÄN VAAN JA NAUTITAAN KESÄSTÄ JA IHANISTA LAPSISTA,OLIVATPA NE SITTEN OMIA TAI EI. :hug:

 

[Hannele]

Olen myös uusioperheen äiti ja totean samaa kuin kirjoittaja että joskus tilanne vaihtamalla paranee.

Olemme myös taatusti onnellinen uusioperhe johon kuuluvat omat teini-ikäiseni,meidän yhteinen sekä mieheni teinit. Lisäksi perheeseemme kuuluu ex-mies vaimoineen sekä mieheni lasten äiti. Ei toki koko ajan mutta esim.juhlissa ja muissa tärkeissä lapsiamme koskevissa asiossa asiat sovitaan yhdessä. Ovat siis kaikki asianosaiset tavanneet toisensa.

Vielä sekin kummallisuus että mieheni lasten äidin kanssa olemme noin muutenkin tekemisissä,soittelemme ja joskus jopa tapailemme.Ilman mitään lapsijuttuja.

Teinit sanoo olevansa iloisia että ollaan väleissä ja onhan se oikeasti selvä että se vaikuttaa lapsiin - positiivisesti. Olemme riitamme jo kauan sitten riidelleet.

Tähän tuleminen ja suhteiden saavuttaminen tälle tolalle oli pitkän työn takana, joka todella kannatti. Tämän tilanteen haluan säilyttää ja pitää ja olla ikään kuin "yhtä suurta perhettä".

Helpottaa jo siinäkin että lapsen juhlia järjestettäessä ei tarvitse miettiä ketä voi ja ketä ei voi kutsua.

Lopuksi vielä se että kaikki lapsemme ovat myös ystäviä ja tapaavat toisiaan ilman meitä,tosin pienimmäinen ei vielä mutta muut.

Eli toimiva uusioperhe on ihan todella mahdolline!!!!!

 

[Weatherwax]

\

Olen myös uusioperheen äiti ja totean samaa kuin kirjoittaja että joskus tilanne vaihtamalla paranee.

Olemme myös taatusti onnellinen uusioperhe johon kuuluvat omat teini-ikäiseni,meidän yhteinen sekä mieheni teinit. Lisäksi perheeseemme kuuluu ex-mies vaimoineen sekä mieheni lasten äiti. Ei toki koko ajan mutta esim.juhlissa ja muissa tärkeissä lapsiamme koskevissa asiossa asiat sovitaan yhdessä. Ovat siis kaikki asianosaiset tavanneet toisensa.

Vielä sekin kummallisuus että mieheni lasten äidin kanssa olemme noin muutenkin tekemisissä,soittelemme ja joskus jopa tapailemme.Ilman mitään lapsijuttuja.

Teinit sanoo olevansa iloisia että ollaan väleissä ja onhan se oikeasti selvä että se vaikuttaa lapsiin - positiivisesti. Olemme riitamme jo kauan sitten riidelleet.

Tähän tuleminen ja suhteiden saavuttaminen tälle tolalle oli pitkän työn takana, joka todella kannatti. Tämän tilanteen haluan säilyttää ja pitää ja olla ikään kuin "yhtä suurta perhettä".

Helpottaa jo siinäkin että lapsen juhlia järjestettäessä ei tarvitse miettiä ketä voi ja ketä ei voi kutsua.

Lopuksi vielä se että kaikki lapsemme ovat myös ystäviä ja tapaavat toisiaan ilman meitä,tosin pienimmäinen ei vielä mutta muut.

Eli toimiva uusioperhe on ihan todella mahdolline!!!!!

Minä allekirjoitan ylläolevan myös. Mutta tämä kaikki lähtee aikuisista, siitä että ymmärretään oikeasti pistää lasten etu edelle ja välillä vähän niellä vaikka ei niin kovin joku asia nappaisikaan. Ja vanhat riidat pitää pystyä jättämään taakseen, turha niitä muinaisia on muistella ja kaivella.

 

[Kaunis Aamu]

Minusta tuo ap:n kirjoitus oli tosi hyvä. On se vain ihana tilanne jos asiat menee noin. Ja todellakin, ero voi olla kaikkein paras ratkaisu joskus lapsillekin.

Sinun ei tarvitse riidellä elatusmaksuista. Ei tarvitsi minunkaan, eikä varmasti kenenkään muunkaan, jos taloudellinen tilanne (ruoka ym.) ei siihen kaadu. Joskus se valitettavasti voi kaatua. Erityisesti silloin, kun ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa.

Tuon onnistuminen vaatii molemmilta vanhemmilta ja mahd. vanhempipuolilta halua toimia lapsen parhaaksi.
Joustoa molemmin puolin, niin sitä varmaan saa jos antaakin. Mutta jokaisen pitää olla siihen valmis laskematta kuinka paljon toinen on joustanut tai tehnyt.

 

[saunan takana tilaa]

Niitä ei ole,uusperheys on s.aatanasta.kaikinpuolin.

 

[Äiti46]

Meillä kanssa menee oikein hyvin. 10-vuotiaalla pojallani on isäpuoli, joka myös rakastaa häntä kuin omaansa. Isään ja isän avovaimoon pojalla on lämmin suhde, hän käy heillä joka toinen viikonloppu. Ja hän on saanut kaksi ihanaa sisarustakin isältään =)

Mieheni kohtelee poikaa myös rahallisesti kuin omaansa, joten exän ei tarvitse maksaa kuin 50 euroa kuukaudessa (sovimme tämän keskenämme), sillä heillä on taloudellisesti tiukempaa. Eikä isän tarvitse muutenkaan osallistua pojan kuluihin. Toki hän sen tekisi mielellään - ihan totta, tiedän - mutta kun ei ole rahaa ei sitä ole. Eli meillä aikuisillakin on ihan aikuiset hyvät välit. Exän kanssa eläessäni meillä oli jatkuvia riitoja, elämä oli taatusti lapsellekin paljon kurjempaa kuin nykyisin.

Erosta on aikaa 8 vuotta, ja mieheni on ollut kanssamme 7 vuotta. Eikä kaiki alussa ollut tokikaan näin hyvin, exä inhosi miestäni ja oli mustasukkainen, mutta pikkuhiljaa asiat vain kolahtivat paikoilleen - exän nykyisen kuvioihin tuleminen ja uudet lapset auttoivat varmasti asiaa.

Mutta aina ei tarvitse riidellä uusperheissäkään..... B)

 

[yks äitipuoli]

\

Meillä kanssa menee oikein hyvin. 10-vuotiaalla pojallani on isäpuoli, joka myös rakastaa häntä kuin omaansa. Isään ja isän avovaimoon pojalla on lämmin suhde, hän käy heillä joka toinen viikonloppu. Ja hän on saanut kaksi ihanaa sisarustakin isältään =)

Mieheni kohtelee poikaa myös rahallisesti kuin omaansa, joten exän ei tarvitse maksaa kuin 50 euroa kuukaudessa (sovimme tämän keskenämme), sillä heillä on taloudellisesti tiukempaa. Eikä isän tarvitse muutenkaan osallistua pojan kuluihin. Toki hän sen tekisi mielellään - ihan totta, tiedän - mutta kun ei ole rahaa ei sitä ole. Eli meillä aikuisillakin on ihan aikuiset hyvät välit. Exän kanssa eläessäni meillä oli jatkuvia riitoja, elämä oli taatusti lapsellekin paljon kurjempaa kuin nykyisin.

Erosta on aikaa 8 vuotta, ja mieheni on ollut kanssamme 7 vuotta. Eikä kaiki alussa ollut tokikaan näin hyvin, exä inhosi miestäni ja oli mustasukkainen, mutta pikkuhiljaa asiat vain kolahtivat paikoilleen - exän nykyisen kuvioihin tuleminen ja uudet lapset auttoivat varmasti asiaa.

Mutta aina ei tarvitse riidellä uusperheissäkään..... B)

Kuinka kauan teillä meni että pääsitte tuohon pisteeseen?
Mieheni ja hänen exänsä erosta on jo reilut 13 vuotta ja exä on ollut uusissa naimisissa jo melkein 10 vuotta. Me ollaan oltu naimisissa 5v kohta.
Meillä on myös mieheni kanssa kolmas yhteinen lapsi tulossa.
MIehen exä näkee silti edelleen tarpeelliseksi puuttua meidän elämään viikottain, välillä myös joidenkin viranomaisten kanssa.
Tosin viimeksi sosiaalihuollossa sekä lastenvalvojalla kehoitettiin etää hakemaan itselleen ammattiapua :/
Mutta kuinka kauan tätä etän kiusaamista pitää vielä kestää?
Koska olen aika loppu tähän :'(

Enkä haluaisi lyödä hanskoja tiskiin, koska en jaksa etän kiusaamista. Perheeni on minulle rakas ja tärkein elämässä, mukaan luettuna siis mieheni lapset :heart:
ja etä ei siis suostu puhumaan, eikä hänen kanssaan voi sopia mitään, koska hän ei niitä noudata kuitenkaan.
Kuten hänen 16v poikakin sanoo, "äiti haluaa tehdä sääntöjä, joita ei itse pysty/halua noudattaa."

Yritetty on jo vaikka mitä....
Ja me ei etään oteta itse juuri ikinä mitään yhteyttä, ellei ole pakko.
Etä tekee tikustakin asiaa....

 

[Äiti46]

Kyllä siinä kolmisen vuotta meni, ennen kuin homma alkoi toimia kaikilta osin hyvin. Se kai riippuu myös siitä kuka on laittanut eron vireille, meillä se olin minä ja aluksi ex-mies oli surullinen/raivoissaan/epätoivoinen, ja vielä kun uusi mies tuli vuoden kuluttua kuvioihin olivat ne vaikeita aikoja. Exällä oli paljon naisjuttuja, ja hän esitteli tyttöystävänsä pojalleni, minusta se oli ok, sillä olihan pojalla kotona pysyvät olosuhteet. Ja sitten kun ex löysi tämän nykyisen, kaikki loksahti paikoilleen. Mutta toki tässä on kompromisseja jouduttu tekemään puolin ja toisin.

Sinun miehesi exä kuulostaa sairaalta tyypiltä, en käsitä kiusaamistanne. Jos itsellä on parisuhde kunnossa, ja erosta 13 vuotta ei ole ihan tervettä hänen käytöksensä