eronneet ja yh:t!

[eroamassa]

Taidan kysellä liian henk. kohtasia asioita mutta kysyn silti, mitenkä ootte päässeet irti toisistanne ja kuinka ero vaikuuttaa lapsiinne?

Ollaan miehen kanssa eroamassa ja yks yhteinen lapsi on, miehestä irtipäästäminen on vaan niin h*lvetin hankalaa vaikka teidän että ratkaisu on oikea. Ja sit pelkään että miten tua ero vaikuttaa lapseen ym. :/ lapsi on vasta reilu 1v mutta sitten myöhemmällä iällä.

 

[papu]

lapset oli tuolloin....15, 13 , 10 ja 3 vuotiaat..

poika oireili pahiten...mut aika tekee tehtävänsä.Pidä huoli että isä tapaa lastaan säännöllisesti.
Lapsi oppii ns. kahteen kotiin..eikä pidä sitä minään.

Meillä isä ei ottanut lapsia koskaan..ei nytkään. Erosta 4,5 vuotta...no ex on alkoholisti(jota ei myönnä)..joten ehkä hyvin kävi..

lasten puolesta välillä suren...vaan nyt menee hyvin..mennyt jo vuosia
Sinun lapsesi on niin pieni..että sopeutuu.

Onnea ratkaisulle!

 

[Keittiönoita]

Jos te aikuisina pidätte huolen siitä, ettei lapsi juuri sitä eroa havaitse, niin veikkaan, ettei lapsi kärsi siitä mitenkään. Mun kuopus oli noin 10 v, kun taisi ekaa kertaa tajuta, että mutsi ja faija ei pelehdikään sängyssä keskenään.

 

[Viblsp-]

Mie mietin samaa. Isommille jotenkin saan selitettyä, mutta 2-vuotiaat ei varmasti vielä tajua, vaan ihmettelevät sitten, missä isi on. Tää on se, mikä surettaa eniten, itku tuli jo pelkästä miettimisestä. Ja eiköhän se ero ole lapselle aina jonkinlainen kriisi. Pelottaa lasten takia. Mie tuun pärjäämään, mut miten lapset asian käsittää...

 

[vieras]

lapsi ei kärsi jos pidät välit hyvänä tulevan kesäsi kanssa

 

[:D]

lapsi ei kärsi jos pidät välit hyvänä tulevan kesäsi kanssa

eksäsi siis

 

[Pesky Pixie]

Mulla molemmat lapset oli alle 2v kun erottiin... vaikka mies oli ihan kamala, varsinkin loppuvaiheessa, eikä mitään yhdessä elämisen edellytyksiä tosiaankaan ollut, niin vaikeaa se silti oli. Vuosi melkein meni, että pääsin mielessäni irti ja eroon miehestä. Pitkään kaikki hänen tekemisensä/sanomisensa satuttivat/mietityttivät ja yritin jollain lailla huolehtiakin hänestä. Piti vaan päättää, että nyt en enää piittaa, että hoidamme vain keskustelua lapsista, muuten en hänen kanssaan puhu. Ja hankkiuduin myös eroon kaikista asioista, jotka olivat alunperin hänen/joihin liittyi muistoja hänestä. Nyt on vielä sänky, siitä pitäisi vielä päästä eroon.

 

[ap]

sattumalta tulin täällä käymässä ja täällähän on täys juttu menossa! kiva.

Joo siis mies on kyllä tosi hyvä isä, ei siinä mitään mutta meidän kemiat ei vaan enään toimi, totta kai ja haluan myös että lapsella on hyvät välit isänsä kanssa .

 

[Keittiönoita]

sattumalta tulin täällä käymässä ja täällähän on täys juttu menossa! kiva.

Joo siis mies on kyllä tosi hyvä isä, ei siinä mitään mutta meidän kemiat ei vaan enään toimi, totta kai ja haluan myös että lapsella on hyvät välit isänsä kanssa .

Sanoisin, että mulla ne pari ekaa vuotta eron jälkeen oli kaikista vaikeimmat. Mua suorastaan oksetti, kun exä töiden jälkeen tuli tänne meille poikaansa tapaamaan. Välillä lähdin saman tien esikoisen - joka ei siis ole exän lapsi - jonnekin. Välillä olin kotona, siivosin ja pesin pyykkiä. Exä saatto istua sohvalla katsomassa telkkarista uutisia ja leikitti siinä samalla pientä poikaansa. Mä puuhastelin toisessa huoneessa tai tytön kanssa jotain muuta.

Pari vuotta siinä suurinpiirtein meni eikä exän naama enää oksettanutkaan. Alettiin suhtautua toisiimme kuin aikuiset ihmiset. Exäkin alkoi jossain vaiheessa - juteltuaan eronneiden kavereidensa kanssa - tajuta, että mäkään en ollut ihan niin p**ska lehmä kuin mitä hän alunperin ajatteli. Alkoi vähitellen arvostaa sitä, että sai tavata poikaansa ihan milloin vaan eikä tarvinnut elareitakaan maksaa.

Yli 10 vuotta olen ollut exän kanssa hyvä ystävä. Myös hänen uusi vaimonsa on mulle hyvä ystävä. Tai ainakin erittäin hyvä kaveri. Exälle poika on elämänsä tärkein asia. Ja tiedän, että jos mä johonkin yllättävään pulaan joutuisin, exä olisi valmis mua auttamaan. Ei meidän yhteisen menneisyyden vuoksi vaan siksi, että olen hänen poikansa äiti.

 

[Marakatti]

No, eipä tuo ollu vaikeeta.
Miehellä on toinen perhe sen verran kaukana (Thaimaassa) ja oli siellä muutenki jo paljon joten ero ei muuttanu meiän elämää juuri muuten ku et ei tarvinnu enää pelätä millonse taas tulee tai menee.

 

[ap]

sattumalta tulin täällä käymässä ja täällähän on täys juttu menossa! kiva.

Joo siis mies on kyllä tosi hyvä isä, ei siinä mitään mutta meidän kemiat ei vaan enään toimi, totta kai ja haluan myös että lapsella on hyvät välit isänsä kanssa .

Sanoisin, että mulla ne pari ekaa vuotta eron jälkeen oli kaikista vaikeimmat. Mua suorastaan oksetti, kun exä töiden jälkeen tuli tänne meille poikaansa tapaamaan. Välillä lähdin saman tien esikoisen - joka ei siis ole exän lapsi - jonnekin. Välillä olin kotona, siivosin ja pesin pyykkiä. Exä saatto istua sohvalla katsomassa telkkarista uutisia ja leikitti siinä samalla pientä poikaansa. Mä puuhastelin toisessa huoneessa tai tytön kanssa jotain muuta.

Pari vuotta siinä suurinpiirtein meni eikä exän naama enää oksettanutkaan. Alettiin suhtautua toisiimme kuin aikuiset ihmiset. Exäkin alkoi jossain vaiheessa - juteltuaan eronneiden kavereidensa kanssa - tajuta, että mäkään en ollut ihan niin p**ska lehmä kuin mitä hän alunperin ajatteli. Alkoi vähitellen arvostaa sitä, että sai tavata poikaansa ihan milloin vaan eikä tarvinnut elareitakaan maksaa.

Yli 10 vuotta olen ollut exän kanssa hyvä ystävä. Myös hänen uusi vaimonsa on mulle hyvä ystävä. Tai ainakin erittäin hyvä kaveri. Exälle poika on elämänsä tärkein asia. Ja tiedän, että jos mä johonkin yllättävään pulaan joutuisin, exä olisi valmis mua auttamaan. Ei meidän yhteisen menneisyyden vuoksi vaan siksi, että olen hänen poikansa äiti.

Tällästä osaisin kuvitella meillekkin.. toivottavasti.. Mutta se lähteminen tästä suhteesta vaan on se hankalin asia! Onnea et teil menee noinkin kivasti.