Alkuperäinen kirjoittaja ap:
sattumalta tulin täällä käymässä ja täällähän on täys juttu menossa! kiva.
Joo siis mies on kyllä tosi hyvä isä, ei siinä mitään mutta meidän kemiat ei vaan enään toimi, totta kai ja haluan myös että lapsella on hyvät välit isänsä kanssa .
Sanoisin, että mulla ne pari ekaa vuotta eron jälkeen oli kaikista vaikeimmat. Mua suorastaan oksetti, kun exä töiden jälkeen tuli tänne meille poikaansa tapaamaan. Välillä lähdin saman tien esikoisen - joka ei siis ole exän lapsi - jonnekin. Välillä olin kotona, siivosin ja pesin pyykkiä. Exä saatto istua sohvalla katsomassa telkkarista uutisia ja leikitti siinä samalla pientä poikaansa. Mä puuhastelin toisessa huoneessa tai tytön kanssa jotain muuta.
Pari vuotta siinä suurinpiirtein meni eikä exän naama enää oksettanutkaan. Alettiin suhtautua toisiimme kuin aikuiset ihmiset. Exäkin alkoi jossain vaiheessa - juteltuaan eronneiden kavereidensa kanssa - tajuta, että mäkään en ollut ihan niin p**ska lehmä kuin mitä hän alunperin ajatteli. Alkoi vähitellen arvostaa sitä, että sai tavata poikaansa ihan milloin vaan eikä tarvinnut elareitakaan maksaa.
Yli 10 vuotta olen ollut exän kanssa hyvä ystävä. Myös hänen uusi vaimonsa on mulle hyvä ystävä. Tai ainakin erittäin hyvä kaveri. Exälle poika on elämänsä tärkein asia. Ja tiedän, että jos mä johonkin yllättävään pulaan joutuisin, exä olisi valmis mua auttamaan. Ei meidän yhteisen menneisyyden vuoksi vaan siksi, että olen hänen poikansa äiti.