Eronneille äideille kyssäri

[ehjästä kodista]

Tuossa tappeluketjussa joku väitti, että eronneet vanhemmat haluavat uskotella itselleen, ettei ero ole vaikuttanut lapseen negatiivisesti ja että lapsi tuntee olevansa ihan yhtä tärkeä uusioperheessä kuin sisarpuolensakin. Että kaikki siis on paremmin kuin hyvin. Tämä ajattelu siis siksi, että tekisi liian kipeää tarkastella tilannetta toisin. Yhdytkö tähän väitteeseen, vai onko tilanne kenties aivan päinvastoin eli oletko tavallista huolestuneempi lapsesi psyykeestä ja siitä, kuinka hän sopeutuu uuteen tilanteeseen?

 

[Nyynä]

en allekirjota tuota ihan täysin ja olen tietenki huolissani lapseni psyykeestä ja sopeutumisesta. mie koen että on tosi tärkeetä pitää se muu elämä muuttumattomana kun toinen vanhempi lähtee yhteisestä kodista, siinä on ressiä ihan riittämiin.

meillä ero ajottu justiinsa pahimmilleen niin että ko mie palasin takasin työelämään niin ukko pakkas kimpsut ja kampsut ja sano muuttavansa uuen akkansa tykö. ja kyllä se näkyy lapsessa, mm. niin että hän pelekää kokoajan myös miun jättävän ja hylkäävän hänet. onneksi on rakastavat isovanhemmat ja ystäväpiiri sekä lapsen kummit ympärillä miun lisäksi niin on turvallista eloa, oli sitten isä kuvioissa tai ei.

ja tuo on yks syy miksi mie jäin tähän asuntoon enkä muuttanu poies, että lapsella on tuttu ja turvallinen ympäristö ja tutut naapurit.