Eronneille kysymys

[Ero taitaa olla edessä...]

Kun parisuhteen ongelma EI ole väkivaltaan, alkoholiin tai kolmanteen pyörään liittyvää, mutta muu sitten ei enää toimikaan, niin missä vaiheessa teillä oli sit selvä asia, et ero on edessä?
Miten pitkästä parisuhteesta erositte?
Entäs kun on lapset, talot, autot, koirat, kaikki laitettuna ja hommattuna, miten kaikki käytännön asiat oikein järjestyy?
Minkälainen oli oma elämäntilanteesi ero-aikaan, töissäkö?
Entäs jos on hoitovapaalla, eikä vielä haluais aloittaa töitä, kun pienempi lapsista on niin pieni, niin miten sitä selviää taloudellisesti...
Entä henkisesti?

 

[ap]

up

 

[ap]

up

 

[ap]

Eikö täällä oo ketään eronnutta??

 

[ap]

Olisin vaan halunnu vähän henkistä tukea, mutta ei väkisin

 

[sormustettu]

Meilki se tilanne et ei mikään muu toimi, ei oo toiminu vuosiin ja näyttää et meis silti tyytyväinen mut mä en. ei siis fyysistä ole, ei voida puhua mistään parisuhde asioista... erroo mieki miettiny koko menneen talven

 

[Anne]

Siinä vaiheessa päätettiin erosta, kun yhteiselämä oli sitä, että kun saman katon alle satuttiin, niin se oli huutoa, kiukuttelua ja erimielisyyksiä.
5vuotta oltiin yhdessä.
Lapsesta tehtiin lastenvalvojan luona elatussopimus ja tapaamissopimus. Asunto on yhteinen ja mies ottaa mun puoliskon lainoista itselleen kun se onnistuu. Autot pidettiin omat itsellämme.
Taloudellisesti menee ihan hyvin. Asutaan lapsen kanssa vuokra-asunnossa ja kyllähän vähän saa penniä venyttää muttei mitenkään mahdoton juttu.
Henkisesti on eri asia, jonkin verran katkeruutta on ja asiat pyörii mielessä mutta selvenemään päin ja eiköhän tästä yli ja eteen päin pääse

 

[imperial]

5v, lähin toisen matkaan, talo vuokra, jotan no panic siitä. Ei tapeltu mistään. Jätin telkkaria ja pleikkaria lukuunottamatta kaikki. Lastenvalvojalla käytiin vain sopimassa muksun elarit ja Yhteishuoltajuus. Koirat, kanit ja akvatki sai pitää.

 

[-]

- helpommin sanottu kuin tehty

 

[Anne]

"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa"

On kyllä niin tosi. Elämä oli silloin raskasta ja päivästä toiseen harmaata ja lapsen kanssa ei jaksanut.
Nyt jaksan ja elämä on kevyempää ja mukavampaa. Ja onhan niitä muitakin miehiä jos sellaisen tarvitsee

 

[ap]

Kiitos vastanneille.
Meillä vaan on edessä se tilanne, et jos ero tulee, niin en aio jäädä tälle paikkakunnalle. Muutan pois täältä. Mutta lapset on vielä niin pieniä, ettei heitä voi yksin laittaa kulkee vaikka junassa isän luo viikonlopuksi, ja kun mulla ei ole varaa pitää autoa, niin... Valitettava fakta on se, että olen täysin riippuvainen miehestä taloudellisesti Eikä mahdollista eroa ainakaan helpota se, että isompi lapsista on kovasti isänsä perään. Hemmetti kun alkaa itkettää taas tämä asia. Vaikka kuinka olen yrittäny kaikkeni, enkä haluais erota, niin tuntuu, et se on vääjäämättä edessä..............

 

[Anne]

Niin olin minäkin riippuvainen miehestä. Lapsen hankkiminen oli yhteinen päätös, vaikka mies tiesi, etten kotona ollessani paljon rahaa saisi. Haukkujahan siitäkin jälkeen päin sain.
No, tukia kuitenkin nyt saan ja ihan hyvin lähti oma elämä rullaamaan. Autokin on vaikka sillä en paljon ajelekaan.
Oletteko yrittäneet jotain pariterapiaa? Itse en siihen halunnut lähtä, koska mies oli luvannut muuttua tavalla ja toisella monta kertaa mutta ei pitänyt lupaustaan kuin enintään viikon. Naimisiin menon jälkeen muutuin itsestäänselvyydeksi ja kodinkoneeksi.

 

[ap]

Olen yrittäny ehdotella pariterapiaa tmv ammattiavun hakemista, mutta mies ei suostu siihen millään.
Meillä on myös lapset hankittu yhteisestä päätöksestä, mutta pienemmän syntymän jälkeen en jotenkin ole kohdannu miestä henkisellä tasolla enää ollenkaan...

 

[Anne]

Mulla oli ainakin niin huono olo suhteessa että pakko oli jotain tehdä. Kun puhuminen ei auttanut niin laitoin vuokra-asunnon hakuun ja ilmoitin muuttavani pois.
Paljon voimia siihen kuitenkin tarvitaan teki miten vain. Työtä suhteen eteen tai eroamiseen.