eroon SEKTIO-pelosta?

[Voi pieru]

Edessä sektio perätilan vuoksi, ellei nyt jotain ihmettä satu tapahtumaan! Muuta mahdollisuutta synnytystavalle ei edes annnettu eli vaihotehtoja on aika rajoitetusti

Nyt heräilen yöllä ihan ihme painajaisiin kun ko asiaa mietin... Itse toimenpide ei sinänsä pelota, eikä myös siihen kuuluvat riskit yms. Lähinnä se, että noin vaan suunnitellusti lapsi otetaan ulos ja se oli sit siinä...

Ensimmäinen lapsi syntynyt normaalisti alateitse, ilman mitään ongelmia. Katsone hkä synnytystä liian ruusunpunaisin lasein, sillä koska ekasta jäi niin hyvä fiilis: se yhteenkuuluvuudentunne miehen kanssa ja muutenkin kaikki se ihanuus mitä siitä seurasi...

Nyt edessä pitkä toipuminen, yksinolo sairaalassa ja rajoitukset esim esikoisen nostelussa yms... Kaikki tämä ahdistaa kovasti, tuntuu vähän tyhjältä. Pelottaa myös niinkun realistinen asia, kuin että jos vauva viedään pois niin joku tyyliin vaihtaa sen toiseen tms..

Onko muita jolla ollut samanlaisia kokemuksia ja miten tästä tunteesta pääsee eroon vai pääseekö????

 

[vieras]

No sitähän se on. Itsekin kokenut sektion, kaksi kappaletta. Mulle suurin pettymys oli se, että vauvaa ei kyennyt hoitamaan itse ja se kipu lääkkeistä huolimatta oli tosi kova. En voi antaa mitään lohduttavaa, kun että kyllä sen kestää. Ja parempi leikata ku alkaa alateitse yrittää. Tsemppiä! Kantsii ottaa mp3 soitin mukaan leikkaukseen ja heräämöön.

 

[bb]

Ota mies mukaan, niin ei pääse vauva vaihtumaan Minulle tehtiin kiireellinen sektio ja vauva lähti heti lastenlläkärin mukana hoitohuoneeseen johon isä lähetettiin mukaan. On kuulemma vauvalle stressittömämpää kun mukana on edes joku jolla on tuttu ääni, kun äiti ei pääse mukaan. Koska vauvalla ei mitään hätää ollut, vietti mies vauvan kanssa kahdestaan ensitunnit, kun minä olin vielä leikkaussalissa ja sen jälkeen heräämössä.

Rajoitukset, yksionolot ja turhautumiset ovat unohtuneet nopeasti. Kieltämättä pieni pettymys on, kun en saanutkaan synnyttää alakautta ja tämä on nyt noussut uudelleen, kun ystävä jolla on samat aiemmat kokemukset kertoi, miten ihan erilainen tunne vauvasta syntyy, kun itse aktiivisesti synnyttää. Kieltämättä ensimmäiset pari päivää olivat aika epätodelliset, että tuossako se sitten nyt on, johtui varmaan osin lääketokkurasta, mutta se meni nopeasti ohi.

 

[ap]

Niin, kai sen kestää, mutta ahditus on silti suuri :/

Mulla ei siis edes annettu muita vaihtoehtoja, sillä vauva tulossa kintut edellä maailmaan, joten en päässyt edes puntaroimaan vaihtoehtoja.. Tuntuu ehkä siksi juuri niin pahalta. Kun herranjestas ihmiset saa ns pelkosektion niin halutessaan, mutta tässä tilanteessa ei sitten avihtoehtoja synnyttäjälle edes voida tarjota. Tai no eihän siihen sektioon pakko ole mennä, mut järki sentäs viel pelaa sen verran hyvin et uskon lääkäreitä...

 

[Kata-76]

No voi se sektio mennä ihan sujuvastikin. Ainakin minun toinen sektio, joka oli suunniteltu (eka kiireellinen) meni loistavasti. Epiduraalikipupumppu vei kaikki kivut kahtena eka päivänä, komantena hoidin vauvan itse ja neljäntenä kotiuduttiin. Esikoinen (3 v) oli sen verran omatoiminen, että ei tarvinnut muutenkaan nostelulja, joten oli tosi positiivinen kokemus.
Huoli pois, hyvin se menee!!!

 

[ap]

mies tulossa toki mukaan leikkaukseen, mutta voihan se olla että se pyörtyy jonnekki ja sekin vaihtuu siinä matkassa saan kotiin vieraan miehen ja vieraan vauvan vielä!

Jos on suunniteltu sektio, niin onko silloinkin kuvioissa lastenlääkäri? Mietin vaan kun alateitse synnytettyä ekan kerran lääkäri oli kuvioissa pari tuntia ennen kuin päästiin kotiin....

Jännittää myös se, että kun kuitenki toinen lapsi, niin miten sitä sit suhtautuu/kiintyy siihen. Etenkin kun ei itse pääse synnyttämään...

 

[Kata-76]

mies tulossa toki mukaan leikkaukseen, mutta voihan se olla että se pyörtyy jonnekki ja sekin vaihtuu siinä matkassa saan kotiin vieraan miehen ja vieraan vauvan vielä!

Jos on suunniteltu sektio, niin onko silloinkin kuvioissa lastenlääkäri? Mietin vaan kun alateitse synnytettyä ekan kerran lääkäri oli kuvioissa pari tuntia ennen kuin päästiin kotiin....

Jännittää myös se, että kun kuitenki toinen lapsi, niin miten sitä sit suhtautuu/kiintyy siihen. Etenkin kun ei itse pääse synnyttämään...

Lastenlääkäri tarkastaa aina sektiolla syntyneet vauvat.
Kyllä siihen lapseen kiintyy ihan joka tapauksessa vaikka sitä ei alateitse ole synnyttänytkään. Ja omasta mielestä toiseen vielä nopeammin kuin esikoiseen.

 

[ap]

No voi se sektio mennä ihan sujuvastikin. Ainakin minun toinen sektio, joka oli suunniteltu (eka kiireellinen) meni loistavasti. Epiduraalikipupumppu vei kaikki kivut kahtena eka päivänä, komantena hoidin vauvan itse ja neljäntenä kotiuduttiin. Esikoinen (3 v) oli sen verran omatoiminen, että ei tarvinnut muutenkaan nostelulja, joten oli tosi positiivinen kokemus.
Huoli pois, hyvin se menee!!!

Meillä esikoinen vajaa 2v eli tarvii vielä aika paljon nosteluja yms...

Varamsti menee hyvin, mutta tuo kuvaamasi ekat päivät tarina on kuin kauhuleffasta verrattuna mun alatiehen... Itse kävelin salista osatolle ja heti pystyi hoitamaan vauvaa. Kipuja ei juuri ollut, mitä nyt jälkisuppareita aina imettäessä...

Tässä melkein toivoo, että olsi ollut ihan järkyttävä synnytys, suhtautuminen sektioon olisi varamsti hyvin erilainen ja jopa "helpotus"!

 

[ap]

mies tulossa toki mukaan leikkaukseen, mutta voihan se olla että se pyörtyy jonnekki ja sekin vaihtuu siinä matkassa saan kotiin vieraan miehen ja vieraan vauvan vielä!

Jos on suunniteltu sektio, niin onko silloinkin kuvioissa lastenlääkäri? Mietin vaan kun alateitse synnytettyä ekan kerran lääkäri oli kuvioissa pari tuntia ennen kuin päästiin kotiin....

Jännittää myös se, että kun kuitenki toinen lapsi, niin miten sitä sit suhtautuu/kiintyy siihen. Etenkin kun ei itse pääse synnyttämään...

Lastenlääkäri tarkastaa aina sektiolla syntyneet vauvat.
Kyllä siihen lapseen kiintyy ihan joka tapauksessa vaikka sitä ei alateitse ole synnyttänytkään. Ja omasta mielestä toiseen vielä nopeammin kuin esikoiseen.

Ok, kiitos tiedosta. Kai sitä omansa tunnistaa vaikka mistä ulos tulisi

 

[Meritähti]

Mulla sektio taisi hiukan vaikuttaa siihen, että lapsi ( esikoinen ) ei tuntunut samantien niin "omalta"
En tiedä oliko kyse niinkään siitä, että en toiveistani huolimatta pystynyt synnyttämään alakautta ( vaikkakin sitä 42 tuntia yritettiin... ) vai siitä, etten saanut hoita lastani.

Öiksikin vauva vietiin pois kun muut äidit saivat vauvan vierelleen. Ja vaikka pyysin tuomaan lapsen rinnalle ja herättämään minut imettämään, oli hän yleensä saanut jo pulloa kun tuli nälkä ennen syöttöherätyksiä. Ekan vaipan vaihdoin tytölleni vasta kolmantena aamuna hänen syntymästään...
Kun päästiin kotiin oli ihanaa kun tyttö oli kokonaan minun, siltä tuntui. Silloin vasta äidinrakkaus pääsi sellaisiin mittoihin, kun sen "pitäisi"

Sektio tuli minulle yllätyksenä, enkä ollut etukäteen ehtinyt ajatella asiaa.
Pointtinani kuitenkin se, että jos ne tunteet sitten tulee jälkijunassa sektion takia, niin tulee ne kuitenkin =)

Muutoin sektio oli tosi positiivinen kokemus, toivuin hirmu hyvin enkä kärsinyt pahoista kivuista.

 

[ap]

Mulla sektio taisi hiukan vaikuttaa siihen, että lapsi ( esikoinen ) ei tuntunut samantien niin "omalta"
En tiedä oliko kyse niinkään siitä, että en toiveistani huolimatta pystynyt synnyttämään alakautta ( vaikkakin sitä 42 tuntia yritettiin... ) vai siitä, etten saanut hoita lastani.

Öiksikin vauva vietiin pois kun muut äidit saivat vauvan vierelleen. Ja vaikka pyysin tuomaan lapsen rinnalle ja herättämään minut imettämään, oli hän yleensä saanut jo pulloa kun tuli nälkä ennen syöttöherätyksiä. Ekan vaipan vaihdoin tytölleni vasta kolmantena aamuna hänen syntymästään...
Kun päästiin kotiin oli ihanaa kun tyttö oli kokonaan minun, siltä tuntui. Silloin vasta äidinrakkaus pääsi sellaisiin mittoihin, kun sen "pitäisi"

Sektio tuli minulle yllätyksenä, enkä ollut etukäteen ehtinyt ajatella asiaa.
Pointtinani kuitenkin se, että jos ne tunteet sitten tulee jälkijunassa sektion takia, niin tulee ne kuitenkin =)

Muutoin sektio oli tosi positiivinen kokemus, toivuin hirmu hyvin enkä kärsinyt pahoista kivuista.

? Aika kummaa, että ei ole annettu imettää, vaan on pullosta annettu? MISSÄ noin on toimittu???? Täytyykin pistää korvan taakse ja pitää huoli, että vauvaa ei jemmata mihinkään. Puren sitten vaikka hammasta, jotta pääsen ylös sängystä!

 

[Sektioäiti]

PAkko kommentoida itsellekin ajankohtaista asiaa ! Kolme sektiota takana, joista kaksi suunniteltua, nyt neljäs tulossa syksyllä. Sektioon kannattaa suhtautua turvallisin mielin, meillä kaikki kolme lasta on sektion jälkeen saanut 8-9 pistettä ja kaikissa toimenpiteissä isä on saanut olla mukana. Sen jälkeen kun lapsi on maailmassa lähtee isä lasta hoitamaan kätilöiden kanssa.
Minulle vauva on tuotu heräämöön rinnalle aika nopeasti, koska olen sitä toivonut ja kuntoni on ollut "hyvä". Kaikki kolme vauvaa ovat olleet vierihoidossa koko sairaalassa olo ajan, kukaan ei ole tullut hakemaan lasta pois ja kipujen kanssakin olen hoitamisesta hyvin selvinnyt. Tokihan liikkuminen on hitaampaa ja kotona käynnistytään arkeen hieman rauhallisemmalla tahdilla, mutta mihinkäs sitä alkuvaiheessa tarvitseekaan kiirehtiä. Isompia lapsia voi vierihoitaa muutenkin kuin sylissä pitäen. Otahan viereen sängyn päälle ja lueskele mukavia satuja tai pelailette pöydän ääressä palapeleillä.

Sektio äidin ei kannata tuntea huonnommuutta ja soimata itseään. Lapsilla on (yleensä) kaksi vanhempaa, joista molemmat on yhtälailla vastuussa hoitamisesta. Otahan isä apuun, sen hän varmasti tekee sydämmestään. Vauvaa saat hoitaa koko ajan ja kun uskot toipumiseen, lähdet pikaisesti liikkeelle jo sairaalassa niin toivut kyllä nopsaan. Mitä pidempään olet sänkypotilaana sitä vaikeampaa toipumisen kanssa on! Itse olen saanut luvan kävellä suihkuun ja lähteä sen jälkeen vauvan kanssa kärryilemään käytävälle muutama tunti sektion jälkeen. Rohkeasti vaan liikkeelle.

Puhu kuitenkin peloistasi ja ajatuksistasi neuvolassa tai vaikka jonkun sektion kokeneen äidin kanssa! Kaikki sujuu hyvin, kun uskot itseesi! Sairaalassa saat apua hoitajilta ja kotona mieheltä, eikä aikaakaan, kun sektio on melkein unohdettujen asioiden listalla ! Jännittävää loppuodotusta!

 

[ap]

PAkko kommentoida itsellekin ajankohtaista asiaa ! Kolme sektiota takana, joista kaksi suunniteltua, nyt neljäs tulossa syksyllä. Sektioon kannattaa suhtautua turvallisin mielin, meillä kaikki kolme lasta on sektion jälkeen saanut 8-9 pistettä ja kaikissa toimenpiteissä isä on saanut olla mukana. Sen jälkeen kun lapsi on maailmassa lähtee isä lasta hoitamaan kätilöiden kanssa.
Minulle vauva on tuotu heräämöön rinnalle aika nopeasti, koska olen sitä toivonut ja kuntoni on ollut "hyvä". Kaikki kolme vauvaa ovat olleet vierihoidossa koko sairaalassa olo ajan, kukaan ei ole tullut hakemaan lasta pois ja kipujen kanssakin olen hoitamisesta hyvin selvinnyt. Tokihan liikkuminen on hitaampaa ja kotona käynnistytään arkeen hieman rauhallisemmalla tahdilla, mutta mihinkäs sitä alkuvaiheessa tarvitseekaan kiirehtiä. Isompia lapsia voi vierihoitaa muutenkin kuin sylissä pitäen. Otahan viereen sängyn päälle ja lueskele mukavia satuja tai pelailette pöydän ääressä palapeleillä.

Sektio äidin ei kannata tuntea huonnommuutta ja soimata itseään. Lapsilla on (yleensä) kaksi vanhempaa, joista molemmat on yhtälailla vastuussa hoitamisesta. Otahan isä apuun, sen hän varmasti tekee sydämmestään. Vauvaa saat hoitaa koko ajan ja kun uskot toipumiseen, lähdet pikaisesti liikkeelle jo sairaalassa niin toivut kyllä nopsaan. Mitä pidempään olet sänkypotilaana sitä vaikeampaa toipumisen kanssa on! Itse olen saanut luvan kävellä suihkuun ja lähteä sen jälkeen vauvan kanssa kärryilemään käytävälle muutama tunti sektion jälkeen. Rohkeasti vaan liikkeelle.

Puhu kuitenkin peloistasi ja ajatuksistasi neuvolassa tai vaikka jonkun sektion kokeneen äidin kanssa! Kaikki sujuu hyvin, kun uskot itseesi! Sairaalassa saat apua hoitajilta ja kotona mieheltä, eikä aikaakaan, kun sektio on melkein unohdettujen asioiden listalla ! Jännittävää loppuodotusta!

Vähän voi siis huokaista! meillä kyllä mies on ihan 100% mukana ja pitää vielä kesäloman ja isyysloman nyt synnytyksen läheisyydessä, eli apua riittää!

Täytyy sitten vaan kiivetä siitä sängystä pois, sillä en todellakaan halua antaa lasta pois vierihoidosta. Esikoisen kanssa imetys oli ihan tarpeeksi haastavaa, joten en halua ainakaan että mitään pulloja ruvetaan sairaalassa vauvalle antamaan!

Ylös ulos ja liikkeelle!

 

[ap]

Lisään vielä, että neuvolan-täti oli ihan ihmeissään kun kerroin sektio-pelosta! Jäi vähän hassu maku asiasta, hällä ilemisesti ollut viime-aikoina paljon alatie-synnytys-pelkoisia kun oli niin kummllinen asia, että joku pelkää sektiota!

 

[Viblsp-]

Mulla 3 sektiota takana: 1. kiireellinen, 2. suunniteltu, 3. suunniteltu kaksossektio. Jokaisen kohdalla äidinrakkaus ja muut tunteet oli voimakkaat heti. Imetys sujui hyvin (10kk, 1v 2kk, 2v 1kk). Ekan kohdalla oli kovimmat kivut ja olin pitkään kipuinen, tokan jälkeen olisin halunnut heti ylös sängystä, olo oli mainio, kolmannen toipuminen oli jotain tolta väliltä.

Vinkkejä:
- Kävele paljon, vaikka sattuisikin. Liikkuminen nopeuttaa toipumista. Eka ylösnousu sängystä voi olla todella kivulias.
- Ota vauva vierihoitoon, jos mahdollista. Itellä oli kaikki enimmäkseen vieressä ja hyvin meni.
- Älä ujostele juoksuttaa hoitsuja huoneessa, jos kivut kovat ja kaipaat apua.
- Jos vointi on hyvä ja haluat kotiin, kerro asiasta lääkärille. Itteeni ois pidetty sairaalassa pitempään, ellen olisi itse tajunnut sanoa, että haluan kotiin. (Jokaisen sektion jälkeen olin 3 yötä sairaalassa.)

 

[ap]

Mulla 3 sektiota takana: 1. kiireellinen, 2. suunniteltu, 3. suunniteltu kaksossektio. Jokaisen kohdalla äidinrakkaus ja muut tunteet oli voimakkaat heti. Imetys sujui hyvin (10kk, 1v 2kk, 2v 1kk). Ekan kohdalla oli kovimmat kivut ja olin pitkään kipuinen, tokan jälkeen olisin halunnut heti ylös sängystä, olo oli mainio, kolmannen toipuminen oli jotain tolta väliltä.

Vinkkejä:
- Kävele paljon, vaikka sattuisikin. Liikkuminen nopeuttaa toipumista. Eka ylösnousu sängystä voi olla todella kivulias.
- Ota vauva vierihoitoon, jos mahdollista. Itellä oli kaikki enimmäkseen vieressä ja hyvin meni.
- Älä ujostele juoksuttaa hoitsuja huoneessa, jos kivut kovat ja kaipaat apua.
- Jos vointi on hyvä ja haluat kotiin, kerro asiasta lääkärille. Itteeni ois pidetty sairaalassa pitempään, ellen olisi itse tajunnut sanoa, että haluan kotiin. (Jokaisen sektion jälkeen olin 3 yötä sairaalassa.)

Kiitti vinkeistä! Kuinka nopeesti sieltä pääsee pois? Mietin vaan, että jos vointi esim seuraavna päivänä ok, niin saako sieltä lähteä kotiin ja tulla sitten tarkistukeen myöhemmin??? Tai siis tottakai saa lähteä, ei siellä väkipakolla voida pitää, mut miten suhtautuvat..

Mulle puhuttiiin et 4-5 päivää ois sairaalassa, tuntuu PITKÄLTÄ ajalta!

 

[Viblsp-]

Mulla 3 sektiota takana: 1. kiireellinen, 2. suunniteltu, 3. suunniteltu kaksossektio. Jokaisen kohdalla äidinrakkaus ja muut tunteet oli voimakkaat heti. Imetys sujui hyvin (10kk, 1v 2kk, 2v 1kk). Ekan kohdalla oli kovimmat kivut ja olin pitkään kipuinen, tokan jälkeen olisin halunnut heti ylös sängystä, olo oli mainio, kolmannen toipuminen oli jotain tolta väliltä.

Vinkkejä:
- Kävele paljon, vaikka sattuisikin. Liikkuminen nopeuttaa toipumista. Eka ylösnousu sängystä voi olla todella kivulias.
- Ota vauva vierihoitoon, jos mahdollista. Itellä oli kaikki enimmäkseen vieressä ja hyvin meni.
- Älä ujostele juoksuttaa hoitsuja huoneessa, jos kivut kovat ja kaipaat apua.
- Jos vointi on hyvä ja haluat kotiin, kerro asiasta lääkärille. Itteeni ois pidetty sairaalassa pitempään, ellen olisi itse tajunnut sanoa, että haluan kotiin. (Jokaisen sektion jälkeen olin 3 yötä sairaalassa.)

Kiitti vinkeistä! Kuinka nopeesti sieltä pääsee pois? Mietin vaan, että jos vointi esim seuraavna päivänä ok, niin saako sieltä lähteä kotiin ja tulla sitten tarkistukeen myöhemmin??? Tai siis tottakai saa lähteä, ei siellä väkipakolla voida pitää, mut miten suhtautuvat..

Mulle puhuttiiin et 4-5 päivää ois sairaalassa, tuntuu PITKÄLTÄ ajalta!

Mie kun olin tokan jälkeen heti hyvässä kunnossa, halusin nopeasti kotiin. Vauva tarkastettiin vasta kolmen yön kuluttua ja sen jälkeen pääsin, vaikka vauvalla todettiin lonkkaluksaatio. Jos oma vointi on hyvä ja lääkäri todennut vauvan olevan kunnossa, ei esteitä kotiutumiselle.

 

[Viblsp-]

Ja sitten vielä itse sektiosta:

- Kerro jos olet huolissasi olostasi, helpottaa, jos saat kuulla arvojen olevan kunnossa.
- Pyydä kertomaan, mitä tekevät milloinkin. Kun tietää mitä tapahtuu, auttaa.
- Kun puudutus leviää, voi tulla epämiellyttävä olo. Itellä jokaisessa sektiossa puudutus nousi liian ylös ja vaikeutti hengitystä. Muutenkin voi tulla hermostunut olo, eikä edes päätä voi kääntää kunnolla.
- Vaikka ennen sektiota oletkin paastonnut, huono olo ja kakomista voi tulla, jos esim. verenpaineet heittelee.
- Vauvan ottaminen kohdusta tuntuu pöljältä, ihan kuin sitä työnnettäis kohti rintakehää, eikä vedettäis pois.
- Jos huomaat, että puudutus alkaa menettää tehoaan, kerro asiasta. Noin kävi itelleni kaksossektiossa, mutta se kestikin melkein 1,5h.

 

[ap]

Mulla 3 sektiota takana: 1. kiireellinen, 2. suunniteltu, 3. suunniteltu kaksossektio. Jokaisen kohdalla äidinrakkaus ja muut tunteet oli voimakkaat heti. Imetys sujui hyvin (10kk, 1v 2kk, 2v 1kk). Ekan kohdalla oli kovimmat kivut ja olin pitkään kipuinen, tokan jälkeen olisin halunnut heti ylös sängystä, olo oli mainio, kolmannen toipuminen oli jotain tolta väliltä.

Vinkkejä:
- Kävele paljon, vaikka sattuisikin. Liikkuminen nopeuttaa toipumista. Eka ylösnousu sängystä voi olla todella kivulias.
- Ota vauva vierihoitoon, jos mahdollista. Itellä oli kaikki enimmäkseen vieressä ja hyvin meni.
- Älä ujostele juoksuttaa hoitsuja huoneessa, jos kivut kovat ja kaipaat apua.
- Jos vointi on hyvä ja haluat kotiin, kerro asiasta lääkärille. Itteeni ois pidetty sairaalassa pitempään, ellen olisi itse tajunnut sanoa, että haluan kotiin. (Jokaisen sektion jälkeen olin 3 yötä sairaalassa.)

Kiitti vinkeistä! Kuinka nopeesti sieltä pääsee pois? Mietin vaan, että jos vointi esim seuraavna päivänä ok, niin saako sieltä lähteä kotiin ja tulla sitten tarkistukeen myöhemmin??? Tai siis tottakai saa lähteä, ei siellä väkipakolla voida pitää, mut miten suhtautuvat..

Mulle puhuttiiin et 4-5 päivää ois sairaalassa, tuntuu PITKÄLTÄ ajalta!

Mie kun olin tokan jälkeen heti hyvässä kunnossa, halusin nopeasti kotiin. Vauva tarkastettiin vasta kolmen yön kuluttua ja sen jälkeen pääsin, vaikka vauvalla todettiin lonkkaluksaatio. Jos oma vointi on hyvä ja lääkäri todennut vauvan olevan kunnossa, ei esteitä kotiutumiselle.

mietin vaan kun alateitse uudestaan synnyttäneet pääsee usein 1 yön jälkeen kotiin, niin onko sama mahdollsita sektiossa? Itse olin 2 täyttä yötä esikon kanssa. Syntyi la-su yöllä ja ti päästiin kotiin, eli tokan kanssa ois varmaan päässy jo maanantaina jos kaikki hyvin...

Kotona riittää kyl apujoukkoja, joten se ei oo ongelma vaikka sen saman ajan makaisin kotona sängyssä...

 

[sektioäiti]

Täytyy vielä mainita muutama asia !

Minulle viimeisen sektion yhteydessä laitettiin epiduraalissa fentanyyliä (muistaakseni) , ja se vei enimmät kivut pois ensimmäisen vuorokauden ajan. Sen jälkeen otin panadol-burana coktailin säännöllisesti ja sillä pärjäsin hyvin. Tokihan vatsanseutu on kipeä ja se täytyy hoitaa lääkityksellä. Kaikkein parasta kipulääkettä on kuitenkin se, että saa pitää lasta vieressä ja rinnalla ! Itse siis kaikki kolme lasta olen vierihoitanut täysin, öisin vauvat ovat olleet kainalossa niin ei ole tarvinnut nousta ylös kuin vaipanvaihtoon !


Sektiota saa kuitenkin jännittää ja pelätäkin, niinhän minäkin teen. Jännitykseni on sellaista odottavaa jännitystä. ja luulen, että pelkään tilannetta aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa äiti, synnyttää sitten alakautta tai vatsanpeitteiden läpi sektiolla ! voithan soittaa äitiyspkl:lle, luulen että kaikkialla toimii pelkopoli, jossa näitä asioita voi käydä läpi asiantuntijoiden kanssa. Sinne kannatta mennä oman miehen kanssa, koska voi olla että hänenkin mielessä on kysymyksiä, joihin siellä saisi vastauksia. Muista, ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, rohkeasti vaan puhumaan ja hankkimaan tietoa asiasta!

<3

 

[ap]

Ei tässä varmaan ole enään aikaa mihinkään pelkopoleille löhteä kun päivä jo tiedossa... Oon toki asiasta puhunu lääkärin/kätilön/terkan kanssa, mut eipä siihen rupattelu heidän kanssa oikeen auta, kun en varsinaisesti pelkää itse toimenpidettä tai riskejä...

 

[Viblsp-]

Mulla 3 sektiota takana: 1. kiireellinen, 2. suunniteltu, 3. suunniteltu kaksossektio. Jokaisen kohdalla äidinrakkaus ja muut tunteet oli voimakkaat heti. Imetys sujui hyvin (10kk, 1v 2kk, 2v 1kk). Ekan kohdalla oli kovimmat kivut ja olin pitkään kipuinen, tokan jälkeen olisin halunnut heti ylös sängystä, olo oli mainio, kolmannen toipuminen oli jotain tolta väliltä.

Vinkkejä:
- Kävele paljon, vaikka sattuisikin. Liikkuminen nopeuttaa toipumista. Eka ylösnousu sängystä voi olla todella kivulias.
- Ota vauva vierihoitoon, jos mahdollista. Itellä oli kaikki enimmäkseen vieressä ja hyvin meni.
- Älä ujostele juoksuttaa hoitsuja huoneessa, jos kivut kovat ja kaipaat apua.
- Jos vointi on hyvä ja haluat kotiin, kerro asiasta lääkärille. Itteeni ois pidetty sairaalassa pitempään, ellen olisi itse tajunnut sanoa, että haluan kotiin. (Jokaisen sektion jälkeen olin 3 yötä sairaalassa.)

Kiitti vinkeistä! Kuinka nopeesti sieltä pääsee pois? Mietin vaan, että jos vointi esim seuraavna päivänä ok, niin saako sieltä lähteä kotiin ja tulla sitten tarkistukeen myöhemmin??? Tai siis tottakai saa lähteä, ei siellä väkipakolla voida pitää, mut miten suhtautuvat..

Mulle puhuttiiin et 4-5 päivää ois sairaalassa, tuntuu PITKÄLTÄ ajalta!

Mie kun olin tokan jälkeen heti hyvässä kunnossa, halusin nopeasti kotiin. Vauva tarkastettiin vasta kolmen yön kuluttua ja sen jälkeen pääsin, vaikka vauvalla todettiin lonkkaluksaatio. Jos oma vointi on hyvä ja lääkäri todennut vauvan olevan kunnossa, ei esteitä kotiutumiselle.

mietin vaan kun alateitse uudestaan synnyttäneet pääsee usein 1 yön jälkeen kotiin, niin onko sama mahdollsita sektiossa? Itse olin 2 täyttä yötä esikon kanssa. Syntyi la-su yöllä ja ti päästiin kotiin, eli tokan kanssa ois varmaan päässy jo maanantaina jos kaikki hyvin...

Kotona riittää kyl apujoukkoja, joten se ei oo ongelma vaikka sen saman ajan makaisin kotona sängyssä...

Uskon että on mahdollista, kunhan tarpeeksi tiukkana on.

 

[ap]

Haluaisin todellakin nopeesti kotiin. Ei kai siinä muuta ongelmaa ole, paitsi jos vauvalla jotain vialla... Pitävät varmaan hulluna, mutta täytyy katsoa.

Itselle yksi operaatio vatsan-aluuelle tehty ( ei tietty niin iso), eli jotain havaintoa on niistä leikkaus-kivuista. Olisin ollut seuraavana päivänä valmis kotiin, mutta lääkkeet tartti suonen-sisäisesti vielä laittaa niin empä päässyt...

 

[ad]

mä pelkäsin kanssa kun olin menossa toiseen sektioon,mutta pääsin jo kolmantena päivänä kotiin ja kivutkin kesti ihan hyvin kun jättivät pyynnöstäni epiduraalikanyylin selkään ja lisäsivät sitä ekana päivänä kun se kipu oli pahinta.

 

[ad]

aloita liikkuminen heti kun pääset sängystä niin nopeuttaa toipumista