V
"Venla"
Vieras
Avioerosta jo yli vuosi, tarkalleen ottaen vuosi ja 3kk. Olimme mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta, meillä on 1 lapsi. Ero tuli miehelle aivan puun takaa. Mä sairastin masennusta, ja ainakin luulin että paha oloni ja ahdistukseni johtui miehestäni ja meidän suhteesta. Eron jälkeen oloni oli helpottunut hetken aikaa, mutta pian alkoivat itku ja surutyö. Välillä oli vähän aikaa hyvä olla, ja taas romahdin. Masennukseni muuttui aika vakavaan suuntaan reilu puoli vuotta eron jälkeen, olin pitkällä sairaslomalla ja lääkitykseni vaihdettiin. Tästä johtuen aloi miettimään, että jos masennukseni johtui suhteestamme, eikö minun olisi pitänyt "parantua" kun lähdin suhteesta? Olihan meillä ongelmamme, luonteeltamme olemme todella erilaisia, minä sosiaalinen, mes lähes erakko. Ja muita "pieniä" ongelmia oli jotka sitten yhdessä nivoutuivat isoksi. Vasta eron jälkeen saimme keskusteluyhteyden auki, ja kaikki asiat puhuttiin halki. Tottakai itsessäni myös oli ja on vikaa, mutta mieheni sanoi minulle äskettäin, että miksei hän voinut ymmärtää muuttua ilman eroa. Tarkoitti lähinnä esimerkiksi erittäin tylyä käytöstä sukulaisiani kohtaan, ja sitä että minä hoidin meidän taloudessa kaikki mahdolliset asiat.
Tällä hetkellä mietin päivittäin, että erosinko liian helposti, vieläkö meistä voisi tulla jotain? Ajatukset kiertävät kehää ja mielessä pyörii pakkomieletisesti koko ajan kaikki yhteiset muistot, matkat ym. Vai enkö vaan syyllisyyden takia pysty vieläkään antamaan itselleni lupaa olla onnellinen?
Olen jo uudessa suhteessa, tiedän kyllä, liian nopeasti. Aloin seurustella toisen miehen kanssa todella pian eron jälkeen. Silloin vain tuntui hyvältä jatkaa tapailua vaikka koitin sanoa itselleni ettei kannata alottaa mitään uutta vielä.
Kyllä mä uskon että ex-mies on muuttunut monelta osin. Olen lähes koko vuoden miettinyt tätä että vieläkö ja jos ja jos...??! En todellakaan olisi ansainnut häntä takaisin, mutta tiedän että hän olisi valmis yrittämään. En vaan saa tehtyä päätöstä... mietin näitä asioita koko ajan, mutta samalla menen eteenpäin elämässä tämän uuden miehen kanssa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä että saisin ajatukseni täysin selväksi. Sekin vielä että mulla on valtava vauvakuume. Mutta kun mietin asiaa, niin tulee sellainen olo etten osaa kuvitella saavani lasta muiden kuin ex-mieheni kanssa.
Tiedän että päätös on kerran ja tehty, ja turha on jossitella. Mutta mä en mahda ajatuksilleni mitään. Mä en tiedä miten pääsen eteenpäin, tai haluanko edes mennä eteenpäin. Itse se päätös tietenkin on tehtävä... mutta miten, kun ajatukset eivät vaan selviä vaikka miten yrittää ajatella, tai olla ajattelematta,,,
Vastaa viestiin
Tällä hetkellä mietin päivittäin, että erosinko liian helposti, vieläkö meistä voisi tulla jotain? Ajatukset kiertävät kehää ja mielessä pyörii pakkomieletisesti koko ajan kaikki yhteiset muistot, matkat ym. Vai enkö vaan syyllisyyden takia pysty vieläkään antamaan itselleni lupaa olla onnellinen?
Olen jo uudessa suhteessa, tiedän kyllä, liian nopeasti. Aloin seurustella toisen miehen kanssa todella pian eron jälkeen. Silloin vain tuntui hyvältä jatkaa tapailua vaikka koitin sanoa itselleni ettei kannata alottaa mitään uutta vielä.
Kyllä mä uskon että ex-mies on muuttunut monelta osin. Olen lähes koko vuoden miettinyt tätä että vieläkö ja jos ja jos...??! En todellakaan olisi ansainnut häntä takaisin, mutta tiedän että hän olisi valmis yrittämään. En vaan saa tehtyä päätöstä... mietin näitä asioita koko ajan, mutta samalla menen eteenpäin elämässä tämän uuden miehen kanssa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä että saisin ajatukseni täysin selväksi. Sekin vielä että mulla on valtava vauvakuume. Mutta kun mietin asiaa, niin tulee sellainen olo etten osaa kuvitella saavani lasta muiden kuin ex-mieheni kanssa.
Tiedän että päätös on kerran ja tehty, ja turha on jossitella. Mutta mä en mahda ajatuksilleni mitään. Mä en tiedä miten pääsen eteenpäin, tai haluanko edes mennä eteenpäin. Itse se päätös tietenkin on tehtävä... mutta miten, kun ajatukset eivät vaan selviä vaikka miten yrittää ajatella, tai olla ajattelematta,,,
Vastaa viestiin
