erota vai ei? isi/mies juo usein..:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minämie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minämie

Vieras
jooh.. mua on alkanu lähiviikkoina ärsyttään ihan sikana, ja tekis tosissaan jo mieli erota..(ainakin silloin kun lähtee juomaan).
eli siis ollaan seurusteltu jo 9vuotta..
alussa joi kahta viikkookin putkeen..sain sen loppuun kun alettiin seurusteleen, muutettiin yhteen ja saatiin heti eka lapsi.
siis on juonut koko tän ajan joka viikko kerran tai kaks.
joskus ehkä (jee!) on ollut 2 viikkoo taukoo..
mut aika harvoin.
yleensä on kaverillaan yötä (koska kaverit asuu kauempana,jonne menee juomaan/ sekä baariin yleensä)..
ja joka toinen kerta varmaan venyy kaheks päivää juominen.
toki joskus tulee kotiinkin yöks, jos sanon, mut mun mielestä on kivempi et tulee vasta aamulla mielummin kotiin kun yöllä örveltään tohon ja herätteleen..:)
jos en päästä sitä juomaan niin meille tulee kauhee riita, tai se suuttuu ja en jaksa tapella lasten aikana, eli yleensä päästän suosiolla meneen.
nyt meillä on syntyny kolmas muksu ja mua on jotenki alkanu keittään toi juominen. siis tänään lähti taas juomaan.. kysy eilen jo saako mennä baariin kavereitten kaa kun ei oo nähny (pitkään?) aikaan..
en päästäny eilen siis, ja haukku sit lehmäks sun muuta, leppy sit aika äkkii kuiteski ja pyys anteeks. (tuttua tääkin).
muuten on tosi paljon lasten kanssa ja ollaan pihalla ja hoitaa niitä, ja saan mäkin käydä jos haluan jossain.. (mut empä oikein käy,varsinkaa ny ku toi pienin synty)..ja jos on menos juomaan niin sanoo et saan nukkua rauhassa edeltävän yn tai plää plää.. välil nää juomiset tulee yllättäen et joku soittaa, ja heti alkaa kinuaminen.
senkin takia päästän monesti sen meneen helposti, kun tosiaan ei muuten oo kavereitten kaa (ehkä ku suurin osa juo), vastustetaan kummatkin lasten aikana juomista ) toki joskus mietitään et ostetaan muutamat illaks mut ei ikinä osteta..pidetään mielummin herkkupäivä.. sillain kyl juo lasten nähden et kun se esimerkiks on lähdössä niin saattaa juoda 2 sitä ennen.
tätä on siis jatkunu 9 vuotta.. alussa meil meni aikas huonosti eikä ees auttanu lasten kans, mut nykyään se (ollu 5 vuotta jo) on (mun mielestä ja lasten mielestä) maailman paras isi kun on kotona ja siis selvinpäin on kotona aina. paitsi silloin kun tulee kotiin yöks, mut menee kyl nukkuun kun on eka herättäny mut ja kertonu kaikkee kännijuttuja ja syöny.
mun kaikki sukulaiset asuu tooosi kaukana, joten en oo ikinä sit lähteny meneenkään vaik oon joskus sanonu. ja sit toisaalta en tiedä onks se oikee ratkasukaan häippästä. tosin se varmaan luottaa siihen etten mä lähe meneen, niin tekis mieli sille rehä opetus ja oikeesti kun tulee kotio seuraavan kerran oonkin 700kilsan päässä ja katsoo onko se valmis lopettaan.
mutta kun en luota siihen noissa asioissa yhtään, koska joka kerta se lupaa et on 2 viikkoo selvinpäin ja ei mee kun vähintään se 7 päivää niin "tekis mieli juoda jne.." lupaukset on nähty.. viimekskin lupas (toissalauantaina)et pitää 2 viikkoo taukoo, eli olis menny ylihuomenna, mut ei pystyny oleen! "kun kaikki on tänään ja sitten perjantaina ei oo ketään kaveria",niin varmaan joo. varmasti ois ollu.
natisenko mä turhasta?


 
MIKSI TEET LAPSIA LISÄÄ TUOLLAISEN KANSSA???? Alunperinkin, et olisi alkanut millekkään... Jätä se mies ja vähän äkkiä, se ei muutu. Kyllä kuule sielu kevenee kummasti kun pääsee siitä "yhdestä isosta lapsesta" joka aiheuttaa murhetta ja huolta jatkuvasti ja sanon sen kokemuksesta!
 
en jaksanu koko tekstiä lukea, mutta kysynkin nyt että miksi ihmeessä olet mennyt tekemään (lisää) lapsia tuollaisen alkoholistin kanssa? :O ihan selvästi miehesi on alkoholisti..ilmeisesti on myös työtön vai?
 
niimpä.. varmaan siks kun on kotona on niin ihana muuten. ja sitä sit unohtaa aina ne juomisjutut (hassua ), ja sit taas tulee tällaset mieleen kun lähtee.. toki joskus oon ollu mielelläänki lasten kanssa yksin, tehään kaikkee kivaa vaan äitin kans.. mut nytkun tää kolmas on niin ehkä se tuntuu nyt rankemmalta..ja ihanaakin siis, kyl jaksan lasten kans olla. jotenki tuntuu myös vaikeelta jättää toinen kun tykkään muuten (vieläkin) siittä niin kauheesti, mut pelottaa et oma mielenterveys alkaa ennenpitkää heittää.. ei siis oo heitelly ny =).
oma äiti sairastu kolmannen synnyttyä ja kun isäpuoli joi. miettiny (ehkä näitä hormonimyrskyjä) et onko periytyvää. tää ny meni asian laidasta..sori..
mut tosiaan toisaalta ei osaa ajatella olla ilmankaan sitä..
alettiin siis seurusteleen kun olin 17.. et aina ollu oikeestaan sen kans. ja kun ei ole sitä tukiverkostoa itellä. ja jos oon sen sukulaisille sanonu et haluun erota niin on tullu tyyliin ettet vie lapsia pois..
 
Et todellakaan natise turhasta. Yllättävän hyvin kuiteskin hanskassa vielä pysyny toi juominen jos pitää paikkaansa noi sun sanomat ajat... Yleensä kun se tahtoo vaan olla niin että alkoholisteilla se mopo karkaa jossain vaiheessa käsistä ja menee ihan överiks noi juoma ajat.
Tuollainen elämä on henkisesti hyvin raskasta sinulle ja lapsille koska isä on jossain muualla poissa kuin töissä.
Kauan olet jaksanut katsoa, mutta minun mielestä ei olis mitään syytä enää kauempaa katsoa jos kerta meno ei ole muuttunut yhtään. Helpommalla varmasti pääsisit itse jos eroaisitte. Mutta jokainen tekee itse omat ratkaisunsa ja pitkä ja raskas prosessihan se erokin on.
 
Ei mun mielestä erota kannata, jos ei ole yritetty hakea ulkopuolista apua.

Ja turha moralisoida jälkeenpäin, että "miksi olet tehnyt lapsia tuollaisen kanssa", koska ei niitä muksuja saa tetkemättömäksi ja toisekseen, ovat varmaan ihania muksuja, joilla on paikkansa tässä maailmassa.

Kolmanneksi, ei kaikille riitä niitä totaalisen fiksuja miehiä.
 
Mulla oli tuollainen "kukkanen" miehenä. Ongelmallista juomistahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Jokainen tekee tietenkin omat valintansa, mutta mä olen omaani tyytyväinen, niin on ihanaa elämä kun ei sitä tarvitse suunnitella jonkun toisen alkoholinkäytön mukaan.
 
Kuulostaa todella tutulta. Mikä hemmetti siinä on kun ei niitten kavereiden kanssa mitään muuta voi tehdä kun juoda !!!!!

Oma mies nyt taas rauhottunut mutta pahimillaan oli joka lauantai menossa..Ei kyllä koskaan juo kun yhden illan mutta ei sekään musta aikuismaista käytöstä ole. Tuskimpa tuokaan kattelis jos ite olisin joka lauantai baarissa. Tosi vaikea antaa mitään neuvoja,mutta miettisin kyllä tarkkaan suhteen ajtkoa..mitäs sitten jos saakin töitä?pystyykö olemaan juomatta?
 
itse kattelin 9v miestä joka joi koko ajan enemmän ja enemmän. hän vaan ei käyny baareissa vaan joi kotona. sitten se meni siihen että päivätkin alkoi juomisella.. kun katsoo historiaa taakse niin ainahan se alkoholi oli kuviossa jollakin tapaa. silloin kun lapsia ei ollut niin ei sitä kiinnittänyt huomiota siihen juomiseen. meillä mies ei loppu ajasta osallistunut mihinkään arjen pyöritykseen ym. perhe-elämään kuuluvaan. elämä oli yhtä juomista. nykyään lapset joka toinen vkl isällään, jolloin katkiaa putki koska ei halua heidän nähden juoda. muuten jatkuu sama touhu. välillä kuulemma on juomatta viikon..uskoo ken tahtoo. ja saa ammattiapua, tosin toiseen sairauteensa. siellä tiedetään tästä ongelmasta mutta jos ei halua apua/ ei nää ongelmaa juomisessa niin minkäs teet. 2v jaksoin käydä juttelemassa hänen kanssa lääkäreiden luona ja aivan turhaan.. siellä vaan hyysättiin potilasta joka ei halunnut ottaa hoitoa vastaan. ero oli helpotus, ei tarvii katella oluelta haisevaa patalaiskaa ukkoa. hän on hyvä isä vaan huono puoliso.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minämie:
alussa joi kahta viikkookin putkeen..sain sen loppuun kun alettiin seurusteleen, muutettiin yhteen ja saatiin heti eka lapsi.
siis on juonut koko tän ajan joka viikko kerran tai kaks.

yleensä on kaverillaan yötä (koska kaverit asuu kauempana,jonne menee juomaan/ sekä baariin yleensä)..
ja joka toinen kerta varmaan venyy kaheks päivää juominen.

jos en päästä sitä juomaan niin meille tulee kauhee riita, tai se suuttuu ja en jaksa tapella lasten aikana, eli yleensä päästän suosiolla meneen.

siis tänään lähti taas juomaan.. kysy eilen jo saako mennä baariin kavereitten kaa kun ei oo nähny (pitkään?) aikaan..


muuten on tosi paljon lasten kanssa ja ollaan pihalla ja hoitaa niitä, ja saan mäkin käydä jos haluan jossain.. (mut empä oikein käy,varsinkaa ny ku toi pienin synty)..

senkin takia päästän monesti sen meneen helposti, kun tosiaan ei muuten oo kavereitten kaa (ehkä ku suurin osa juo),

vastustetaan kummatkin lasten aikana juomista ) toki joskus mietitään et ostetaan muutamat illaks mut ei ikinä osteta.. sillain kyl juo lasten nähden et kun se esimerkiks on lähdössä niin saattaa juoda 2 sitä ennen.

tätä on siis jatkunu 9 vuotta.. maailman paras isi kun on kotona ja siis selvinpäin on kotona aina. paitsi silloin kun tulee kotiin yöks, mut menee kyl nukkuun kun on eka herättäny mut ja kertonu kaikkee kännijuttuja ja syöny.

Huomaatko? Sä puolustelet alkoholistimiestäs, et näe asiaa niinkuin se on.
Miehes on ollut alkoholisti jo silloin kun tapasitte, ja on sitä edelleen. Ei se lopeta juomistaan vaikka sä lähtisitkin. Eikä se lopeta juomistaan vaikka sä et lähtis. Sä mahdollistat sen ryyppäämisen tuolla ymmärtämisellä "kun ei näe kavereitaan muuten kuin baarissa". Ja " koskaan ei kotona lasten nähden juo paitsi sillon kun lähtee baariin" -ja sinne baariinhan se näyttää lähtevän ainakin kerran viikkoon, varmasti useemminkin jos kerran tiistaikin on miehesi mielestä hyvä ryyppypäivä.

Miehesi EI MUUTU koskaan, sä ET VOI sitä pelastaa MILLÄÄN. Sun miehesi on sairas, alkoholisti, jolle tärkeintä koko elämässä on alkoholi. Se ei välitä susta, ei lapsista, ei mistään muusta kuin siitä että saa huumeensa -alkoholin.

Ja mitä tuohon "hyvä isä"- statukseen tulee, lapsillesi jää traumat alkoholisti-isästään vaikka tämä ei olisikaan aggressiivinen humalassa. Tiedän ihan omasta kokemuksestani. Minulla on maailman ihanin ja lempein isä -mutta hän on alkoholisti. Ja tuota taakkaa olen joutunut kantamaan koko elämäni, olen tehnyt huonoja valintoja parisuhteessa, sairastunut liialliseen kiltteyteen, antanut miesten käyttää minua hyväkseen. Kannan liikaa vastuuta, jopa omasta isästäni vaikka olemme jo molemmat aikuisia. Isäni on siis sairastuttanut minutkin, vaikka koskaan minun ei ole tarvinnut häntä pelätä. Alkoholisti sairastuttaa aina läheisensä, myös lapsensa, vaikka kuvioihin ei kuuluisikaan minkäänlaista väkivaltaa.
 
näin: kirjoitit todellakin asiaa!

Itsellä alkoholisti isä myös ja vaikka todella harvoin näin häntä kunnolla humalassa,niin aina sai miettiä ja pelätä"eikait se nyt ala juomaan,eikait sille oo sattunu mitään.." En kenellekkään semmosta taakkaa toivois lapsena.
 
puhut kyllä asiaa.. taidan puolustella sitä. ite en sitä oo tolleen aatellu.
nim.merkki näin: mulla on myös alkoholisti-isä.. ja tosi paha sellainen. mulla on ollut itellä kauhee lapsuus, johon liittyy isän jatkuva ryyppääminen, pimeen viinan haku sille sen kavereilta kun pakotti ym ym, väkivalta jota jouduin katsomaan, kunnes se löi mua pari kertaa ja karkasin kotoa.. enkä enää halua olla koko tyypin kanssa missään tekemisissä.

 
jos joku tähän kerkee sanomaan että aikasemmin sanoin asuvani äidin ja isäpuolen kanssa, niin oon muuttanu yli 10 kertaa elämässäni, kun äiti on mikä on ja isä on mikä on..
 
Alkuperäinen kirjoittaja minämie:
puhut kyllä asiaa.. taidan puolustella sitä. ite en sitä oo tolleen aatellu.
nim.merkki näin: mulla on myös alkoholisti-isä.. ja tosi paha sellainen. mulla on ollut itellä kauhee lapsuus, johon liittyy isän jatkuva ryyppääminen, pimeen viinan haku sille sen kavereilta kun pakotti ym ym, väkivalta jota jouduin katsomaan, kunnes se löi mua pari kertaa ja karkasin kotoa.. enkä enää halua olla koko tyypin kanssa missään tekemisissä.

Kysyn sis vielä. Haluatko omille lapsillesi saman kohtalon kuin sinulla on? Lapsuus alkoholisti-isän varjossa ja aikuisuus kumppanin kanssa joka on alkoholisti? Siihen tuo nimittäin johtaa jollet nyt itse ota itseäsi niskasta kiinni ja tee tuolle kierteelle loppua. Lapset saa sulta mallin siitä, miten itseä saa kohdella ja miten toisia kohdellaan.

Tuo ajatus on saanut mut itseni muuttamaan itseäni. En todellakaan halua lapsilleni sellaista elämänkoulua jonka olen itse joutunut käymään alkoholisti-isäni takia. Joten olen opetellut rakastamaan itseäni niin paljon, etten enää alistu tai suostu huonoihin parisuhteisiin. Olen opetellut olemaan itsenäinen ja vahva, selviämään ilman miestäkin. Ja kaikki tämä vain lasteni takia: etteivät he ikinä joutuisi elämään samaa mitä minä. Että saisin omat lapseni olemaan se sukupolvi, johon tämä kierre päättyy ja joka saa vihdoin elää normaalia elämää (myös isäni vanhemmat olivat alkoholisteja).

Sulla on ap kaksi vaihtoehtoa. Olla tekemättä mitään todellista ja siirtää tuo sama trauma lapsiisi jota itse nyt elät.
Tai olla rohkea ja vahva ja muuttaa täysin elämäsi ja lastesi elämän suuntaa. Siihen ei auta pelkkä ero. Se vaatii paljon työtä sinun itsesi kanssa, eikä se ole helppoa. Mutta lastensa eteen tekee kaikkensa, eikö niin?
 
en halua samaa kohtaloa lapsilleni.
joo kyllä ne lapset tärkeimmät on tässä elämässä nyt ja aina :)
tarvii yrittää hakea jostain jotain ulkopuolista apua vaikka ensin..
Kiitos vastauksista kaikille. nyt mulla ei pysy simmut enää auki kunnol.. (kelloki noin vähän :)))
tarvii lähtee nukkuun vaavin kanssa että jaksaa taas :)
 

Similar threads

Yhteistyössä