itse kattelin 9v miestä joka joi koko ajan enemmän ja enemmän. hän vaan ei käyny baareissa vaan joi kotona. sitten se meni siihen että päivätkin alkoi juomisella.. kun katsoo historiaa taakse niin ainahan se alkoholi oli kuviossa jollakin tapaa. silloin kun lapsia ei ollut niin ei sitä kiinnittänyt huomiota siihen juomiseen. meillä mies ei loppu ajasta osallistunut mihinkään arjen pyöritykseen ym. perhe-elämään kuuluvaan. elämä oli yhtä juomista. nykyään lapset joka toinen vkl isällään, jolloin katkiaa putki koska ei halua heidän nähden juoda. muuten jatkuu sama touhu. välillä kuulemma on juomatta viikon..uskoo ken tahtoo. ja saa ammattiapua, tosin toiseen sairauteensa. siellä tiedetään tästä ongelmasta mutta jos ei halua apua/ ei nää ongelmaa juomisessa niin minkäs teet. 2v jaksoin käydä juttelemassa hänen kanssa lääkäreiden luona ja aivan turhaan.. siellä vaan hyysättiin potilasta joka ei halunnut ottaa hoitoa vastaan. ero oli helpotus, ei tarvii katella oluelta haisevaa patalaiskaa ukkoa. hän on hyvä isä vaan huono puoliso.
