Erota vai ei? Vuoroviikkoasuminen epäinhimillistä?

[päätä kiristää]

Mies jäi viime kesänä kiinni siitä, että hänellä oli ollut pettämissuhde 8 kk ajan. Ollaan tässä mietitty ja puhuttu asioita läpi siitä lähtien. Mulla alkaa vihdoin olla vapautunut olo ja olen alkanut katsella asuntoja niin että muuttaisin kesän aikana muualle. Nyt mies haluaakin yrittää vielä yhdessä. Hän ei ole tähän mennessä halunnut sitä sanoa ainakaan ja siksi en ole nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa järjestellä elämää omilleni.

Mitä teen? En kestä ajatusta, että tätä piinaa vaan jatketaan. Meillä on 3 pientä lasta, enkä pysty olemaan se, joka tän perheen hajottaa. Mies suostuu vaan siihen, että lapset asuu meidän luona vuoroviikoin. Mietin koko ajan, pitäisikö mun vaan olla miehen kanssa siksi, että saisin siten olla koko ajan lasten kanssa. Pienet lapset - en pysty heistä eroamaan!!! Ja lisäksi vuoroviikkopompottelu kuulostaa ihan epäinhimilliseltä lapsillekin... Auttakaapa ja neuvokaa!

 

[Jellonainen]

Siihen en osaa sanoa mitään että pitäisikö teidän erota vai ei, mutta vuoroviikoista on kokemusta. Minusta se ei ole ollenkaan epäinhimillistä pompottelua - minusta paljon epäinhimillisempää olisi riistää lapsilta toinen vanhempi. Meillä se on siis toiminut hyvin.

 

[päätä kiristää]

Minkäikäiset lapset teillä on? Meillä nuorin on alle 3-v. Eikö viikko ole tosi pitkä aika?

 

[bcas.]

Lapset siitä mahdollisesta erostanne eniten kärsii oli heidän asumismuotonsa mikä hyvänsä. Kyllä aikuisen on kestettävä ero lapsista jos kerran haluaa erota heidän vanhemmastaan.

 

["vieras"]

voitte vuorotella esim. 4 päivää kerrallaan, eihän sen tarvi olla viikkoa...

 

["vieras"]

Ehkä voit kysyä suostuisiko miehesi siihen että olisit viikonloppuäippä? Näin lapsien ei tarvitsisi pomppia. Tosin tämä vaatisi aivan älyttömän suurta uhrausta sinulta. Minusta jopa liian suurta, koska olit petetty. Mutta ei se vuoroviikkoasuminen niin paha ole, meillä on se käytössä. Jos lapset alkavat jossain vaiheessa oireilemaan ja vaatimaan, niin sitten muutetaan.

Vuoroviikkoasuminen muuten vaatii sitä, että te molemmat asuisitte lähekkäin saman koulun alueella.

 

[päätä kiristää]

Niin minäkin ajattelen. Siksipä mietinkin, pitäisikö vaan sinnitellä ja yrittää vaan vaikka yhdessä onkin tukalaa.

 

[Jellonainen]

Minkäikäiset lapset teillä on? Meillä nuorin on alle 3-v. Eikö viikko ole tosi pitkä aika?

Nuorin täyttää tänä syksynä neljä ja erosta on nyt vuosi aikaa. Kaksi isompaa täyttävät 6 ja 8v. Aika usein näemme lapsia myös toisen viikolla, minä käytän heitä uimassa myös isäviikolla, ja ex hakee välillä päiväkodista minun viikollani jos olen iltavuorossa.

 

["vieras"]

Meilläkin toimii vuoroviikkosysteemi, tosin me tehdään se niin, että lapset asuu koko ajan samassa talossa (siinä missä ennen asuttiin kaikki yhdessä) ja me vanhemmat vuorotellaan siellä asumista. Meillä on sitten vuokra-asunto samassa kaupungissa, jossa ollaan sitten ns. lapseton viikko vuorotellen.

Lapset on joustavia. He tottuu kyllä, niin ikävältä kuin se ajatus ehkä alussa tuntuukin.

 

[päätä kiristää]

Niin minäkin ajattelen. Siksipä mietinkin, pitäisikö vaan sinnitellä ja yrittää vaan vaikka yhdessä onkin tukalaa.

Siis tämä oli vastaus tuonne alkuunpäin, olikin ehtinyt tulla monta vastausta väliin. Kyllä todellakin on vaikea olo ja loputon miettiminen miten tästä eteenpäin!!!

 

[päätä kiristää]

Nuorin täyttää tänä syksynä neljä ja erosta on nyt vuosi aikaa. Kaksi isompaa täyttävät 6 ja 8v. Aika usein näemme lapsia myös toisen viikolla, minä käytän heitä uimassa myös isäviikolla, ja ex hakee välillä päiväkodista minun viikollani jos olen iltavuorossa.

Meillä voisi tällainen toimia, kun asioista pystytään hyvin sopimaan.

Tuo että lapset pysyisi ja me vuoroteltaisiin olisi kanssa hyvä vaihtoehto. Musta vaan tuntuisi ikävältä, että se muu paikka olisi sitten yhteinen. Ties vaikka mies toisi sinne jotain naisystäviä. Kolmen asunnon ylläpito olisi meille mahdotonta rahallisesti.

 

["Puhina"]

[QUOTE="vieras";23911885]Meilläkin toimii vuoroviikkosysteemi, tosin me tehdään se niin, että lapset asuu koko ajan samassa talossa (siinä missä ennen asuttiin kaikki yhdessä) ja me vanhemmat vuorotellaan siellä asumista. Meillä on sitten vuokra-asunto samassa kaupungissa, jossa ollaan sitten ns. lapseton viikko vuorotellen.

Lapset on joustavia. He tottuu kyllä, niin ikävältä kuin se ajatus ehkä alussa tuntuukin.[/QUOTE]

Miten tähän yhtälöön mahtuu mahdolliset uudet kumppanit? Eikö ole ollenkaan häiritsevää että samoissa asunnoissa on myös nykyiset kumppanit? Tai jos mahdollisesti uuden kumppanin kanssa tahtoisi lisää perhettä?