Erota vai ei?

[reissutyöläinen]

Niin siis eli, 18 vuoden yhdessä olon jälkeen alkanut sukset menemään ristiin ja tulemaan kapuloita rattaisiin. Minä ja mies ollaan henkisesti kyllä valmiita eroamaan, ollaan alustavasti keskusteltu, mutta ei vielä mitään lopullisia päätöksiä. Ongelma on kuitenkin se, että jos eroaisimme, lapset tulisivat minulle, mutta siihen liittyy yksi ongelma: teen reissutöitä, koulutuksia ja saatan lähteä ajamaan 300 km päähän aamukuudelta ja tulla ilta-yhdeltätoista kotiin ja monesti joudun jäämään yöksikin työkohde-kaupunkiin. Pitäisikö meidän nyt pysyä vaan yhdessä, vai erota ja lapsien tottua olemaan yksin vai isän ottaa suurempi hoitovastuu aina viikkoisin? siis mitä? Neuvoja?

 

[20 v naimisissa]

Eiks sitä voi keksiä jotain muuta piristystä elämään kuin ero. Jotain harrastustoimintaa tai iltaopiskelua esimerkiksi. Parisuhdekurssi olisi varmasti hyvä, jos molemmat suostuvat lähtemään. Oliskohan sellaista parisuhdekurssia, jolle voisi mennä yksin. Vähän sääli erota 18 vuoden jälkeen, jos tähän saakka olette tulleet hyvin juttuun.

 

[samaa ajattelin]

Peesailen edellistä. Eli sopikaa jonkunlainen välivuosi, jonka aikana molemmat olette etäällä toisistanne. Vaihdatte vain lasten kanssa olemisvuoroja, ihan niinkuin erossakin joutuisitte tekemään. Joskus välimatka auttaa löytämään läheisyyden, varsinkin jos ette pakota itseänne, annatte vaan ajan kulua... ja voihan sitä erota myöhemminkin vielä jos siltä tuntuu. Jos teilä on rahaa, muutakaa vaikka asumuseroon siksi aikaa.

 

["vieras"]

Jos tilanne on tuo, miksi ihmeessä lapsien olisi pakko tulla sinulle? Jos isällä on säännöllinen työaika, eikä olisi lasten kannalta parempi olla hänen luonaan?