Minulla on suuri murhe/ongelma johon haluaisin mielipidettänne. Erotakko miehestäni vaiko pysyä yhdessä?
Olemme asuneet yhdessä kolme vuotta. Meillä on uusioperhe, miehellä kaksi lasta ja minulla yksi. Miehen lapsille minä olen äitinä koska heidän äitinsä kuoli auto-onnettomuudessa. Ongelmana on se että olemme mieheni kanssa aivan erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. En juurikaan löydä meistä mitään yhteistä.
Mieheni on asian suhteen myös erittäin joustamaton eikä koskaan suostu tekemään asioita joita minä haluaisin. Jos teemme jotakin yhdessä (erittäin harvoin) niin mieheni on aina päättänyt mitä teemme esim. katsomme vain hänelle mieleisiä elokuvia tai tv-ohjelmia.
Kysymys kuuluukin että riittääkö rakkaus vai tarvitaanko suhteessa jotakin muutakin?
En kuitenkaan tiedä enää että rakastanko häntä, tuntuu että olen aivan sekaisin tunteideni kanssa. Tuntuu että löydän miehestäni kovin vähän enää hyviä asioita.
Mikäli meillä ei olisi lapsia uskon että en enää olisi hänen kanssaan. Minusta eroaminen tällaisessa tilanteessa on mahdoton ajatus koska lapset pitävät minua äitinään, enkä haluaisi järkyttää heidän mieltään kun ovat jo kovia kokeneet. Olen heille mielestäni hyvä äiti vaikka en heitä rakastakkaan yhtä paljon kuin omaani. Olen kuitenkin vielä itsekin nuori ja haluaisin kokea arvostuksen ja rakkauden tunnetta mieheltä. Onko se kuitenkin itsekästä ja tyhmää ajatella niin?
Minusta on...
Olemme asuneet yhdessä kolme vuotta. Meillä on uusioperhe, miehellä kaksi lasta ja minulla yksi. Miehen lapsille minä olen äitinä koska heidän äitinsä kuoli auto-onnettomuudessa. Ongelmana on se että olemme mieheni kanssa aivan erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. En juurikaan löydä meistä mitään yhteistä.
Mieheni on asian suhteen myös erittäin joustamaton eikä koskaan suostu tekemään asioita joita minä haluaisin. Jos teemme jotakin yhdessä (erittäin harvoin) niin mieheni on aina päättänyt mitä teemme esim. katsomme vain hänelle mieleisiä elokuvia tai tv-ohjelmia.
Kysymys kuuluukin että riittääkö rakkaus vai tarvitaanko suhteessa jotakin muutakin?
En kuitenkaan tiedä enää että rakastanko häntä, tuntuu että olen aivan sekaisin tunteideni kanssa. Tuntuu että löydän miehestäni kovin vähän enää hyviä asioita.
Mikäli meillä ei olisi lapsia uskon että en enää olisi hänen kanssaan. Minusta eroaminen tällaisessa tilanteessa on mahdoton ajatus koska lapset pitävät minua äitinään, enkä haluaisi järkyttää heidän mieltään kun ovat jo kovia kokeneet. Olen heille mielestäni hyvä äiti vaikka en heitä rakastakkaan yhtä paljon kuin omaani. Olen kuitenkin vielä itsekin nuori ja haluaisin kokea arvostuksen ja rakkauden tunnetta mieheltä. Onko se kuitenkin itsekästä ja tyhmää ajatella niin?
Minusta on...