Mistä tuntee rakkauden?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
niin.. sitä olen miettinyt että kuinka voi pahoittaa mieltäni jatkuvasti, leikilläänkö muka tekee niin? mielestäni tuolla tavalla leikilläänkään naljailu ei ole kovin viisasta.
jos suhteemme on vain riippuvuussuhde. siinähän ei rakkautta tarvita.
kiitos terra!
 
Niin hyvä kysymys

jos rakastaminen on sitä, että tiskaan, siivoan, kokkaan ja pesen pyykit miehen tulla
jos odotan häntä hänen loputtomista omista menoistaan ja kuuntelen hänen uusimmat kulinaariset menut
jos menen nukkumaan ilman hyvän yön toivotusta, suukkoa, halia

jos rakkaus on sitä, että katselen vierestä hänen elämäänsä, johon en ole koskaan mahtunut ..

en voi väittää rakastavani. Enemmänkin olen kyökkipiika, velvollisuudentunnosta siedettävä kotiluuta. Kai suhteen tulisi antaa molemmille.

Mies ei tajua, rymistää ylitseni ja ihmettelee tympeää ilmettäni,
annanko paidan päältäni, muuhun en enää kykene
 
jos vuosia on neljäkymmentä? Ja rakastan aina vain, kaipaan kun hän on poissa, niin ja olisi huolissani, jos olisi heikolla jäällä.
Rakastamiseen kuuluu arjen toimet ja hellittely, anteeksianto.
 
Kyllä sen tietää, että rakastaa. Suhteemme alkoi parikymmentä vuotta sitten. Välillä olimme erossa vuosia, mutta palasimme yhteen. Kyllä minuakin välillä ärsyttää suunnattomasti miehen tavat, enkä löydä hänestä sillä hetkellä mitään positiivista sanottavaa. Seksi ei ole sujunut yli viiteen vuoteen kunnolla, mutta ei se haittaa kumpaakaan. Kaiken yllä leijuu silti syvä rakkaus toisiamme kohtaan. Tunnen itseni rakastetuksi ja rakastan miestäni täydestä sydämestäni. Tiedän, ettei kukaan muu pystyisi häntä korvaamaan.
 
Nimim. "Kyllästynyt". Jos et vielä ole sanonut miehellesi miltä tuntuu niin kerro hänelle. Näytä vaikka oma viestisi. Jos miehesi ei reagoi siihen mitenkään, niin ei teidän kannata jatkaa.
Sinä rakastat miestäsi, mutta millaista on se rakkaus mitä hän tuntee sinua kohtaan?
Oletko enemmän äiti kuin vaimo?
 
Ollako vai eikö olla siis kimpassa vai yksin vaan onko tossun alla kumminki parempi kuin ilman?Tähän virheeseen?monikin sortuu olemaan vaan ku ei parempaa tarjolla!onko se pelkoa vai rakastaako kuitenkin toista !siinäpä on omat mietteeeni ainakin,en tunnu välittävän paljoakaan kumppanini puheista/ajatuksista vaan rakastanko häntä?kuka tietää en ainakaan minä .Mitä se rakkaus on tai kuinka suurta välittäminen pitää olla mennäkseen esim. naimisiin!olen n.10 v sitten ihastunut kumppaniini ja n.8v asuttu yhdessä ja naimisiin pitäisi mennä (mul ei niin väliä naimisis tai ei)mutta toisaalta kun ei ole edes tullut harmaaseen mieleenkään et menisi ni sou?!!odottaako sitä aina sitä parempaa vaikka kumppani ihan ok vaikka ei aina synkkaakaan!niin samal lail sitä ajattelee et rakastaako täs ketään muuta kuin itseään!Niin miksi ei vois olla aina rakastunut niinkuin alku suhteessa?!!tätkin kuulee toisilta vaan kun itsehän ei voi tuntea kuin omat fiilarit ja ei ainakaan koskaan semmosta tapahdu!tuntuu vaan et pystyis samaan melkein kenen kanssa tahansa luovimaan suhteessa kun vaan viitsii olla hyvä kaikissa askareissa ja jollain taval huomioida toista mutta sitäkö kutsutaan rakkaudeksi ?!en tiedä sitten voisi kai rakastaa kaikkia jonka kanssa toimeen tulee!ja niitähän riittää!
 
Tässä on aikaa vierähtänyt, mutta nyt päätin sopin hetken koittaessa vilkaista, millaisia kommentteja olen saanut. Kiitos niistä kaikille!

serena, en valitettavasti osaa kommentoida mitenkään. Tuntuu, että itsekin tiedät tunteesi ja tilanteesi, ja toimit sen mukaisesti.

Ansku; Kirjoitit: "minä kaipaan sitä rakastumisen tunnetta ja intohimoa, mitä nykyisessä hyvintoimivassa ja mukavassa elämässämme ei ole". Luettuani vastauksesi aloin miettiä, tämäkö se puute minullakin on. Ehkä todellakin rakastan, mutta kaipaan sitä intohimoa, rakastumista. Osaan onneksi iloita kaikesta hyvästä suhteessamme. Kaipaan vain paljon enemmän, myös mieheni tietää sen, mutta hän ei vain ole valmis syvällisempään keskusteluun, yhdessä tekemiseen, arjen pyörittämiseen kanssani, hellyyteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohtija:
Tässä on aikaa vierähtänyt, mutta nyt päätin sopin hetken koittaessa vilkaista, millaisia kommentteja olen saanut. Kiitos niistä kaikille!

serena, en valitettavasti osaa kommentoida mitenkään. Tuntuu, että itsekin tiedät tunteesi ja tilanteesi, ja toimit sen mukaisesti.

Ansku; Kirjoitit: "minä kaipaan sitä rakastumisen tunnetta ja intohimoa, mitä nykyisessä hyvintoimivassa ja mukavassa elämässämme ei ole". Luettuani vastauksesi aloin miettiä, tämäkö se puute minullakin on. Ehkä todellakin rakastan, mutta kaipaan sitä intohimoa, rakastumista. Osaan onneksi iloita kaikesta hyvästä suhteessamme. Kaipaan vain paljon enemmän, myös mieheni tietää sen, mutta hän ei vain ole valmis syvällisempään keskusteluun, yhdessä tekemiseen, arjen pyörittämiseen kanssani, hellyyteen.

Entä jos sinä Itse muuttaisit toimintatapaasi? Keskustelua, yhdessäoloa, hellyyttä.
Katso saatko siten jotain muuta hänessä aikaan. Tee asiat toisella tavalla niin hänkin reagoi toisella tavalla.
Niin minäkin tein joskus aikoinani kun samoja asioita kääntelin ja vääntelin enkä tiennyt mikä tätä muijaa vaivaa ja puhuin, vastasin, niin kuin minusta Tuntui Rehellisesti.
Älä tyydy vähempään. Sieltä sohvanpohjalta saattaa mieheskin viimein herätä ja huomata että mikäs, mikäs nainen täällä talossa onkaan.... :)
Älä vaadi toiselta muutosta, muuta itseäsi, ajatusmallia, käytöstäsi.
Ole sellainen kuin olet, ajansaatossa ihmiset muuttuvat. Ole oma itsesi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, myös miehesi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Kuvittele hänet kävelemässä 3 cm jäällä pahaa aavistamattaan. Mitkä ovat tunteesi?

Totta helvetissä tuossa tilanteessa tekisin kaikkeni hänet pelastaakseni, vaikka olisi vento vieras, mies tai nainen tai eläin!
Mieheni painoa ei 3 cm kannattaisi edes hänen katseensa.
 
Tuskin sä olisit ollut 15 vuotta yhdessä ja menny naimisiin jos et ois rakastanu. Ja nyt vasta oot alkanu kyseenalaistaa tunteitas. Voit olla ihan varma että rakastat. Sulla on vaan joku ikäkriisi tai sitten sulla on vaan tylsää. Tuntuuko ettet olekaan saavuttanut elämässäsi sitä mitä olisit halunnut? Nyt sä kaipaat jotain muuta, muutosta, että jotain tapahtuis. Ei se ole sun miehestä kiinni.

Mä olen ollut vasta viis vuotta mun miehen kanssa ja olen ihan varma että rakastan ja että hän on se oikea. Uskon, että kun sen pitää mielessään, mikään hetkellinen mielenhäiriö tai ihastuskaan ei saa mitään muuttumaan tai vaarantumaankaan.

 
Ehkä tylsyys ja arki on saanut liikaa osaa parisuhteessanne. Ehkä mies on työstä niin uupunut, että hän kotona haluaa lähinnä vain ladata akkujaan. Hänelle ehkä riittää tyytyminen vähään: siisti koti, ruokaa josta saa vatsan täyteen, joskus seksiä, ei riitoja & nalkutusta.

Sinä taas haluaisit yllätyksellisyyttä, hellyyttä, rakkauden tunnustuksia, romantiikkaa, hyvää ruokaa rakastamasi ihmisen kanssa jne. Eipä siinä auta muu kuin se, että keskustelet miehesi kanssa vakavasti siitä, että sinä HALUAT noita asioita. Sinun tehtävänäsi on puhua asiasta siten, että viesti menee perille miehelle asti. Jos kerrot asian niin, että korostat sitä, miten pelkäät rakkauden kuihtuvan, kun et koe olevasi rakastettu, himoittu ja kaunis, niin aika saattaa tehdä sen, että et enää halua jatkaa parisuhdetta. On ihan tosiasia, että naisen pitää saada kokea olevansa rakastettu, jotta hän saa motivaatiota siitä ollakseen vaimo ja perheenäiti. Moni mies ei tiedä sitä, joten koska he eivät itse pidä sitä niin tärkeänä, he eivät ymmärrä, miten se on naiselle niin tärkeää.

Jos parisuhde on hyvä, ei kannata heittää parisuhdetta hukkaan vain siksi, että nainen ei osaa sanoa miehelle selkeästi sitä, mitä hän suhteelta haluaa. Pitää tarvittaessa VAATIA sitä mieheltä, että joka päivä saa halauksia, suukkoja yms. asioita, jotka pitävät suhdetta yllä.

Tietysti naisen pitää vastaavasti tehdä asioita, joista miehelle tulee hyvä olo. Miehet eivät myöskään välttämättä tajua sitä, että ei se ole itsestäänselvää, että nainen ilman muuta tekee kotiaskareet, antaa seksiä jne, vaan jos nainen hoitaa oman osuutensa arjen askareista, niin miehen tehtävänä on hoitaa oma osuutensa, jotta NAINEN viihtyy parisuhteessa. Käsittääkseni AP:llahan on nyt se tilanne, että mies on parisuhteeseen tyytyväinen, mutta nainen ei.
 

Yhteistyössä