Erotako vai ei...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
Olen niiiiin rikki. Kymmenen vuotta yhdessä, naimisissa niistä muutama. Pari lasta. Itselläni oli aika paha kriisi pari vuotta sitten... Olin eroamassa miehestäni. Nyt kuitenkin taas ok, paitsi että en tunne enää olevani rakastettu. Miestä ei kiinnosta. Ei sovittele riitoja, on koko ajan tyly, en saa mitää huomiota... Haluaa olla vain harrastuksissaan eikä tehdä mitään yhdessä... ei perheenä tai kaksin. Ei pyydä ikinä enää anteeksi. Syksyllä olimme taas vähällä erota. Ihan yhteistuumin ja silloin mies oikeestaan ensimmäistä kertaa oli sitä mieltä, että ero olisi parempi. Sanoi, että meiltä puuttuu se jokin. Niin asia on minunkin mielestä :(

Jos ei lapsia olisi, en varmaan enää yhdessä jatkaisi... En kuitenkaan halua lapsilleni eroperhettä ja kuitenkin rakastan miestäni. Kai hänkin vielä minua jollain tapaa. Mutta tosiaan jokin ihme klikki on nyt välillämme. Se ei poistu ja oikeestaan oravanpyörä on valmis. En koe olevani haluttu/rakastettu --> olen ehkä etäinen ja tyly --> mies välittää entistä vähemmän jne.

En halua mennä millekkään ulkopuoliselle puhumaan. Uskon, että olemme puhuneet jo kaiken ja päässämme asiat käsitelleet. Ei niitä ajatuksia kukaan toinen saa muutettua, kai?

Ja niin, kriisini aikana suutelin erään miehen kanssa pariin otteeseen ja vaihtelin muutaman viestin. Se jäi kuitenkin siihen. Miehelleni en kertonut, koska meillä meni silloin huonosti (ei ole tekosyy) ja olin oikeasti jättämässä miestäni. Kärsin omantunnon tuskat itse enkä halunnut miehen mieltä pahoittaa kännisekoilujeni takia. Uskon myös, että mitätön asia jäisi turhaan kaivelemaan molempien mieleen ja luottamus menisi puolin ja toisin. Niin ja en ole ihan satavarma miehenkään seikkailuista... sellainen pieni aavistus on, ettei ihan puhtaat jauhot ole hälläkään pussissa...

Olen ihan hukassa.
 
Ulkopuolinen apu voi kuitenkin olla ainut tie päästä eteenpäin. Kahdestaan taidatte jäädä epäilyjen ja kaunan verkkoon. Jos suunnittelee eroa ja on pettänyt ja epäilee toista, ei luottamus kovin suurelta kuulosta?
Halu pysyä yhdessä on suurin ennustava tekijä parisuhteen kestolle, olen lukenut.
 
Mua joskus mietityttä se kun ihmiset sanovat ettei lasten takia halua erota. Eikö lapsillekkin kuitenkin ole se parasta että vanhemmat ovat onnellisia ja tyytyväisiä?? Jos yhdessä ei ole tyytyväinen, niin ei voi myöskään silloin kaikkeaan antaa kun koko ajan vain miettii tympeitä asioita. Varmasti sinä ja miehesi olisitte vapautuneimpia yksin, entä molemmat miettivät koko ajan miten tästä nyt selvitä, erotakko vaiko eikö. Kyllä ne lapset voivat olla ihan yhtä onnellisia vaikkei vanhemmat olekaan yhdessä..
 
Niin, lasten puolesta surettaa myös. Tänäänkin itkin, kun mietin, miltä heistä tuntuu :( Ei tämä todellakaan ole heillekkään hyväksi, mutta jotenkin tunnen tuottavani heille pettymyksen, jos minä teen sen ratkaisevan askeleen ja ehdotan eroa.

Uskon, etten halua ulkopuolisille puhua, koska kuvittelen sen olevan teennäistä ja hetkittäistä apua. Eli luulen, että hetkeksi asiat saattaisi korjaantua ja ikään kuin väkisin jatkaisimme yhdessä...Emme siis omien tunteidemme takia vaan ihan vain järkiperäisistä syistä.

Olisi kivaa kuulla kokemuksia parisuhdeterapeutilla käynneistä ja niiden vaikutuksista elämään...
 
Mitä jos puhuisit miehellesi näistä asioista?
Jos se ei auta niin terapia voisi olla hyvä ratkaisu, kävi siinä miten tahansa niin siellä voi saada selvyyden johonkin, on joku ulkopuolinen joka ohjaa jutustelua ja ei syytä kettä ja molemmat voi kertoa oman puolen asioista. Varmasti ainakin puhdistaisi ilmapiiriä ja auttaisi ymmärtämään (ehkä) toista(kin).

Arvailuja vain, sen kuitenkin tiedän että puhuminen toiselle on paras - jos hän ei jostakin syystä kykene avautumaan siltikkään, niin sitten se parisuhdeterapia.

Joskus voi olla todella pahasti menneet keskusteluyhteydet lukkoon, syistä joita kummatkaan ei edes oikeasti ymmärrä.

Lasten vuoksi pelkästään ei kannata mielestäni parisuhdetta rakentaa, parisuhteessa on mies ja nainen. Ei lapset. Lapset ovat kuitenkin molempien ja lainaa vaan. He lähtevät aikanaan pois mutta puolison kanssa pitäisi pystyä elämään loppuun asti.
 
Hei, nimimerkki surullinen. Oletko sama henkilö kuin tässä ketjussa nimimerkki surullinen? http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2232781-tassako-taa-nyt-oli/
 

Similar threads

N
Viestiä
39
Luettu
521
A
V
Viestiä
17
Luettu
400
Aihe vapaa
minä kans
M
P
Viestiä
5
Luettu
431
A
A
Viestiä
44
Luettu
2K
V

Yhteistyössä