Erotako vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avartakaas mun maailmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei, kun et kaikkea tiedä, älä oleta.

Itse olin valmis jatkamaan kaveripohjalta kun vahinko kävi, en ahdistanu miestä suhteeseen. Hän itse vaatimalla vaati etten lemppais häntä elämästäni. Vannoi sillon rakastavansakin. Raskausjan hän hieman tsemppaskin kun sanoin laimeesti että katellaan miten menee... Kai sillon viel oikeesti oli ihastunu...:/

Ja ykspuolisesti aatteleville yleistäjille:mies aatteli kyl et lisää lapsia saa tullaki mut vasta myöhemmin, noh meille nyt kävi näin.jA hän tosiaan _luvannut_ että tulee osallistumaan enemmän hoitoon. Lupas jopa että jää lasta hoitamaan kotiin jos tarve. Mut helppo varmaan sanoo?

P.s. Rakastan jo nyt masu-asukkia, mies on senkin tienny että haluan lapsia ennen ku muhun sekaantu. Sitä paitsi tunnettiin toisemme n. vuos ennen ku seurusteluks meni...

Ei hyvältä kuulosta ap. Olette ajautuneet yhteen ja ajautuneet saamaan kaksi lasta. Miehesi ei ole sinun kanssasi koska rakastaa sinua vaan koska näin nyt kävi.
 
Hei, kun et kaikkea tiedä, älä oleta.

Itse olin valmis jatkamaan kaveripohjalta kun vahinko kävi, en ahdistanu miestä suhteeseen. Hän itse vaatimalla vaati etten lemppais häntä elämästäni. Vannoi sillon rakastavansakin. Raskausjan hän hieman tsemppaskin kun sanoin laimeesti että katellaan miten menee... Kai sillon viel oikeesti oli ihastunu...:/

Ja ykspuolisesti aatteleville yleistäjille:mies aatteli kyl et lisää lapsia saa tullaki mut vasta myöhemmin, noh meille nyt kävi näin.jA hän tosiaan _luvannut_ että tulee osallistumaan enemmän hoitoon. Lupas jopa että jää lasta hoitamaan kotiin jos tarve. Mut helppo varmaan sanoo?

P.s. Rakastan jo nyt masu-asukkia, mies on senkin tienny että haluan lapsia ennen ku muhun sekaantu. Sitä paitsi tunnettiin toisemme n. vuos ennen ku seurusteluks meni...

Siis teille EI ole käynyt kahta kertaa vahinkoa? Kertoisitko sitten mitä oikein tarkoitat noilla lihavoiduilla teksteillä? Tämä jälkimmäinen on tarkoituksella tehty sun osalta, miehen vastusteluista huolimatta?
 
Että mua pännii lasten kohtalo tässäkin ihanassa perheessä.
Niitä on vaan tullut ja joku halunnut, mutta ei harkitusti yhdessä molemmat vanhemmat.

Ajatteleeko kukaan koskaan lapsen tulevaa elämää kun niitä vaan putkahtelee epämääräisiin suhteisiin????
 
[QUOTE="eee";23046895]Siis teille EI ole käynyt kahta kertaa vahinkoa? Kertoisitko sitten mitä oikein tarkoitat noilla lihavoiduilla teksteillä? Tämä jälkimmäinen on tarkoituksella tehty sun osalta, miehen vastusteluista huolimatta?[/QUOTE]

Niin että lisää lapsia olis saanu tulla MYÖHEMMIN (meidän molempien mielipide) mutta nyt kävikin tuuri vähän ripeämmin. Mies on koko ajan tiedostanut että saattaa taas onnistaa...Kun koitin selvittää miten toimitaan ekan jälkeen ehkäisyn kanssa niin hän oli sitä mieltä ettei tarvita.

Ai niin, kun kerroin että taitaa lisää jälkipolvea olla tulossa niin hän riemastui ja hellitteli mua koko illan. Muistupa mieleen.

Ja ekan kohdalla mä munasin ehkäsyssä MUTTA kun raskaus oli kestäny pari kuukautta mies sano että mun pitää lopettaa puheet vahingosta ja ymmärtää että hän haluaa minut ja vauvan(se oli sitä alkuajan huumaa.heh). Niin ja mies oli ekan vauvavuoden kuutamolla mutta nyt heille on alkanut muodostumaan normaali isä-lapsi -suhde jonka kehittymistä mä täysin tuen.

Kyse ei siis ole lapsista mun tapauksessa,lapsien olemassa olo pistää vaan ankarammin pohtimaan mitä tehdä seuraavaksi. Kyse on mun ja mun miehen väleistä, meidän parisuhteesta. Olen niin lähellä itse etten enää näe mistä yksi ongelma alkaa ja mihin toinen loppuu, kaikki yhtä sekasotkua.

Onko kukaan saanut pariterapista(tai vastaavasta) apua suhteensa siivoomiseen?
 
Että mua pännii lasten kohtalo tässäkin ihanassa perheessä.
Niitä on vaan tullut ja joku halunnut, mutta ei harkitusti yhdessä molemmat vanhemmat.

Ajatteleeko kukaan koskaan lapsen tulevaa elämää kun niitä vaan putkahtelee epämääräisiin suhteisiin????

Lapsi on ihan onnellinen, tiedoks vaan.

Olis tosi perseestä aikatauluttaa lastensa tulo, mitäs jos se parisuhde ei siltikään kanna tai tapahtuu jtn yllättävää samaan aikaan? EI kukaan voi ennustaa ja hallita parisuhteen kehittymistä yksin, siinä kun on kaks osapuolta.
 
Näinpä :(

Ja ap:n tekstissä tässä kohden tökkäs, eli alussa:
"Ollaan oltu 3 v yhdessä, on yks lapsi ja toinen tulollaan."

Jotenkin tämä nyt tökkäs: Me ollaan oltu 3v naimisissa, 4v yhdesssä ja kaksi lasta. Mies on loistava ja ihana aviomies ja vastuullinen perheenisä, molemmat lapset erityisen haluttuja. Ei se vika ole aina siinä kuinka kauan on yhdessä oltu.

Ap:lle kerro miehellesi mikä on tilanne, että joko erotaan tai haetaan apua parisuhteeseen ja kummallekin erikseen ja yritätte korjata liittonne. Eiköhän se siittä sitten selviä, että kummin käy.
 
Lapsi on ihan onnellinen, tiedoks vaan.

Olis tosi perseestä aikatauluttaa lastensa tulo, mitäs jos se parisuhde ei siltikään kanna tai tapahtuu jtn yllättävää samaan aikaan? EI kukaan voi ennustaa ja hallita parisuhteen kehittymistä yksin, siinä kun on kaks osapuolta.

Eikö teidän tilanteessanne kuitenkin ollut aika selvää, miten parisuhteenne ja perhe-elämänne kehittyy, jos oli hyvin tiedossa, että mies on vaihtanut vaipan 5 kertaa!? Siinä vaiheessa käyttäisin kyllä vaikka tuplaehkäisyä!
 
Kyse ei siis ole lapsista mun tapauksessa,lapsien olemassa olo pistää vaan ankarammin pohtimaan mitä tehdä seuraavaksi. Kyse on mun ja mun miehen väleistä, meidän parisuhteesta. Olen niin lähellä itse etten enää näe mistä yksi ongelma alkaa ja mihin toinen loppuu, kaikki yhtä sekasotkua.
Onko kukaan saanut pariterapista(tai vastaavasta) apua suhteensa siivoomiseen?

Mä olen kyllä sitämieltä, että se onko lapsia vai ei, ei saisi vaikuttaa kun mietitään miten hoidetaan parisuhdetta.
lapselle voi olla vahingollisempaa elää tunnekylmässä kodissa, vaikka siellä ei riideltäisi, lyötäisi tai juotaisi, vaikka siellä olisi kaiki ulospäin todella hyvin ja lapset näyttäisi onnelliselta, kun se, että vanhemmat tekee sen, mitä heile on parhaaksi.
Mä olen itse eläny perheessä, jonka lähtökohdat on ollu, että vahnepien pitää päästä pois lapsuudenkodista, joka oli molemilla jonkunsortin helvetti.
Meillä oli kaikki hyvin ulospäin, mutta mitään tunnesiteitä ei ole. isä ja äiti elää tänäpäiv'änä kohtalaisen tasapainoista elämää, kun ovat saaneet luurankokaappinsa avaimenkin jo hukattua, muta mä olen maksanu siitä aika kovan hinan.
Ei "siksi kun kuuluu" parisuhteet voi tuottaa onnellisia lapsia, vaikka ne voi olla ulospäin ihan iloisia ja menestyviä ja kaikki näyttää hyvältä. Aika usein omien lasten syntymä on se, mikä räjäyttää pankin tai sten ajautuu itse jotenkin toimimattomaan ihmissuhteiseen, kun on oppinu, että parisuhde on väline 8eli esim. mun vanhemilla väline päästä pois lapsuudenkodista, samoin se oli mulla)
 
Ei muutakun menet sinne vanhempies luo, oli mies mitä mieltä tahansa! On sinun onni että sulla on vanhemmat jotka voisivat auttaa!!
Miestä voi pelottaa miten hänen käy jos lähdet, mutta kyllä siinä hyvin käy -saattaa masennukset sun muut parantua molemmilla kun pääsee tuosta tukalasta tilanteesta pois. Tuo on todella kuluttavaa mielelle tuollainen elämä omassa "kodissa".
 
Ihan kuin minun elämä. Tosin meillä on vaan yksi lapsi ja tällä seksin harrastamis määrällä ei varmasti toista tule, vaikka ei mitään ehkäisyä olisi.

Mutta minä tunnen ihan samoin kuin sinä, välillä rakastan ja välillä mielessäni ammun koko äijän kuuhun.
Ei meillä mitään hellyyttä ole, eikä olla sanottu rakastavamme toisiamme ainakaan vuoteen..

Joskus kun olen sanonu asiasta mies vaan tokaisee että itseppä valitsit, joo en valinnu mitään jalkavaimon elämää. Mies vittuilee joskus kaikesta,muka huumoria..just kun ei vaan naurata!!
 
Ap:lle kerro miehellesi mikä on tilanne, että joko erotaan tai haetaan apua parisuhteeseen ja kummallekin erikseen ja yritätte korjata liittonne. Eiköhän se siittä sitten selviä, että kummin käy.

Peesaan tätä neuvoa. Nyt kissa pöydälle. Kerro ap miehellesi sama mitä kirjoitit tänne; et ole onnellinen. Sitten anna kaksi vaihtoehtoa: joko _ulkopuolisten_ avulla koetatte korjata parisuhdetta tai sitten eroatte.
 
Eli siis ehkäisystä ei ole viitsitty huolehtia.:(

Koko illan hellittely ei korvaa täydellistä osallistumattomuutta.

MUTTA tähän pakko laittaa, että joillakin se vaan ei ole niin helppoa tuon ehkäsyn kaa!! esim on helvetin vähän just MULLE sopivia ehkäisyvaihtoehtoja ( sellasia terv. ongelmia, että lääkäri sano että käyttö omalla vastuulla).

JA EDELLEEN: lapset ja niiden tulo ei ole ongelma.

Mä en vois kuvitellakaan elämää ilman lapsia.

NYKYÄÄN: mies selviää hienosti lapsen hoidosta ja niiden suhde on kehittyny koko ajan parempaan suuntaan. EKA vauvavuosi oli sellanen et olin ihan yksin. Jotenki pelkään että se toistuu mutta kun luen eräiden ihmisten jo mulle laittamiani vastauksia niin tulee tunne että ehkä meillä ei kaikki niin huonosti olekaan. Todellakin avartaa näkemyksiä teidän kirjoitukset. Sitä mä pyysinkin.

Mutta eräille tiedoksi: maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen. Kaikki ollaan ihmisiä vikoinemme, eikä auta olla armoton toista kohtaan. Luulen että pitää enemmän kissaa nostaa pöydälle asioiden kanssa. Jokin tauko suhteessa vois tehä terää mut ei sen lopullista tarviis olla. Ja: terve parisuhde on lapsen koti tms. Eli kun nyt sais paloja paikoilleen ja miehen kans huoltamaan tätä suhdetta ni toivoa varmaa olis.

Sellasen ihmisen neuvoi voisin viel kuulla joka käyny pariterapiassa, kiitos.

Väkisinkin tässä alkaa pohtimaan että kyllä ihmiset taitaa erota ihmesyistä(?).
 
[QUOTE="sissi";23047289]Ihan kuin minun elämä. Tosin meillä on vaan yksi lapsi ja tällä seksin harrastamis määrällä ei varmasti toista tule, vaikka ei mitään ehkäisyä olisi.

Mutta minä tunnen ihan samoin kuin sinä, välillä rakastan ja välillä mielessäni ammun koko äijän kuuhun.
Ei meillä mitään hellyyttä ole, eikä olla sanottu rakastavamme toisiamme ainakaan vuoteen..

Joskus kun olen sanonu asiasta mies vaan tokaisee että itseppä valitsit, joo en valinnu mitään jalkavaimon elämää. Mies vittuilee joskus kaikesta,muka huumoria..just kun ei vaan naurata!![/QUOTE]

Juu, mun miehellä on kans sellasii kommentteja että ei paljoo naurata(ei naurattas ehkä muitakaan), ne on kuulemma hänen huumoriaan:/ niin ja joitaki asioita ei tarvii koko aikaa toistella jos ei ne muutu:C Mietin tätäkin et olisko siin syy miksei sano takas rakastavansa mua??? Voiko mies olla noin pönttö?
 

Similar threads

N
Viestiä
39
Luettu
521
A
M
Viestiä
17
Luettu
338
V
J
Viestiä
16
Luettu
2K
J
M
Viestiä
19
Luettu
353
H
S
Viestiä
5
Luettu
2K
V

Yhteistyössä