Ensinnäkin vastaisin AP:lle, että KAIKKI miehet vilkuilevat muita naisia KOKO IKÄNSÄ. Tiedän, että se on sellainen asia, joka ärsyttää naisia. Luin jostakin parisuhdeoppaasta, että paras ratkaisu olisi se, että mies ei vilkuile muita naisia eikä jää tuijottelemaan perään silloin, kun hän on naisensa kanssa liikkeellä. Naisen taas tulisi ymmärtää, että se ei ole vakavaa, eikä ole parisuhteesta pois millään lailla.
Mustasukkaisuus on tosiaan sellainen peikko, että sitä kannattaa tietoisesti työstää. Vain sinä itse voit kehittää ajatuksiasi ja opetella vähentämään mustasukkaista käytöstä.
Jos todella haluatte yrittää yhdessä, niin sopikaa rajat, kuinka monta menoa viikossa sallitaan. Jos sovitte, että miehellä on oikeus esim. kahteen vapaaseen iltaan viikossa, niin anna miehen mennä ja yritä sinä sillä aikaa tehdä jotakin sellaista, mistä nautit. Älä siivoa tai tee kotijuttuja, vaan vaikka sitten kävisit leffassa yksin tai kirjastossa, uimassa tms.
Sopikaa tällainen järjestely vaikkapa kuukaudeksi ja keskustelkaa sen jälkeen tuntemuksistanne. Jos miehestä yhä tuntuu siltä, että hän on kuin vankilassa ja jos sinusta tuntuu mustasukkaiselta ja kaihoisalta, kun hän viilettää muualla, niin sitten on parempi erota.
Miehillä kestää useita vuosia aikaa kypsyä viilettävästä poikamiehestä koti-isäksi. Nuorille miehille kaveriporukka on todella tärkeä useita vuosia (joillekin koko iän). Käytännössä kuitenkin n. 30 vuoden tietämillä ekoille miehille tulee lapsia, niin porukka hajaantuu, tapaamiset harvenevat ja ne loputkin yleensä alistuvat ja sopeutuvat paremmin tai huonommin kotisohvalla rötköttäjiksi.
Olen itse eronnut pitkästä liitosta, jossa ei riidelty. Kaikki ongelmat vain lakaistiin maton alle eikä niistä puhuttu. Loppuvuosina ei sitten puhuttukaan suunnilleen yhtään mistään. Siinä mielessä olen sitä mieltä, että erimielisyydet kannattaa selvittää heti. Tosin voisi olla aihetta etsiä rakentavampi tapa riidellä kuin että huudetaan naama punaisena ja nyrkit pystyssä.
Mieti myös sitä, ehditkö olemaan onnellinen sellaisia pidempiä jaksoja (esim. viikkoja) vai tuleeko niitä ikäviä tunteita lähes päivittäin, joista pahastut? Luulenpa, että jos olet vähän väliä tyytymätön, se syö rakkauttasi mieheen ja vuosien kuluessa rakkaus on loppu ja jäljellä on vain katkeruus.
Olet vielä nuori. On ihan normaalia, että tuossa iässä mietit jo perheen perustamista. Tärkeämpää kuin lapsen saanti on se, että sinulla on hyvä parisuhde. Hyvä parisuhde jatkuu senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet kodista pois. Ymmärrät varmasti itsekin, että jos riitelette raivokkaasti jo nyt viikoittain, niin mitä sitten, kun vauvan takia et todellakaan pääse lähtemään baareihin, saunailtoihin yms vaikka haluaisitkin? Erityisesti äitiyslomalaisena "kotikissakin" kaipaa aikuista seuraa ja ulkomaailman näkemistä ilman vauvaa, joten jos mies ei osaa ottaa isän ja perheenpään roolia, niin on aika raskasta hoitaa vauvaa JA miestä.
Hyvä asia on se, että teillä on paljon rakkautta. Jos todella haluatte yrittää, niin suosittelen lämpimästi esim. seurakunnan vetämiä parisuhdeleirejä, joissa opetellaan esim. riitelemään rakentavasti ja opitaan naisen/miehen välisiä eroavuuksia. Kun ymmärtää, että naiset ja miehet ovat erilaisia, niin turhilta riidoilta vältytään.
