Erotako?

[Neuvoton]

Mitä ihmettä teen? Olen 24-vuotias ja elän parisuhteessa miehen kanssa jota en enää tunne rakastavani. Meillä on 1-vuotias lapsi. En haluaisi erota, mutta en ole onnellinen. Olemme molemmat hyvin onnettomia. Mies elää työlleen ja harrastuksilleen, minä itselleni ja lapsellemme. Meillä ei ole minkäänlaista läheisyyttä suhteessa. Emme ole harrastaneet seksiä yli 6 kuukauteen, koska minä en halua. Välillä tuntuu, että olemme yhdessä, koska meillä on lapsi ja koska emme halua näyttää epäonnistumistamme. Suhteemme voi ajoittain pahoin jo ennen lasta. Luulimme lapsen lähentävän meitä, mutta päinvastoin. En halua elää tätä elämää, tämä on kauheaa. Minulla ei ole koskaan ollut näin onneton ja elämätön olo. Yritän löytää sisimmästäni tunteita miestäni kohtaan, mutta en löydä rakkautta, lähinnä tunnen vain ärsytystä. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Erotako?

 

[24]

vähän samat tunteet täälläkin.... :/

 

[Tukka Tötteröllä]

Kyllä se ero on minusta tuossa tilanteessa paras vaihtoehto. :hug:

 

[ap]

Lisään vielä, että olemme miehen kanssa puhuneet tilanteestamme paljon. Molemmat tietävät siis toisen olevan onneton. Emme keksi mitään ratkaisua.......

 

[xx]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

 

[2 lasta]

meillä meni hyvin siihen asti että ruvettiin rakentaa yhteistä kotia ja tutustuin paremmin miehen sukulaisiin.

 

[ap]

Kyllä se ero on minusta tuossa tilanteessa paras vaihtoehto. :hug:

Kiitos. Jotenkin auttaa kun kuulee sen jonkun muun suusta. Pahin pelkoni, mutta jotenkin helpotti.

 

[Tukka Tötteröllä]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Ja jos sinä et osaa vastata mitään järkevää, niin mene pois! :kieh:

 

[Tukka Tötteröllä]

Kyllä se ero on minusta tuossa tilanteessa paras vaihtoehto. :hug:

Kiitos. Jotenkin auttaa kun kuulee sen jonkun muun suusta. Pahin pelkoni, mutta jotenkin helpotti.

Tsemppiä sulle tulevaan! :hug:

 

[xx]

Lisään vielä, että olemme miehen kanssa puhuneet tilanteestamme paljon. Molemmat tietävät siis toisen olevan onneton. Emme keksi mitään ratkaisua.......

Avioliittoleirille tahi jonnekin. Ja tehkää jotakin mikä tekee toisen onnelliseksi. Liitto on kahden kauppa - ja kolmenkin, jos on lapsia. Pitää tehdä toisenkin hyväksi jotakin. Ja kuitenkin ITSE vastata omasta elämästään.

 

[xx]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Ja jos sinä et osaa vastata mitään järkevää, niin mene pois! :kieh:

En mene. Mua sitten v****ttaa kun luovutetaan liian helpolla. Suhteesta, jossa ei oikeesti ole mitään isoa vikaa; alkoholia, pettämistä, väkivaltaa. ne jutut on eri asia.

 

[ap]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Niin. Sitä lienee enää turha miettiä. Lasta en vaihtaisi mihinkään, mutta ehkä olisi pitänyt miettiä. Meillä ei kuitenkaan mennyt huonosti jatkuvasti, vain ajoittain ja tunteita oli vielä mukana. Kai me olisimme eroneet ennen lapsen hankintaa jos suhteemme olisi ollut tällä tolalla.

Yritämme tehdä töitä, kokoajan. Olemme soittaneet pariterapiaan ja saimme ajan usean kuukauden päähän. Mutta auttaako se paria, jossa tunteet toista kohtaan ovat kuolleet?

 

[hmmt]

Lisään vielä, että olemme miehen kanssa puhuneet tilanteestamme paljon. Molemmat tietävät siis toisen olevan onneton. Emme keksi mitään ratkaisua.......

Avioliittoleirille tahi jonnekin. Ja tehkää jotakin mikä tekee toisen onnelliseksi. Liitto on kahden kauppa - ja kolmenkin, jos on lapsia. Pitää tehdä toisenkin hyväksi jotakin. Ja kuitenkin ITSE vastata omasta elämästään.

Totta!

 

[hmmt]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Niin. Sitä lienee enää turha miettiä. Lasta en vaihtaisi mihinkään, mutta ehkä olisi pitänyt miettiä. Meillä ei kuitenkaan mennyt huonosti jatkuvasti, vain ajoittain ja tunteita oli vielä mukana. Kai me olisimme eroneet ennen lapsen hankintaa jos suhteemme olisi ollut tällä tolalla.

Yritämme tehdä töitä, kokoajan. Olemme soittaneet pariterapiaan ja saimme ajan usean kuukauden päähän. Mutta auttaako se paria, jossa tunteet toista kohtaan ovat kuolleet?

Miten teidän arki rullaa muuten. Pohdin oletko uupunut muuten ja siksi suhdekin tuntuu raskaalta. Olen joskus kuullut että alle 3v lasten vanhemmat ei sais erota koska nuo vuodet on raskaita ja siksi poikkeuksellisia. Voimia!

 

[tuolta äkkilähdöllä apuja ;)]

http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/akkilahtotarjoukset

 

[Tukka Tötteröllä]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Niin. Sitä lienee enää turha miettiä. Lasta en vaihtaisi mihinkään, mutta ehkä olisi pitänyt miettiä. Meillä ei kuitenkaan mennyt huonosti jatkuvasti, vain ajoittain ja tunteita oli vielä mukana. Kai me olisimme eroneet ennen lapsen hankintaa jos suhteemme olisi ollut tällä tolalla.

Yritämme tehdä töitä, kokoajan. Olemme soittaneet pariterapiaan ja saimme ajan usean kuukauden päähän. Mutta auttaako se paria, jossa tunteet toista kohtaan ovat kuolleet?

Minä sain ap:n kirjoituksesta käsityksen että kaikki voitava on tehty, tunteet kuollu ja toivoa ei enää ole. Lapsi on ainut joka yhditää, ei sellaisessa liitossa kannata elää. Lapsikin joutuu omansa kärsimään jos vanhemmat vaan ovat ja elävät ilman tunteita.

 

[ap]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Ja jos sinä et osaa vastata mitään järkevää, niin mene pois! :kieh:

En mene. Mua sitten v****ttaa kun luovutetaan liian helpolla. Suhteesta, jossa ei oikeesti ole mitään isoa vikaa; alkoholia, pettämistä, väkivaltaa. ne jutut on eri asia.

Mieheni on kyllä kaikin puolin ihana. Hyvä ja rakastava isä. Pitää meistä huolta. En ole valmis luovuttamaan helpolla. Mutta mikä on tarpeeksi. Alkoholi, pettäminen, väkivalta...?? Eikö se riitä ettei ole onnellinen, ei rakasta sitä ihmistä jonka kanssa pitäisi elää elämänsä?

 

[vieras]

Kyllä ero kannattaa jos ei muuta näe. Kyllä se lapsikin sen pian aistii että ei kaikki ole kunnossa.

 

[oma kokemus]

Me kokeilimme kaikkea vastaavassa tilanteessa, pariterapiaa myöden... Mutta kun ne tunteet eivät järjellä syty uudestaan Ja jos on suhteessa onneton, se fiilis välittyy lapselle tavalla tai toisella. Nyt eroprosessi aluillaan ja olemme miehen kanssa todella hyvissä väleissä. Ihan kuin olisi uusi ystävä. Vaikea selittää jos ei itse ole kokenut samaa... Tulemme hyvin toimeen ja tunnemme toisemme tietysti todella hyvin. Välitämme toisistamme mutta emme enää pysty olemaan aviopari. Mielestäni on paras olla rehellinen itselle ja toiselle.
Ratkaisu on kuitenkin sinussa itsessäsi jo varmaan nyt? Itse työstin tätä eroa noin vuoden ennen kuin molemmat tulimme siihen tulokseen että suhteemme ei enää toimi kunnolla. Paljon voimia sinulle!

 

[A]

Itse olin muutama vuosi sitten ihan samassa tilanteessa. Ei mitään "isoa" vikaa, kuten väkivaltaisuutta (ehkä henkistä laiminlyöntiä kylläkin) tai alkoholiongelmia. Elimme vain kuin sisarussuhteessa. Sitä kipinää kun ei saa kaupan hyllyltä ostettua takaisin ja jos sitä ei yrityksistä huolimatta sieltä omasta sisimmästä löydy, niin sille ei vaan voi mitään. Pahinta oli tunnustaa tilanne ja ryhtyä toimiin. Vuoden verran ahdisti eron jälkeen, mutta täytyy sanoa, että kyllä näin oli parempi. Me emme vain olleet toistemme rakastajia, jotain kavereita ehkä, mutta parisuhde on tunnejuttu ja vaikka halua olisi, ei sitä itseään voi pakottaa ihan määrättömän pitkään. Puoli vuotta kärvistelin tietoisena asiasta, sitten lähdin. Löysin uusia voimavaroja itsestäni.

Mieti siis tarkkaan, mutta jos ei tunnetta ole, etkä usko sitä mistään enää löytäväsi, tee rohkeita ratkaisuja, sellaisia, mihin sinulla on varaa. Suunnittele hyvin ja päätä elää loppuelämäsi onnellisempana.

 

[vieras]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

mitä tuo nyt auttoi, lyödään lyötyä. eikö täällä tosiaan voi kirjoittaa/kysyä mitään ilman että joku on aina aukomassa päätään?


ap: kuulosta siltä että ero tai ainakin aikalisä olisi paras ratkaisu teille kaikille. lapsi ansaitsee myös onnelliset vanhemmat. jaksatte varmasti olla "parempia" vanhempia lapsellenne, kun voitte itse hyvin. ja kuitenkin kuulostaa siltä että olette väleissä, niin voihan sen eron hoitaa sopuisasti ilman riitoja.

 

[kiia]

itse samassa tilanteessa,ja tuntuu että pitää vaan yrittää ja yrittää! ja meillä on lapsi 9kk! ja mies on ihana isä ja kaikkee...ja arki sujuu ihan normaalisti,tunteet ja seksi vaan puuttuu! riidelläkään ei enää mutta melkein jokainen asia ärsyttää mitä toinen tekee...

 

[hmmt]

Mitä mieltä ap on tosta annetusta parisuhdekurssiehdotuksesta, minusta se kuulosti hyvältä.
siis:
http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/akkilahtotarjoukset

 

[ap]

No MIKSI se lapsi sitten piti hankkia jos meni huonosti jo ennen lasta????????????????

Tehkää töitä suhteenne eteen. Lapsella on oikeus ehjään perheeseen.

Niin. Sitä lienee enää turha miettiä. Lasta en vaihtaisi mihinkään, mutta ehkä olisi pitänyt miettiä. Meillä ei kuitenkaan mennyt huonosti jatkuvasti, vain ajoittain ja tunteita oli vielä mukana. Kai me olisimme eroneet ennen lapsen hankintaa jos suhteemme olisi ollut tällä tolalla.

Yritämme tehdä töitä, kokoajan. Olemme soittaneet pariterapiaan ja saimme ajan usean kuukauden päähän. Mutta auttaako se paria, jossa tunteet toista kohtaan ovat kuolleet?

Miten teidän arki rullaa muuten. Pohdin oletko uupunut muuten ja siksi suhdekin tuntuu raskaalta. Olen joskus kuullut että alle 3v lasten vanhemmat ei sais erota koska nuo vuodet on raskaita ja siksi poikkeuksellisia. Voimia!

Tätä olen itsekin pohtinut. Olenko vain liian väsynyt, enkä siksi näe mitään hyvää suhteessa, paitsi lapsemme. Ensimmäinen vuosi lapsen syntymästä kuulema kaikkein raskain. Toisaalta mietin, otanko riskin ja katsomme vielä muutaman vuoden. Silti pelkään, ettemme jaksa niin kauan. Olemme hyvin äärirajoilla jo nyt, kaikki me. Mieheni on paljon poissa kotoa, olen myös hyvin yksinäinen. Siksi kai osaksi olen alkanut mielessäni miettiä, että pärjäisin hyvin kahdestaan lapsen kanssa. Silti suuri osa minusta käskee jäämään, koska minua pelottaa tuleva. Mitä jos teenkin suuren virheen? Tämä on hirvittävän vaikeaa kaikkineen....

 

[juuei]

hmmm... vastaan ehkä. Mitäs jos mies alkaisi hoitaa lasta 50% ja sinä saisit omaa aikaa, ensin nukkumiseen ja sitten sitä ihan oikeaa omaa aikaa. Se on niin, että puoliksi miehen koti ja puoliksi miehen lapsi, hän siis hoitakoon puolet sekä kodista että lapsesta.

Urputukseen voi vastata, että kaksi tarvittiin tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan. Ja entä jos jäät rattijuopon alle huomenna? Miten mies luulee selviävänsä tilanteesta (lapsen suhteen)?

Kunhan saat nukuttua kooman pois ja asiat järjestykseen, voitkin jo ajatella ihan uudella tavalla. Tai ainakin jaksat paremmin erota, miten sitten valitsetkaan.