Erotako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oletteko harkinneet pariterapiassa käymistä? Jos kumpikaan ei vielä tosissaan halua erota ja haluaa ensin kokeilla kaikkia keinoja niin miksei pariterapiaa? JA siihen kuuluu myös se, että varaatte jostain aikaa ihan vain teille kahdelle. Suunnittelette mukavan illan esim. leffa, kokkaatte yhdessä tai pelaatte jotain vaikka korteilla paskahousua. Ei mitään paineita seksistä vaan ihan yhdessä oloa vain. Ja kokeile pakottaa itsesi miehen kainaloon leffan ajaksi. Oletteko milloin ottaneet aikaa ihan vain toisianne varten? Noita iltojakin toki pitäisi pitää useampia ennen kuin tietää mitään varmaa. Jos silti tuntuu ettei onnistu niin sitten ero on varmaan parempi vaihtoehto. Ja kuka on sanonut että ero on lopullista? Koskaan ei tiedä mihin suuntaan elämä kuljettaa. Joko löytää uuden kumppanin tai palaa takaisin yhteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmt:
Miten teidän arki rullaa muuten. Pohdin oletko uupunut muuten ja siksi suhdekin tuntuu raskaalta. Olen joskus kuullut että alle 3v lasten vanhemmat ei sais erota koska nuo vuodet on raskaita ja siksi poikkeuksellisia. Voimia!

Tätä olen itsekin pohtinut. Olenko vain liian väsynyt, enkä siksi näe mitään hyvää suhteessa, paitsi lapsemme. Ensimmäinen vuosi lapsen syntymästä kuulema kaikkein raskain. Toisaalta mietin, otanko riskin ja katsomme vielä muutaman vuoden. Silti pelkään, ettemme jaksa niin kauan. Olemme hyvin äärirajoilla jo nyt, kaikki me. Mieheni on paljon poissa kotoa, olen myös hyvin yksinäinen. Siksi kai osaksi olen alkanut mielessäni miettiä, että pärjäisin hyvin kahdestaan lapsen kanssa. Silti suuri osa minusta käskee jäämään, koska minua pelottaa tuleva. Mitä jos teenkin suuren virheen? Tämä on hirvittävän vaikeaa kaikkineen....

No, jos olette puhuneet siitä että olette onnettomia jne. Niin olisiko mahdollista että rauhassa kahden kesken laatisitte pelastautumissuunnitelman. Tarkoitan että puhuisitte halki mitä pitäisi tehdä että olisitte kummatkin onnellisia. Sitten sopisitte yhdessä keskustellen mitä näistä asioista olisi mahdollista toteuttaa, kirjaisitte ne ylös. Sitten sopisitte koska tilannetta katsotaan uudelleen. JA KAIKKI TÄMÄ siis rauhassa ja kahden, keskeytyksettä ja pyrkien niin rakentavaan lähestymiseen ettei lietsouduta typerään riitaan.
 
Olen itse ollut samassa tilanteessa nykyisen mieheni kanssa. En tuntenut enää rakastavani häntä, kaikki oli kuollutta ja tylsää. Mutta vaikeuksista voittoon. Nyt olemme naimisissa, meillä on kolme lasta ja rakastamme toisiamme varmaan enemmään kuin koskaan. Se oli vaihe, jossa rakastuminen sammui ja oikea rakkaus piti kaivaa esiin. Sen jälkeen uskon, että selviämme yhdessä mistä vain.
Miten te olette alun perin alkaneet seurustella, jos rakkautta ei löydy enää yhtään. Rakastaminen on myös tahtomista rakastaa. Sinnitelkää vielä jonkin aikaa ja yrittäkää löytää toisenne uudestaan, iloitkaa yhteisestä lapsesta, tuntuu, että elätte elämää erillään, ei perheenä.

Erotakin saa, toki, mutta vasta tosiyrittämisen jälkeen.
 
Kyllähän se pelottaa, koska mikään ei ole varmaa. Joskus vaan pitää uskaltaa ottaa se ratkaiseva askel. Kukaan ei voi luvata mitään, mutta itse ainakin mietin, että oma pää hajoaa, jos pitää vielä "muutama" vuosi kestää kun ei se mieskään halunnut mitään muuttaa... ymmärsi kuulemma, mitkä asiat ärsytti, mutta ei ymmärtänyt, miksi pitäisi kenenkään muuttua mihinkään suuntaan. Jos siis näin on asiat, ettei toinen kertakaikkiaan saa muutettua käyttäytymismallejaan, ei sitä ole pakko kärsiä. Väsymystä syytin minäkin ja hormoneja, vaan eipä se mikään siitä johtunut. Tunteet vaan oli totaalisen kuolleet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiia:
itse samassa tilanteessa,ja tuntuu että pitää vaan yrittää ja yrittää! ja meillä on lapsi 9kk! ja mies on ihana isä ja kaikkee...ja arki sujuu ihan normaalisti,tunteet ja seksi vaan puuttuu! riidelläkään ei enää mutta melkein jokainen asia ärsyttää mitä toinen tekee...

Ihan sama olo minulla. Riidellään kyllä välillä ja kovastikin. Sanotaan pahoja asioita toiselle. Kaikki mitä toinen tekee, ärsyttää kovasti. Välillä tuntuu, etten tunne miestäni kohtaan muuta kuin vihaa. Olen miettinyt mistä se viha kumpuaa ja voisiko sen alta löytyä vielä rakkautta....
Haluaisin niin tämän suhteen toimivan, mutta kun tunteet puuttuvat, ei taida olla toivoa. Voimia myös sinulle. Toivottavasti pystymme molemmat olemaan tarpeeksi rohkeita tekemään päätöksen. Mihin sitten päädymmekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lalaa:
Olen itse ollut samassa tilanteessa nykyisen mieheni kanssa. En tuntenut enää rakastavani häntä, kaikki oli kuollutta ja tylsää. Mutta vaikeuksista voittoon. Nyt olemme naimisissa, meillä on kolme lasta ja rakastamme toisiamme varmaan enemmään kuin koskaan. Se oli vaihe, jossa rakastuminen sammui ja oikea rakkaus piti kaivaa esiin. Sen jälkeen uskon, että selviämme yhdessä mistä vain.
Miten te olette alun perin alkaneet seurustella, jos rakkautta ei löydy enää yhtään. Rakastaminen on myös tahtomista rakastaa. Sinnitelkää vielä jonkin aikaa ja yrittäkää löytää toisenne uudestaan, iloitkaa yhteisestä lapsesta, tuntuu, että elätte elämää erillään, ei perheenä.

Erotakin saa, toki, mutta vasta tosiyrittämisen jälkeen.

Meillä on miehen kanssa mennyt samalla tavalla kuin Lalaalla. Meillä tosin se vaati aika lisän ja paljon paljon puhumista. Sitä, että molemmat satutti toisiaan. Joutui asumuserossa kokemaan sitä oikeaa ikävää kun kroppa kaipaa toisen luo. Aluksi se ei tuntunut, mutta kun eroa oli kestänyt 4kk niin alkoi tunteet taas heräillä. Olimme siis uskollisia toisillemme, koska virallisesti emme olleet eronnet, mutta silti väliä. Siinä voi käydä myös toisin, että kumpikin on onnellisempia erillään. Aina on se kaksi puolta kolikossa. Tsemppiä sinne koko perheelle oikein kovasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmt:
Mitä mieltä ap on tosta annetusta parisuhdekurssiehdotuksesta, minusta se kuulosti hyvältä.
siis:
http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/akkilahtotarjoukset

Vaikutti hyvältä. Kiitos linkistä. Puhun miehen kanssa asiasta ja siitä olisiko kursseista apua meille. Toisaalta minusta tuntuu, ettei yksi viikonloppu riitä pelastamaan tätä kaikkea tai antamaan tarpeeksi apua tilanteeseen. Siksi pidempi pariterapia on meille varmasti parempi vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmt:
Mitä mieltä ap on tosta annetusta parisuhdekurssiehdotuksesta, minusta se kuulosti hyvältä.
siis:
http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/akkilahtotarjoukset

Vaikutti hyvältä. Kiitos linkistä. Puhun miehen kanssa asiasta ja siitä olisiko kursseista apua meille. Toisaalta minusta tuntuu, ettei yksi viikonloppu riitä pelastamaan tätä kaikkea tai antamaan tarpeeksi apua tilanteeseen. Siksi pidempi pariterapia on meille varmasti parempi vaihtoehto.

Kannattaisko kuitenkin yrittää kaikkea y h d e s s ä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
hmmm... vastaan ehkä. Mitäs jos mies alkaisi hoitaa lasta 50% ja sinä saisit omaa aikaa, ensin nukkumiseen ja sitten sitä ihan oikeaa omaa aikaa. Se on niin, että puoliksi miehen koti ja puoliksi miehen lapsi, hän siis hoitakoon puolet sekä kodista että lapsesta.

Urputukseen voi vastata, että kaksi tarvittiin tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan. Ja entä jos jäät rattijuopon alle huomenna? Miten mies luulee selviävänsä tilanteesta (lapsen suhteen)?

Kunhan saat nukuttua kooman pois ja asiat järjestykseen, voitkin jo ajatella ihan uudella tavalla. Tai ainakin jaksat paremmin erota, miten sitten valitsetkaan.

Hyvä vastaus. Olen kyllä todella paljon yksin lapsen kanssa ja hoidan kodin. Olen yrittänyt monesti miehelle selittää asiaa, että hän ottaisi enemmän roolia kotona, mutta mikään ei muutu. Olen osaksi todella ärsyyntynyt mieheeni juuri siitäkin syystä, että hän on jättänyt minut kuin nallin kalliolle. eräänä päivänä sanoin hänelle, että helppoahan hänellä on; pisti minut paksuksi, jätti kotiin hoitamaan lasta ja jatkaa itse elämäänsä. Siltä minusta ainakin välillä tuntuu. Minun elämäni on muuttunut täysin, hänen ei ollenkaan....tai no, nyt hänellä on lapsi joka täydentää hänen arkeaan, mutta mikään muu siinä ei ole muuttunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kiia:
itse samassa tilanteessa,ja tuntuu että pitää vaan yrittää ja yrittää! ja meillä on lapsi 9kk! ja mies on ihana isä ja kaikkee...ja arki sujuu ihan normaalisti,tunteet ja seksi vaan puuttuu! riidelläkään ei enää mutta melkein jokainen asia ärsyttää mitä toinen tekee...

Ihan sama olo minulla. Riidellään kyllä välillä ja kovastikin. Sanotaan pahoja asioita toiselle. Kaikki mitä toinen tekee, ärsyttää kovasti. Välillä tuntuu, etten tunne miestäni kohtaan muuta kuin vihaa. Olen miettinyt mistä se viha kumpuaa ja voisiko sen alta löytyä vielä rakkautta....
Haluaisin niin tämän suhteen toimivan, mutta kun tunteet puuttuvat, ei taida olla toivoa. Voimia myös sinulle. Toivottavasti pystymme molemmat olemaan tarpeeksi rohkeita tekemään päätöksen. Mihin sitten päädymmekin.

Joo unettomia öitä on minulla asian pyöriessä päässä. Ja väsymys on kova muutenkin...tuntuu että kaikki ilo ja hauskuus on pois,ei enää naureta juurikaan millekään..tuntuu etten itsekään jaksa olla oma itseni enää :/ mutta lastani rakastan kovasti!! aion odottaa vielä muutamia kuukausia ja katsoa sitten tilannetta uudestaan,pakko tehdä päätöksiä jossain vaiheessa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiia:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kiia:
itse samassa tilanteessa,ja tuntuu että pitää vaan yrittää ja yrittää! ja meillä on lapsi 9kk! ja mies on ihana isä ja kaikkee...ja arki sujuu ihan normaalisti,tunteet ja seksi vaan puuttuu! riidelläkään ei enää mutta melkein jokainen asia ärsyttää mitä toinen tekee...

Ihan sama olo minulla. Riidellään kyllä välillä ja kovastikin. Sanotaan pahoja asioita toiselle. Kaikki mitä toinen tekee, ärsyttää kovasti. Välillä tuntuu, etten tunne miestäni kohtaan muuta kuin vihaa. Olen miettinyt mistä se viha kumpuaa ja voisiko sen alta löytyä vielä rakkautta....
Haluaisin niin tämän suhteen toimivan, mutta kun tunteet puuttuvat, ei taida olla toivoa. Voimia myös sinulle. Toivottavasti pystymme molemmat olemaan tarpeeksi rohkeita tekemään päätöksen. Mihin sitten päädymmekin.

Joo unettomia öitä on minulla asian pyöriessä päässä. Ja väsymys on kova muutenkin...tuntuu että kaikki ilo ja hauskuus on pois,ei enää naureta juurikaan millekään..tuntuu etten itsekään jaksa olla oma itseni enää :/ mutta lastani rakastan kovasti!! aion odottaa vielä muutamia kuukausia ja katsoa sitten tilannetta uudestaan,pakko tehdä päätöksiä jossain vaiheessa..

Pitäisikö sille miehelle kertoa että aiot tehdä päätöksiä muutaman kuukauden sisällä? Keskustella sitten niistä epäkohdista ihan oikeasti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletteko harkinneet pariterapiassa käymistä? Jos kumpikaan ei vielä tosissaan halua erota ja haluaa ensin kokeilla kaikkia keinoja niin miksei pariterapiaa? JA siihen kuuluu myös se, että varaatte jostain aikaa ihan vain teille kahdelle. Suunnittelette mukavan illan esim. leffa, kokkaatte yhdessä tai pelaatte jotain vaikka korteilla paskahousua. Ei mitään paineita seksistä vaan ihan yhdessä oloa vain. Ja kokeile pakottaa itsesi miehen kainaloon leffan ajaksi. Oletteko milloin ottaneet aikaa ihan vain toisianne varten? Noita iltojakin toki pitäisi pitää useampia ennen kuin tietää mitään varmaa. Jos silti tuntuu ettei onnistu niin sitten ero on varmaan parempi vaihtoehto. Ja kuka on sanonut että ero on lopullista? Koskaan ei tiedä mihin suuntaan elämä kuljettaa. Joko löytää uuden kumppanin tai palaa takaisin yhteen.

Pariterapiaan saimme ajan useamman kuukauden päähän. Sitä yritämme tässä jaksaa odottaa, mutta olemme jo aika loppu molemmat. Olenkin täällä miettinyt pystyykö terapia tuomaan minulle tunteet takaisin?! Onko niitä rakkauden tunteita vielä olemassa jossain. Annoit kivoja vinkkejä parisuhdeiltoihin. Kiitos niistä. Olemme liian vähän kahdestaan, tiedän sen. Vosimme kokeilla tuota leffa+kainalo -juttua, vaikka se ei minua kauheasti houkutakaan......siis se kainalo, mutta yritän. Tuntuu, että kaikki kainolojutut tarkoittavat miehelle automaattisesti seksiä, mutta ei paineta, kuten sanoit.
 


Pitäisikö sille miehelle kertoa että aiot tehdä päätöksiä muutaman kuukauden sisällä? Keskustella sitten niistä epäkohdista ihan oikeasti?[/quote]

Toki sen olen tehnyt!
 
Anteeksi, minun on mentävä nyt nukkumaan, kauheasti väsyttää. Paljon oli vielä hyviä kommentteja, joita tulen huomenna käymään läpi. Kiitos kaikille ja hyvät yöt!
 

Similar threads

Yhteistyössä