Eroteoria

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla on näitä kavereita, jotka velvollisuudesta vähän harmittelevat eroa, mutta päällimmäisenä tuntuu olevan ajatus, että nyt on paljon enemmän aikaa itselle.

Tääkö se eron tarkoitus nykyään onkin - saada aikaa itselle? Erota lapsista? Eron jälkeen lapset ovat välillä isällään ja äidillä on kokonaisia päiviä aikaa itselleen.

Hmmm... onko mennyt liian raskaaksi perhe-elämä nykyään? Tai nykyihmisen sietokyky esim. perheen aiheuttamien rasitusten suhteen on laskenut olemattomaksi? Halutaan paljon, iso perhe, haastava työ, täydellinen kroppa, mutta kaikkeen ei jää aikaa eikä energiaa. Sitten puretaan angsti puolisoon. Otetaan ero, muka puolisosta, mutta todellisuudessa halutaan aikaa itselle, eroa lapsista.

Mutta tällaista ei sovi sanoa ääneen, kun kaikki rakastaa lapsiaan niin yli kaiken... muka.
 
voihan tuossa pientä totuuden siementä olla. Ja lapsiperheen elämä on raskaampaa. Esim. äidit tietävät netin ja television syytämästä sanomasta, että voi olla muutakin. Muutakin kun lapset ja kodinhoito. Halutaan enemmän ja mikään ei riitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on näitä kavereita, jotka velvollisuudesta vähän harmittelevat eroa, mutta päällimmäisenä tuntuu olevan ajatus, että nyt on paljon enemmän aikaa itselle.

Tääkö se eron tarkoitus nykyään onkin - saada aikaa itselle? Erota lapsista? Eron jälkeen lapset ovat välillä isällään ja äidillä on kokonaisia päiviä aikaa itselleen.

Hmmm... onko mennyt liian raskaaksi perhe-elämä nykyään? Tai nykyihmisen sietokyky esim. perheen aiheuttamien rasitusten suhteen on laskenut olemattomaksi? Halutaan paljon, iso perhe, haastava työ, täydellinen kroppa, mutta kaikkeen ei jää aikaa eikä energiaa. Sitten puretaan angsti puolisoon. Otetaan ero, muka puolisosta, mutta todellisuudessa halutaan aikaa itselle, eroa lapsista.

Mutta tällaista ei sovi sanoa ääneen, kun kaikki rakastaa lapsiaan niin yli kaiken... muka.

peesailen ajatustasi :C
 
no ensinnäkin, mua kylmäsi jo tuo " velvollisuudesta vähän harmittelevat". Meinaatko että se on ihan ollut vaan läpihuutojuttu se ero? Tosi halpamaisesti puhut kavereistasi.

Ja mun tilanteessa, jossa mies ei koskaan antanut mulle omaa aikaa, vaan mulle kaatui aina lastenhoito, kodinhoito, asioiden hoito ym ja mies sai mennä niinkuin tykkäsi, niin eiköhän mulla ole oikeus nauttia siitä omasta ajasta. Nyt kun sen miehen on pakko hoitaa välillä lapsia.

Toinen inhottava halveksuva lauseesi, "rakastetaan lapsia yli kaiken, muka" . Huh, en edes tiedä mitä sanoa.

Että lapsista vaan halutaan eroon? Toivottavasti en ole ystäväsi josta ajatellaan noin ilkeästi selän takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olet ilkeä:
no ensinnäkin, mua kylmäsi jo tuo " velvollisuudesta vähän harmittelevat". Meinaatko että se on ihan ollut vaan läpihuutojuttu se ero? Tosi halpamaisesti puhut kavereistasi.

Ja mun tilanteessa, jossa mies ei koskaan antanut mulle omaa aikaa, vaan mulle kaatui aina lastenhoito, kodinhoito, asioiden hoito ym ja mies sai mennä niinkuin tykkäsi, niin eiköhän mulla ole oikeus nauttia siitä omasta ajasta. Nyt kun sen miehen on pakko hoitaa välillä lapsia.

Toinen inhottava halveksuva lauseesi, "rakastetaan lapsia yli kaiken, muka" . Huh, en edes tiedä mitä sanoa.

Että lapsista vaan halutaan eroon? Toivottavasti en ole ystäväsi josta ajatellaan noin ilkeästi selän takana.

Ei millään pahalla, haluan vain aina ymmärtää asioiden todellisen luonteen. Eli näyttää vain siltä, että rasitteena onkin eräille perhe-elämä. Velvollisuudesta valitellaan eron surua, todellisuudessa halutaan takaisin nuoruusvuosien vapaus... edes osa-aikaisesti. Alituinen vastuu rasittaa liiaksi.
 
mistä voit tietää että asia onkin oikeasti niin kuin sinä väität? Mua oikeast inhottaa toisten vaikeiden elämäntilanteiden vähättely niin että lopetan kommentoinnin tähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olet ilkeä:
mistä voit tietää että asia onkin oikeasti niin kuin sinä väität? Mua oikeast inhottaa toisten vaikeiden elämäntilanteiden vähättely niin että lopetan kommentoinnin tähän.

Tämä on vain teoria. Vaikuttaa siltä, että eronneet ovat hieman liian tyytyväisiä tilanteeseensa ja usein iloisia ollaan juuri siitä, että nyt on aikaa itselle kun lapsi on välillä isällä. Kun eihän avioliiton aikana se mies varmaan sitä aikaa vienyt, vaan lapset? Niin että kenestä haluttiinkaan erota.
 
yhteiseen hiileen, niin eron uhka on olemassa. Jos mies jättää naisen yksin vastaamaan kodista ja jatkaa ns poikamiehenä vaikka perhe kasvaa, niin saa pian huomata tosiaan olevansa taas poikamies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olet ilkeä:
mistä voit tietää että asia onkin oikeasti niin kuin sinä väität? Mua oikeast inhottaa toisten vaikeiden elämäntilanteiden vähättely niin että lopetan kommentoinnin tähän.

Tämä on vain teoria. Vaikuttaa siltä, että eronneet ovat hieman liian tyytyväisiä tilanteeseensa ja usein iloisia ollaan juuri siitä, että nyt on aikaa itselle kun lapsi on välillä isällä. Kun eihän avioliiton aikana se mies varmaan sitä aikaa vienyt, vaan lapset? Niin että kenestä haluttiinkaan erota.

yrittävät vaan tsempata itseään ja etsiä hyviä puolia erosta...
 
Mä en ole eronnut. Elän (välillä takutenkin) sitä ydinperhe-elämää, jota ap niin kovasti tuntuu arvostavan. Mun silmään pisti toteamus "Vaikuttaa siltä, että eronneet ovat hieman liian tyytyväisiä tilanteeseensa ja usein iloisia ollaan juuri siitä, että nyt on aikaa itselle kun lapsi on välillä isällä."

Kukaan tuskin eroaa ilman syytä. Ja mikä sä olet sanomaan millon joku on "liian tyytyväinen"? Säkkiinkö eronneen pitäs pukeutua ja ripotella tuhkaa päälleen? Ehkä ne sun eronneet ystäväs on iloisia siitä, että pääsivät huonosta suhteesta eroon? Tai siitä, että se ydinperheaikoina passiivinen isä joutuu "pakosta" tutustumaan lapsiinsa ja olemaan niiden kanssa? Ja jos äiti on kuitenkin lähivanhempi ja lapsi 80% ajasta äidin kanssa, niin miksei saisi nauttia siitä 20% "omasta ajasta"??
Se, että ylipäätään erotaan nykyisin melko heppoisin perustein, on munkin mielestä totta osittain. Mut se on jo eri juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kuulehan jatkaa:
Enkä usko, että kukaan lopettaa parisuhdetta päästäkseen eroon lapsistaan.

Ei ehkä suoraan lapsista, vaan perhe-elämää, joka muodostuikin liialliseksi rasitteeksi.

Käsittääkseni se yh:n perhe-elämä on enimmäkseen jotain muuta kuin ruusuilla tanssimista. Eli ojasta allikkoon. Joka toinen lapsivapaa viikonloppu ei oo kuitenkaan kovin paljon.

 
Ehkä on parempi että lapsi asuu vaikka pelkstään toisen vanhemman kanssa kuin tosi huonossa suhteessa elävien vanhempiensa kanssa. Jos kotona ilmapiiri on pelkkää riitaa ja tappelua niin ei sekään ole lapselle hyväksi. Ja pelkästään "lasten takia yhdessä olo" on itsensä pettämistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Ehkä on parempi että lapsi asuu vaikka pelkstään toisen vanhemman kanssa kuin tosi huonossa suhteessa elävien vanhempiensa kanssa. Jos kotona ilmapiiri on pelkkää riitaa ja tappelua niin ei sekään ole lapselle hyväksi. Ja pelkästään "lasten takia yhdessä olo" on itsensä pettämistä.

Näin joo, mutta on myös olemassa muita vaihtoehtoja: opetellaan elämään yhdessä sovussa ja selvittämään riidat.
 
Mä olen ainakin tyytyväinen mun elämään nyt eron jälkeen, varmaan liiankin tyytyväinen. Mun ei tartte enää itkeä lasten kanssa kun mies riehuu, eikä syödä rauhoittavia. Ja ihan oikeasti nautin illoista, kun saan lasten mentyä nukkumaan olla ihan yksin, ei tarvitse jännittää toista ihmistä, saa olla ihan rauhassa. :) Mitä pahaa siinä on?

 
Alkuperäinen kirjoittaja outo teoria:
Mä olen ainakin tyytyväinen mun elämään nyt eron jälkeen, varmaan liiankin tyytyväinen. Mun ei tartte enää itkeä lasten kanssa kun mies riehuu, eikä syödä rauhoittavia. Ja ihan oikeasti nautin illoista, kun saan lasten mentyä nukkumaan olla ihan yksin, ei tarvitse jännittää toista ihmistä, saa olla ihan rauhassa. :) Mitä pahaa siinä on?

Tuossa tapauksessa tilanne on toinen, jos on ollut aggressiivinen/väkivaltainen mies. Eikä vain laiskuuttaan erottu.
 
Olen myös eronnut. Ja voi olla et ulkopuolisen silmin olen ollut helpottunut erosta.Mikä on ihan totta :D
Kaikista asioista ei voi puhua kodin ja parisuhteen ulkopuolella...Minulla hankala ero narsistisetsa miehestä ja kun siitä kahden vuoden yrittämisen jälkeen sain eron niin voi sitä riemua!
Viiteen vuoteen en ollut käynyt ulkona ilman et joku soittelee koko ajan perään ja haukkuu...Ja kun lapset menivät isälleen niin miksi en olisi mennyt ulos tutustunut ihmisiin ja nauttinut? Onko parempi istua ja surkutella omaa kohtaloa yksin kotona?
Lapsia on ikävä kun he ovat poissa mut heidät on pakko (laki määrää) laittaa isälleen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja eronnut:
Olen myös eronnut. Ja voi olla et ulkopuolisen silmin olen ollut helpottunut erosta.Mikä on ihan totta :D
Kaikista asioista ei voi puhua kodin ja parisuhteen ulkopuolella...Minulla hankala ero narsistisetsa miehestä ja kun siitä kahden vuoden yrittämisen jälkeen sain eron niin voi sitä riemua!
Viiteen vuoteen en ollut käynyt ulkona ilman et joku soittelee koko ajan perään ja haukkuu...Ja kun lapset menivät isälleen niin miksi en olisi mennyt ulos tutustunut ihmisiin ja nauttinut? Onko parempi istua ja surkutella omaa kohtaloa yksin kotona?
Lapsia on ikävä kun he ovat poissa mut heidät on pakko (laki määrää) laittaa isälleen...

Miten voit laittaa lapset niin kamalalle miehelle, ja lähteä itse baariin?
 

Yhteistyössä