Erottu miehen kanssa 3vuotias vuoroviikoin kummankin luona. Nyt mies ehdottaa että hän olisi se pääasiallinen huoltaja..

[sininen sade]

Erottu on muutama kk sitten, välit on ihan hyvät. Mutta lapselle ollut varmasti rankkaa totutella vuoroviikko systeemiin. Vaikka asutaan lähekkäin ja hoitopaikka sama.
Itse olen varmaan masentunut ja kaikki menneisyyden hirveydet ovat alkaneet kummitella. Välillä ahdistaa niin että saan fyysisiä oireita. Olen kyllä nyt menossa hakemaan apua. En aina jaksa edes olla täysin läsnä lapselle. Tuntuu että isänsä on parempi vanhempi ja lapsi tulee sieltä luokseni aina todella iloisena.

Nyt mies ehdotti että lapsi asuisi pääasiallisesti hänen luonaan, en tiedä olisiko sitten viikonloppuja minun luona. Siis ihan nätisti kysyi mielipidettäni.
Taidan olla aika väsynyt kun jopa mietin tuota vaihtoehtoa, vaikka todella huono omatuntohan siitä tulisi
Mitä tekisitte?

 

["piipii"]

Eikö tuo ole vähän pieni tuollaiseen viikko-viikko systeemiin. Mun mielipide siis ihan suoraan on se et toiselle vanhemmalle pääasiallinen vastuu, jotta lapsen elämä rauhottuu. Kuvittele itse pakkaavasi viikon päästä aina asumaan toiseen paikkaan ja taas viikon päästä toiseen.

 

[ap.]

Nyt parin kk jälkeen lapsi voi jo selvästi paremmin ja meillä on asiat järjestetty hyvin. Kukaan ei enää riitele ja rutiini on. Hän naureskelee jo normaaliin tapaan. Mutta tosiaan silti mietityttää olisiko muu järjestely parempi:/

 

[ap.]

Ja sitten se, että vaikka kumpikin vanhempi on meillä aina ollut lapselle tasavertainen, tuntuu että äiti on kuitenkin äiti.

 

["hmm"]

Joo ei viikko-viikko systeemiä lapselle. Kuvittele itses hänen asemaan.

Lähihuoltajuus sille joka jaksaa enemmän. Oikeasti. Tänne tulee varmaan kasa mammoja sanomaan että tottakai pidät lapsen itselläsi tai jatkatte tuota systeemiä mutta tosiasia on että sille lähihuoltajuus joka jaksaa tällä hetkellä enemmän. Olkoon se sitten sinä tai mies. Älä anna omantunnon soimata nyt yhtään, kirjoita vaikka paperille plussat ja miinukset kumman luona olisi parempi.

 

[no tuota]

Ilman mitään tunnontuskia lapsi "isälle" vaikkei se siis sun äitiyttäsi mitenkään vähennä. Sähän teet juuri äidin "työn" kun mietit omaa jaksamistasi joka koituu lopulta lapsenkin parhaaksi ja toisaalta lapsi on kyllä aika pieni vaihtelemaan tuollalailla kotien välillä.

 

["vieras"]

Samanikäisen lapsen äiti olen, ja masentunut myös. Olemme yhdessä, kohtalaisen onnellisesti, joten ero ei ole tulossa, mutta joskus huonoina päivinä kun sitä vaihtoehtoa mietin, ja mahdollisuuksia pohdin, olen sitä mieltä että meillä menisi varmasti juuri niin, että lapsi asuisi isän kanssa, ja minä olisin etähuoltaja. Jaksamisen vuoksi, sekä sen ettei minulla olisi samanlaista mahdollisuutta kuljettaa hoitopaikkaan tms.
Et sinä lapsesi elämästä katoa, vaikka etähuoltajaksi jäisitkin. Mies yrittää varmasti ajatella lapsen parasta asian järjestelyssä, niin sinunkin pitäisi. Jos tuntuu, ettet jaksa aina olla kunnolla läsnä (minulla juuri sama tunne) tai ettet ehkä jaksa huolehtia kodista jne kunnolla, on lapsen parempi olla siellä isällään.
Lapselle tietysti vaikeaa on nyt totutella taas uuteen systeemiin, mutta se varmasti selkeyttäisi tilannetta. Saisit itsellesi aikaa parantua, kun hakisit apua ja hoitaisit itsesi ensitilassa. Sen jälkeen voisitte miettiä toista järjestelyä, jos niikseen tulisi.

 

["vieras"]

Ja sitten se, että vaikka kumpikin vanhempi on meillä aina ollut lapselle tasavertainen, tuntuu että äiti on kuitenkin äiti.

Tää on ihan paskapuhetta, jos molemmat vanhemmat on tasavertaisia ja lapsi viettää yhtä paljon aikaa molempien kanssa, ei äiti ole yhtään isää tärkeämpi. Teillä kun on ilmeisesti vielä tilanne, että isä jaksaa paremmin olla läsnä lapsen kanssa. Sun kannattaa miettiä tarkkaan, ehkä isän ehdotus olisi ihan hyväkin. Sä voisit rauhassa saada itsesi kuntoon. Pidä kuitenkin huoli, että näet lasta usein.

 

["vieras"]

Tuo olisi varmaan ihan hyvä ratkaisu. Saisit aikaa toipumiseen ja sitten kun voit paremmin, voittehan katsoa taas vaihtoa takaisin vuoroviikkoon. Nyt olisi kuitenkin tärkeää että parantuisit ja jaksaisit ja lapsenkin kannalta tuo on ihan hyvä, tapaat häntä varmaan oman vointisi mukaan niin usein kuin lapsen isälle ja sulle vaan sopii?

 

["minttu"]

Tietenkin kannattaa omaa jaksamista miettiä. Mutta ota sekin mahdollisus huomioon että vaikka myöhemmin haluaisit olla taas lapsen huoltaja, et varmaan saa siihen mahdollisuutta ja ei miehesikään välttämättä siihen enää suostu. Ja et sitten voi millään tavalla oikeasti vaikuttaa lapsesi elämään.
Mulle noi ois kyllä sen verran isoja pelkoja enkä todellakaan voi kuvitella asuvani lapsesta erossa niin en sellasta mahdollisuutta edes miettisi.

 

["vieras"]

Ihan hyhvä systeemi, mutta jalkeenpäin kaduttaa.

" Vilma Kinnunen on Satu Silvon ja näyttelijä Heikki Kinnusen tytär. Pariskunta erosi vuonna 2002. Heidän lapsensa Vilma, tuolloin 13, ja Paavo, tuolloin 14, jäivät asumaan Heikki Kinnusen luo.

Silvo kertoo raivostuneensa, kun hän kuuli, että tytär oli lopettanut koulunkäynnin 14-vuotiaana.

- Olin ihan raivoissani, koska kuulin siitä vasta paljon myöhemmin kuin minun olisi pitänyt. Oli suuri virhe, että lapset jäivät eron jälkeen ensin isänsä luokse, Silvo kertoo.

- Tunsin siitä pitkään syyllisyyttä, mutta minulla ei ollut silloin työkaluja toimia toisin. Luovuin aamun joogatunnistani ja aloin viedä Vilman joka päivä kouluun.

Silvon mukaan rehtori puhui asiasta Vilman kanssa. Tilanne korjaantui.

Satu Silvo miettii, että hänen lapsensa ovat joutuneet kohtaamaan paljon sitä, keitä heidän vanhempansa ovat.

Satu Silvo on nykyisin yhdessä näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgrenin kanssa. Heikki Kinnusen puoliso on puvustaja Marianne Pietiläinen.

Vilma Kinnunen työskentelee ravintolassa esimiehenä ja näyttelee Villa Helena -tv-sarjassa.
Simo Holopainen "

http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_mostpopular&feed:c=is_mostpopular&feed:i=1288529628789&ref=mob-traf-hs-frontpage-2

 

["vieras"]

Aloittajan tekstistä päätellen he tekisivät fiksusti, jos lapsi olisi nyt ainakin jonkun aikaa enemmän isällään ja äidillään sitten esim. viikonloppuisin, vai miten ne yleensä järkätään ne etävanhemman tapaamiset? Hoida aloittaja jaksamisongelma ja muu kuntoon ja ole onnellinen, että olet löytänyt lapselle noin hyvän isän

Tsemppiä!

 

[no tuota]

[QUOTE="vieras";27882504]Ihan hyhvä systeemi, mutta jalkeenpäin kaduttaa.

" Vilma Kinnunen on Satu Silvon ja näyttelijä Heikki Kinnusen tytär. Pariskunta erosi vuonna 2002. Heidän lapsensa Vilma, tuolloin 13, ja Paavo, tuolloin 14, jäivät asumaan Heikki Kinnusen luo.

Silvo kertoo raivostuneensa, kun hän kuuli, että tytär oli lopettanut koulunkäynnin 14-vuotiaana.

- Olin ihan raivoissani, koska kuulin siitä vasta paljon myöhemmin kuin minun olisi pitänyt. Oli suuri virhe, että lapset jäivät eron jälkeen ensin isänsä luokse, Silvo kertoo.

- Tunsin siitä pitkään syyllisyyttä, mutta minulla ei ollut silloin työkaluja toimia toisin. Luovuin aamun joogatunnistani ja aloin viedä Vilman joka päivä kouluun.

Silvon mukaan rehtori puhui asiasta Vilman kanssa. Tilanne korjaantui.

Satu Silvo miettii, että hänen lapsensa ovat joutuneet kohtaamaan paljon sitä, keitä heidän vanhempansa ovat.

Satu Silvo on nykyisin yhdessä näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgrenin kanssa. Heikki Kinnusen puoliso on puvustaja Marianne Pietiläinen.

Vilma Kinnunen työskentelee ravintolassa esimiehenä ja näyttelee Villa Helena -tv-sarjassa.
Simo Holopainen "

Satu Silvo Kuukausiliitteess[/QUOTE]

Se kumman luona lapsi asuu, ei estä yhteydenpitoa vaikka monta kertaa päivässä sen etävanhemman kanssa. Että miksei Silvo ollut yhteyksissä lapseen ja kouluun kuten yleensäkin vanhemmat on, asuivat yhdessä tai ei?

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";27882321]Tietenkin kannattaa omaa jaksamista miettiä. Mutta ota sekin mahdollisus huomioon että vaikka myöhemmin haluaisit olla taas lapsen huoltaja, et varmaan saa siihen mahdollisuutta ja ei miehesikään välttämättä siihen enää suostu. Ja et sitten voi millään tavalla oikeasti vaikuttaa lapsesi elämään.
Mulle noi ois kyllä sen verran isoja pelkoja enkä todellakaan voi kuvitella asuvani lapsesta erossa niin en sellasta mahdollisuutta edes miettisi.[/QUOTE]

Totta kai etäkin voi vaikuttaa lapsen elämäään vaikka luonnollisesti vähemmän kuin se joka viettää enemmän aikaa lapsen kanssa. Etäkin voi kuitenkin nähdä lasta viikottain ja olla yhteyksissä puhelimen tai skypen kautta vaikka päivittäin. Sen lisäksi viettää vielä lomiakin yhdessä.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27882542] ole onnellinen, että olet löytänyt lapselle noin hyvän isän

Tsemppiä![/QUOTE]

Isä on kyllä aivan loistava ja todella hyvä ihminen. Harmi vaan että suhde ei toiminut ja tunteet katosivat:/