Esikoinen/pikkukakkonen..Toimitko toisin?

[Harhaanjohtaja]

Eli mun esikoisellani ja pikkukakkosella on ikäeroa 5 vuotta. Esikoisen aikana luin paljon vauvanhoitoon ja "kasvatukseen" liittyviä juttuja ja otin vastaan paljon neuvoja muilta. Ajattelin listata tähän asioita mitä tein esikoisen aikaan, ja miten nyt teen eri tavalla tämän pikkuisen kanssa oletko itse toiminut eri tavalla esikoisen ja seuraavan/seuraavien lasten kanssa? Huomaan nyt erot lähinnä yörutiineissa..

Esikoinen

- nukutin VAIN omaan sänkyynsä. Siitä johtuen heräsin, nousin ylös, imetin/annoin puolloa useampaan otteeseen yöllä istuen sängynreunalla superväsyneenä. Lapsi heräili jatkuvasti.

- turhauduin imetykseen, valuvaan maitoon, jatkuvaan rinnallaoloon, ja yöllä tissille nukahtamiseen ennenkuin vauvan maha oli täynnä(eli uusi herätys tiedossa pian). Tästä seurauksena siirryttiin tutteliin ja pulloon..kuulin että tuttelivauvat nukkuu paremmin... :snotty:

- vaihdoin yölläkin joka syötön jälkeen vaipan (siitä seurauksena se että vauva heräsi)

- tyrkyttämällä tyrkytin tuttia, sillä kun sai lapsen pian rauhotettua

-vahtasin syötyjä millimääriä ja ahdistuin jos vauva ei syönyt tarpeeksi

Yleisesti ottaen olin todella väsynyt ensimmäisen vuoden. Mietin osaanko hoitaa oikein, panikoin lähes kaikesta.

5 vuotta myöhemmin pikkukakkonen

- alun muutaman valvotun yön jälkeen otin viereen nukkumaan, ja opettelin imettämään makuultaan. Meillä nukutaan hyvin!

- maitoa valuu, ja edelleen se suututtaa, mutta olen tajunnut että imetys on helpompaa(varsinkin yöllä) kuin nousta lämmittämään pulloa nälkäänsä huutavan vauvan kanssa. Meillä ei silti heräillä useammin, päin vastoin. Meillä lykätään tissi kitistelevän pikkunaisen suuhun, ja jatketaan unia.

- vaippaa ei meillä yöllä vaihdeta, ellei se ala lemuamaan, tai ellei tenava selkeesti kiusaannu märästä vaipastaan

- tuttia ei tyrkytetty..sitä alkuun tarjottiin, mutta kun se ei kelpaa, niin se ei kelpaa. Meillä ei syödä tuttia siis ollenkaan.

- vauva syö mitä syö. Jos ei syö tarpeeksi, niin kyllä hän kohta pyytää lisää. Ei syytä ahdistua.

Meillä nukutaan hyvin, meillä ei olla väsyneitä. Meidän elämää rytmittää vauva, ei tekemättömät kotityöt jne.

Kaikenkaikkiaan on hienoa huomata, että on oppinut "virheistään" ja uskalsin nyt yrittää asioita eri tavalla. nyt en hae mitään kommentteja siitä, teenkö jonkun mielestä asiat oikein vai väärin, vaan haluaisin kuulla toimitko SINÄ eri tavalla uuden vauvan kanssa kuin miten aiemmin hoidit asiat

 

[Anna-Sofia]

Mulla ei sitä pikkukakkosta ole, mutta tämän ainokaisen kanssa toimin aikanan niin kuin sinä nyt tämän kakkosen kanssa. Joskus mietin, että olenko ihan kauhea äiti, kun en tiedä montako milliä vauva on syönyt, kun muut äidit tuntuivat tietävän tarkalleen. Mulle ei vaan koskaan ole ollut kauhean luonteenomaista kirjojen ja neuvojen mukaan eläminen. Terve ja iloinen muksu tuosta on kasvanut, vaikkei kaikkien oppikirjan neuvojen mukaan olekaan kasvatettu Ja vauva-ajasta tykkäsin kovasti. Hyvältä kuulostaa siis minun mielestä tuo pikkukakkosen hoito

 

[Harhaanjohtaja]

^ kiitos.. Minäkin osaan nyt nauttia enemmän vauva-ajasta, kun en ole niin pilkuntarkka "kyylääjä" vauvan suhteen, vaan käytän oikeesti niitä OMIA VAISTOJA.

 

[hivenenhullu]

ei ole pikkukakksota, mutta kun sellainen tulee niin kait se on vedettävä fiilispohjalta niinkuin ekankin kanssa...
eka siis nukahti itse omaan sänkyyn, nukkui omassa pinniksessä kunnes nostin ekan kerran tissille yöllä.. sitten nukkui mun vieressä kunnes heräsin tukalaan asentoon ja nsotin sen takas sänkyynsä.. 5kk iässä siirtyi omaan huoneeseen kun yöt oli ihan hirveitä.. 3kk iässä siirtyi kokonaan korvikkeeseen, eli vieressä syöttä loppui... koin helpommaksi mennä pojan huoneeseen syöttämään pullosta kuin se et oltais heräilty sen 10krt yössä.. tai siis poika 10krt ja mä vielä enemmän..
en mä tienny noita ruoka määriä, muutoin kuin sen neuvolan ohjeistuksen et kerralla vain 2dl korviketta maksimissaan..
mutats iis fiilsi pohjalta se on vedettävä, lapset kun on erilaisia joten sama tyyli ei toimi kaikkiin
(tosin varmasti seuraavankin siirrän omaan huoneeseen kun muuten en nuku yhtään öisin)

 

[vieras]

Meillä esikoinen 3,5 v ja kakkonen 3 kk. Meillä kans meni aikalailla samanlailla. Esikoinen syötettiin tasan kolmen tunnin välein ja herätettiin yöllä syömään. Nyt kakkonen syö silloin kun sillä on nälkä eikä minulla ole mitään hajua kuin usein tuo syö. Yöllä en ole kertaakaan herättänyt syömään. Huuta jos on nälkä. Äiti ei ole väsynyt eikä stressaantunut mistään kotitöistä, koska niitä tehdään silloin kun kiinnostaa. En halua olla mikään suyperäiti muiden mielestä vaan haluan olla paras äiti lapsilleni.

 

[Tiimarinvihko]

No mä oon pikkukakkosen raskausaikana yht'äkkiä päästänyt esikoisenkin sänkyyni nukkumaan. Ja miettinyt että miksi oon mahtanut kuluttaa energiaa siihen et saan sen pysymään omassa sängyssä, kun käyhän se näinkin. Mutta vauvan kanssa pelkään nukkua, etenkin kun esikoinenkin nukkuu samassa sängyssä, joten yritän jotta nukkuis pinnasängyssä, mutta viime yönäkin otin kuitenkin jossain vaiheessa yötä viereen, kun en jaksanut nousta laitteleen tuttia. Sitäpaitsi tämän lapsen kohdalla huomaan että selkeesti kaipaa vieressä nukkumista. Esikoinen oli erimaata vauvana, sille oli tutti silloin tärkeä ja sen suuhun saatuaan silmät alko heti lupsumaan ja niihin tuli autuas katse.. tää kakkonen ei välitä tutista juurikaan. Esikoinen kiukutteli jo syntymästä saakka rinnalla eikä tissi ollut sille mikään rauhottumispaikka, tässäkin tää kakkonen tuntuu olevan niin kovin erilainen. Tosin ikää vasta reilu viikko, et kerkeehän asiat vielä muuttua.

Pulloa oon päättänyt välttää nyt viimiseen asti, jotta saisin imetyksen sujumaan kun edelleen harmittaa että esikoisen imetys tyssäs jo heti alkuun.

Esikoiselta en vaihtanut vaippoja yöllä, mutta nyt oon alkanut kakkoselle vaihtamaan, kun sillä tuntuu tulevan tavara jossain vaiheessa läpi, jos ei vaihda.

Mutta juu rennommin osaan ottaa kakkosen kanssa, esikoisen kanssa oli kaikki niin opettelua, uutta ja ihmeellistä ja stressaavaa.

 

[Harhaanjohtaja]

Mutta juu rennommin osaan ottaa kakkosen kanssa, esikoisen kanssa oli kaikki niin opettelua, uutta ja ihmeellistä ja stressaavaa.

Tässäpä tämä onkin kiteytettynä

 

[Etsiväkaksoset]

Varmasti kaikki menee rennommin, kun tietää jo mitä on tekemässä. Ihan kaikki nämä erot ei kuitenkaan välttämättä johdu siitä että aikuinen osaa asian 2. kierroksella paremmin, vaan lapsissakin on draamaattisia luonne-eroja, jotka on toisinaan näkyvissä jo synnärillä.

Nimimerkillä kaksosten äiti, ja lapsistani toinen on aina ollut ns. hankala ja toinen helppo.

 

[Harhaanjohtaja]

Varmasti kaikki menee rennommin, kun tietää jo mitä on tekemässä. Ihan kaikki nämä erot ei kuitenkaan välttämättä johdu siitä että aikuinen osaa asian 2. kierroksella paremmin, vaan lapsissakin on draamaattisia luonne-eroja, jotka on toisinaan näkyvissä jo synnärillä.

Nimimerkillä kaksosten äiti, ja lapsistani toinen on aina ollut ns. hankala ja toinen helppo.

Mä vaan olen huomannut nää erot ITSESSÄNI. Vauvan itku ei jotenkin ahdista nyt yhtä paljon, ja muutenkin osaa itse suhtautua asioihin eri tavalla. Vai mahtaako olla kyse siitäkin, että on sitä ikääkin tullut enemmän..Ja tieto siitä, kuinka nopeesti vauva-aika meneekin ohi..

 

[Ninniliina]

Periaatteessa aika samallalailla toiminu kaikkien kolmen kanssa. Erot on oikeestaan johtunu siitä, että vauvat on olleet erilaisia. Esikoinen oli ns. helppo vauva, joka lopetti yösyömiset hyvin pienenä jne. Eli oli helppo syöttää hänet ja laittaa omaan sänkyyn. Kakkonen ja kolmonen taas ovat syöneet ja herätelleet öisin niin paljon, että siinähän nuo ovat vieressä nukkuneet. Tosin: nukun paremmin ja rennommin kun vauva ei ole kainalossa, joten sikäli tavoitteena on jossain vaiheessa saada vauva omaa sänkyyn, mutta se voi olla vaikka lähempänä yhtä ikävuotta tai joskus sitten kun se onnistuu.

 

[Harhaanjohtaja]

nostellaas tätä vähän :wave: