Kuinka te pienten lasten äidit olette jaksanneet yöheräilyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Esikoisen kanssa mä olin ihan rättipoikki, mutta nyt tän kolmennen kohdalla yöheräämiset on paljon helpompia. Vauva nukkuu meidän kanssa ja imetys sujuu hyvin niin, että mä olen ihan puoli unessa ja neiti tankkaa samalla. Mä olen itsekkin yllättyny kuinka pirtee mä olen, vaikka siis palstan mukaan, mun pitäs olla ihan kuollu.. :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja **:
meetkö päivisinkin viereen nukkumaan? Onko teillä kokonaan pimeetä ja rauhallista, kuorsaako jompikumpi? Nukutteko ihan kiinni toisissanne ja ootko kokeillu muitakin tapoja nukkua? Ite oon perhepedin kannalla mut jotkut vauvat vissiin ihan oikeesti tahtoo nukkua rauhassa.


Välillä menen jos kotona ollaan, mutta on turhauttavaa mennä nukkumaan, kun on saanut juuri unen päästä kiinni, niin vauva herää...nukkuu siis useimmiten n.puoli tuntia kerrallaan päivisin. On rauhallista eikä kukaan kuorsaa. Välillä nukahdamme ihan kiinni (tissi suussa), mutta jos herään ennen seuraavaa syöttöä, niin otan paremman asennon vähän kauempana...
 
Kaikkeen tottuu.. Meillä pienin oli juuri tuollainen yöheräilijä. Nukahti aina tissille herätäkseen viimeistään kahden tunnin kuluttua taas. Nyt jälkeen päin tiedän sen johtuneen maitoallergiasta.
Kaksi vanhempaa lasta piti liikkeessä ja yöheräämisiin todella lopulta tottui. Tyttö oli 1v, kun maidottoman viikon jälkeen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä.
Jaksamista sinulle ja miehellesi.
 
Tässä vaiheessa tuntuu etten mitenkään kun lapsi on 9kk ja heräilee vieläkin pahimmillaan 4 kertaa yössä kaikista yrityksistä huolimatta. Mutta alkuvaiheessa sai nukkua enemmän ja oli pirteämpi kun vauvanukkui vieressä sen ajan minkä imetin ja sitten kun imetyksen lopetin niin siirtyi sänkyni viereen pinnasänkyyn. Pinnasängyssä oli sen verran leveät välit pinnojen välillä että käsi mahtuu niiden välistä niin voi pulloa antaa yöllä jos tarvitsee.
 
meillä nukkuu pidempiä päikkäreitä kun hommattiin pimennysverho. Ootko kokeillu sellasta, että herättäisit vauvan yöllä kunnolla syömään, siis että söisi massunsa täyteen? Monestihan se on yöllä semmosta nuokkumista se syönti.
 
vauva viereen, ei tarvi alkaa nosteleen sinne ja tänne pitkin yötä. et ota stressiä kotitöistä vaan keskityt vain jaksamaan.
Sain nukkua ekan kokonaisen yön, kun vauva oli 1v9kk vanha, jolloin lopetimme tissittelyn. Siihen asti söi 2-4 kertaa yössä.
 
Meillä tiheä heräily yöllä ja lyhyet päiväunet useassa pätkässä meinas refluksia ja närästystä. Maito helpotti siihen vatsan liikahappoisuuteen aina hetkeksi. Mutta ei se tietenkään tarkoita, että teillä siitä olis kyse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
vauva viereen, ei tarvi alkaa nosteleen sinne ja tänne pitkin yötä. et ota stressiä kotitöistä vaan keskityt vain jaksamaan.
Sain nukkua ekan kokonaisen yön, kun vauva oli 1v9kk vanha, jolloin lopetimme tissittelyn. Siihen asti söi 2-4 kertaa yössä.

Aina se perhepeti ei ole se autuaaksi tekevä juttu. Minä en osannut nukkua, jos vauva oli vieressä. Eikä vauva nukkunut yhtään sen paremmin siinä, vaan huonommin.
 
No aika hyvin. Otin semmosen asenteen, että nyt pitää jaksaa. se kuuluu tähän vauva-arkeen. Ja siinä vieressä meni vielä taapero kuopus. Vauva heräsi tunnin välein. Jotkut kestää yöheräilyä paremmin, kuin toiset.
 
välillä paremmin ja välillä todella huonosti. nyt on helpottanu kun noi nukkuu kaikki jo pääsääntöisesti heräämättä.
mutta 4 vuotta mä valvoin josta 1,5 vuotta oli pelkkää valvomista.
mulla esikoinen valvoskeli 3 vuotiaaksi asti ja kakkosen odotusaika oli tosi raskasta kun en saanut nukuttua vaivojen enkä esikoisen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt äiti:
Olen kohta 5 kk vanhan vauvan äiti ja TODELLA väsynyt. Vauva on alusta asti heräillyt n. 2 tunnin välein yöllä syömään tissiä. On siis täysimetyksellä. Noin viikko sitten aloimme maistelemaan soseita, kun vauva osoitti suurta kiinnostusta ruokaa kohtaan. Jonain päivinä, kuten tänään, väsymys tuntuu niin ylitsepääsemättömän suurelta, että tuntuu vaikealta puristaa edes kättä nyrkkiin...Olisiko mitään vinkkejä kuinka saisin vauvan nukkumaan pidempiä pätkiä öisin? Kuinka te muut äidit olette jaksaneet näin tiheän heräilyn? Lisäyksenä vielä vauva ei nuku yleensä päivisin kuin puolen tunnin mittaisia päiväunia. Olen myös yrittänyt antaa hänelle tuttia tissin sijään yöllä, mutta se ei oikein kelpaa, ei päivälläkään sitä syö...

Siis toihan on ihan kuin meikäläisen kirjoitus ja vauvakin siis ihan saman ikäinen. Meilläkin syödään tasan kahden tunnin välein ja päivällä melkein vois kellon sen perusteella aikaan laittaa niin tarkasti nälkä tulee. Yöt on välillä huonompia ja harvemmin parempia eli välillä herätään aamuyöstä jo tunnin välein ja sit taas voi olla sellaisia öitä kuin viime yö että sain nukkua viis tuntia putkeen kunnes itse heräsin enkä saanutkaan enää millään unta kun olin muka jo nukkunut niin kauan ja ihan virkeä :)

Olen antanut nyt kuukauden ajan iltavellin ja se rauhoittaa sen illan ja alkuyön, mutta sit pitäis itsekin mennä nukkuun kahdeksalta että siitä olis jotain hyötyä. Sitä olen ihmetellyt että mun kroppa on jotenkin jo tottunut tähän heräilyyn ja jatkuvaan väsymykseen kun se ei enää tunnu niin pahalta. Neuvolassa kyllä sanottiin että pitäis isä ottaa mukaan yösyöttöihin ja antaa välillä pullosta että jaksaisin paremmin, mut en ole siihen halunnut kuitenkaan lähteä.

Mä en ole uskaltanut ottaa vauvaa koko yöksi viereen kun välillä esikoinenkin sinne könyää ja itse on usein niin väsynyt että ei voi olla varma josko vahingossa kääntyis vauvan päälle. Ja isojen rintojen kanssa ei todellakaan uskalla imettää itse samalla nukkuen kun pieni voi tukehtua. Aamulla olen ottanut vauvelin viereen nukkumaan kun otetaan yhdessä aamupäivän päikkärit kun esikoinen on hoidossa ja siinä vauvakin nukkuu pidempään kuin yksin sängyssään ja mä en nuku enää niin sikeästi.
 
Huonosti jaksettu lapsen yöheräilyt täälläkin. Ongelmana oli vielä se, että jäin herättyäni ja vauvan nukahdettua itse jotenkin kierroksille enkä saanut unta vaikka olisi ollut mahdollisuuskin. Olin jossain vaiheessa aivan katkeamispisteessä ja silloin muutettiin järjestelmää niin että hyväuninen mieheni heräsi öisin hoitamaan vauvaa, jotta minä sain nukuttua...Imetys meillä ei onnistunut, joten pulloruokinnalla tuo muutos oli helppo tehdä. Sillä tavoin ensimmäinen vuosi saatiin rämmittyä ja hengissä ollaan...Kyllä se siitä vähitellen helpottuu, mutta lepoa tarvitsee jokainen ihminen. Ei me äidit mitään koneita kuitenkaan olla!
 
Olihan se väsyttävää, mutta ajatteli vaan että kyllä tämä joskus loppuu. Itsellä loppui maito kun vauva oli 5 kk ja sen jälkeen korvikkeilla mentiin, omaan huoneeseen lapsi siirrettiin 6 kk ikäisenä ja yösyötöt loppui 8 kk ikäisenä
 
Meillä auttoi tämä:

- siirryimme perhepedistä siihen, että vauva nukkuu pinniksessä äidin vieressä. Reilun viikon harjoittelun jälkeen vauva alkoi heräillä vähemmän: ei siis ollut heräillyt oikeesti nälkään, vaan halunnut maitoa kun vähänkin havahtui unissaan, kun nukkui äidin vieressä maidontuoksussa.

- 5kk eteenpäin aloin opettaa vauvaa syömään puuroa. Kunnon iltapuuro, hitaasti vapautuvaa energiaa, ja ne oikeat nälkäänheräilytkin vähenivät.

Koita myös opettaa vaikka nokkamukia tai osta tuttipulloon nokka. Jos oppisi juomaan edes joskus jotain pullosta, sä voisit jättää vauvan isän hoitoon ja nukkua! Ja kunhan soseiden syönti alkaa sujua, sä voit ottaa vaikka 5 tunnin päikkärit ja isä hoitaa vauvan - kyllä se pärjää vaikka pelkällä soseella sen ajan, ellei osaa juoda kuin tissistä.

Jos yhtään lohduttaa, niin sä olet jo voiton puolella! Aika auttaa, ja nyt pahin on varmasti jo ohi.
 
Tuota olen miettinytkin, että nostaisi vauvan aina pinnikseen syötyään ja oikeastaan pari yötä kokeillutkin, mutta usein nukahdan itsekin lopuksi...
Ja onhan yöheräilyt jo jonkin verran vähentyneet, että siltä osin ollaan jo voiton puolella, mutta on tainnut univelkaa kertyä jo sen verran, että väsymys painaa...Kiitos Jenni vastauksesta
 
Esikko oli kamala yöherailijä vauvana ja on sitä omalla tavallaan edelleen. Kakkonen nukkui 2kk alkaen täysiä öitä. Tuossa 5-6kk iässä oli yötissikausi, mutta nyt kun 7kk lähestyy, riittää yöllä tutti. Viime yönäkin veteli 20.45-07.00 ilman inahdustakaan omassa huoneessaan, jonne siirtyi tuossa 2kk iässä :)
 
Kaikenlaisia neuvoja voi antaa, mutta kylmä totuus on, että suurin osa vanhemmista kärsiin unenpuutteesta lasten ollessa pieniä. Sitten on vielä se, että päikkään mennessä alkaa sairastelu, joten kyllä ainakin itse olen saanut kunnolla nukuttua vasta nyt viimeisen puolen vuoden ajan, kun kuopus on kolme ja puoli vuotta. Lohdutukseksi voisin sanoa, että sitä alkaa pärjätä vähemmällä unimäärällä: ennen lapsi mun pirteysraja oli kahdeksan tuntia, nyt olen huomannut, että se on kuusi: jos saan nukuttua kuusi tuntia, olen päivällä melkolailla toimintakykyinen :). Tsemppiä: meitä on monta, jotka olemme olleet samassa veneessä.
 
En muista, miten jaksoin. Muutama vuosi on hämärän peitossa, mutta henkiin jäimme. 11 vuotta heräilin lasten vuoksi joka yö, nykyään enää pari, kolme kertaa viikossa.

Hekan ollessa pieni, nukahtelin seisaallenikin.

Ei siinä auta muu, kuin opetella nukkumaan päiväunia lapsen kanssa. Yhden muksun kanssa se onnistuukin... Mutta jos epeleitä on jaloissa useampi, ei voi kuin sinnitellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt äiti:
Olisi varmaan pitänyt alusta asti totuttaa vauva myös pullolle, mutta jälkiviisaus ei taida paljoa auttaa...

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Tommee tippeen pulloja. Ne on muotoiltu naisen rinnan mukaisesti ja meillä kun imetin ja syötin pullosta niin onnistui ihan täydellisesti kun imuote on sama tuossa pullossa kun rinnasta eli vauva ei vierastanut sitä..

TommeeTippeeEasiventx2_470.jpg
 
Minusta on ihana lukea kuinka urheita äidit olette!!!
Että vaikka se vauva-aika on raskasta niin silti hankitte esim. toisen lapsen!

Nostan hattua ja korkealle! Olette Naisia isolla n:llä.
Joskus tulevaisuudessa vielä olette ylpeitä ja iloisia siitä että jaksoitte ne vauva-ajat. Sillä lapsista on iloa vanhuuteen asti! Ja vanhana sitä arvostaa suuresti, että on lapsia. Tulee lapsen lapsia ja ei tarvitse ola yksin.
 

Yhteistyössä