Esikoinen syntyi perätilan takia sektiolla..
Toinen "normaalisti" alakautta. En saanut suunniteltua sektiota vaikka pahasta kärsin paniikkikohtauksesta/hengenahdistuksesta ja pelosta synnytyksen lähestyessä ja oma neuvolatäti suositteli sitä eteenpäin äitipolille (ja pelkopolillekin konsultoi) ja itse synnytyksessä sain sitten paniikkikohtauksen, jonka seurauksena en saanut henkeä, pyörryin ja voimat oli täysin loppu, mutta kätilö vain käski puskemaan kahta kovempaa, että selvitetään sun hengitysvaikeudet sitten kun niille on aikaa, se aika ei ole nyt! (synnytys kesti yli 10 tuntia ja olin sitten lisähapella seuraavan yön, kun ei keuhkoihin mennyt tarpeeksi happea.. :headwall: ja sen jälkeenkin joutunut hakeutumaan lääkäriin kun iskee välillä sellanen paniikinomainen hengenahdistus, jossa en saa happea kunnolla...)
En tiedä kumpi sitten oli kauheampi kokemus, mutta sektion jälkeen oli 2 viikon päästä jo koiran kanssa lenkillä ja muutenkin kunnossa. Alatiesynnytyksen jälkeen meni yli 2-3 kk ennen kuin pystyin istumaan ilman että sattui, kävellä ilman että pyörrytti ja nostamaan lapsen syliin ilman, että sattui.. Lääkkeet oli päivittäin yli 3kk, muuten en olisi varmaan pystynyt toimimaan ollenkaan..
Katsotaan miten tämän kolmannen kanssa käy = 5v meni ennen ku uskalsin edes ajatella kolmatta lasta.. :heart:
