K
Kumma
Vieras
Meillä on ihana 6-vuotias poika, joka on yleensä aina todella hyväntuulinen ja reipas. Viime viikkoina poika on itkenyt joka päivä eskarista kotiintullessa, syynä pojan paras ystävä.
Lapset ovat tunteneet lähes koko ikänsä, tutustuivat taaperoikäisinä toisiinsa ja olivat kuin paita ja peppu. Olivat samassa hoidossa ja menivät ainoina hoitopaikastaan tähän kyseiseen eskariin. Meidän poika ei muita eskarista etukäteen tuntenut, ystävä tunsi yhden pojan, joka myös asuu heidän naapurustossa.
Nyt lapsen ystävä kuulemma ei ota poikaamme enää mukaan leikkeihin. Tai ottaa, jos sillä päällä on. Pojat ovat aina kilpailleet kaikesta, mutta nyt meno on yltynyt ihan mahdottomaksi. Kummatkin valehtelevat toisilleen ihan mitä sattuu ja tämä ystävä loukkaa lastani joka päivä jutuillaan. Kertoo mm. että poikamme kaverit eivät ole pojan kavereita, vaan hänen kavereitaan, leveilee täysin perättömillä jutuilla ( minäpä pääsenkin huomenna eskarista sen ja sen kanssa uimaan, etkä sinä pääse mukaan yms.) ja menee kuulemma heti väliin, jos lapsemme yrittää jonkun muun kanssa leikkiä ja häätää poikamme pois.
Yritin kehottaa poikaamme leikkimään muiden kanssa, mutta kaikilla on jo vanhat kaverit päiväkodista, jotka on aina mieluisempia. Poika ei joudu olemaan yksin, mutta kaveria on vaikea löytää. Meidän naapurustossa ei ole muita lapsia juuri ollenkaan, omat sisarukset kyllä löytyy. Pojallamme on harrastuksista muita kavereita, on niissä piireissä ihan suosittu, mutta nämä kaikki kaverit asuvat sen verran kaukana, että eskarin jälkeen ei usein heistä ole leikkikaveriksi. Synttärikutsuja kyllä tulvii ja kaikki kutsutut tulivat synttäreille, mutta sellaista päivittäistä kaveria ei ole nyt, kun ystävä on tällaiseksi alkanut. Mitä tehdä, en enää jaksa jokapäiväistä itkua eskaripäivän jälkeen kaverin käytöksen takia.
Lapset ovat tunteneet lähes koko ikänsä, tutustuivat taaperoikäisinä toisiinsa ja olivat kuin paita ja peppu. Olivat samassa hoidossa ja menivät ainoina hoitopaikastaan tähän kyseiseen eskariin. Meidän poika ei muita eskarista etukäteen tuntenut, ystävä tunsi yhden pojan, joka myös asuu heidän naapurustossa.
Nyt lapsen ystävä kuulemma ei ota poikaamme enää mukaan leikkeihin. Tai ottaa, jos sillä päällä on. Pojat ovat aina kilpailleet kaikesta, mutta nyt meno on yltynyt ihan mahdottomaksi. Kummatkin valehtelevat toisilleen ihan mitä sattuu ja tämä ystävä loukkaa lastani joka päivä jutuillaan. Kertoo mm. että poikamme kaverit eivät ole pojan kavereita, vaan hänen kavereitaan, leveilee täysin perättömillä jutuilla ( minäpä pääsenkin huomenna eskarista sen ja sen kanssa uimaan, etkä sinä pääse mukaan yms.) ja menee kuulemma heti väliin, jos lapsemme yrittää jonkun muun kanssa leikkiä ja häätää poikamme pois.
Yritin kehottaa poikaamme leikkimään muiden kanssa, mutta kaikilla on jo vanhat kaverit päiväkodista, jotka on aina mieluisempia. Poika ei joudu olemaan yksin, mutta kaveria on vaikea löytää. Meidän naapurustossa ei ole muita lapsia juuri ollenkaan, omat sisarukset kyllä löytyy. Pojallamme on harrastuksista muita kavereita, on niissä piireissä ihan suosittu, mutta nämä kaikki kaverit asuvat sen verran kaukana, että eskarin jälkeen ei usein heistä ole leikkikaveriksi. Synttärikutsuja kyllä tulvii ja kaikki kutsutut tulivat synttäreille, mutta sellaista päivittäistä kaveria ei ole nyt, kun ystävä on tällaiseksi alkanut. Mitä tehdä, en enää jaksa jokapäiväistä itkua eskaripäivän jälkeen kaverin käytöksen takia.