Etä-äitejä paikalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ahdistunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ahdistunut äiti

Vieras
Saisko vertaistukea. Miten oikein olette pärjänneet ilman lasta?
Mulla tilanne sellainen, että jo teini-ikään ehtinyt esikoinen halusi muuttaa isälleen toiseen kaupunkiin opintojen perässä. Ei hänellä siellä mitään hätää ole, isä on järjellinen ihminen ja pitää ihan varmasti lapsesta oikein hyvää huolta, mutta silti mua ahdistaa. Siis tämä, ettei lapsi enää asukaan täällä mun kanssa, kuten viimeiset 16-vuotta. Talo on niin tyhjä jotenkin, ja hiljainen, vaikkei teini nyt kaikkea vapaa-aikaansa kotona viettänytkään.

Miten tästä selviää? Pitäisi elatussopparitkin käydä tekemässä, ja sekin ahdistaa :( Miten tähän tottuu, että lapsi asuukin toisen vanhemman luona?
 
Itse olen tuon ikäisenä muutanut omilleni, joten en nyt osaa tuota ajatella niin kauheana tapahtumana. Ehkä kannattaa yrittää löytää itselle uusia harrastuksia ja ihmisiä ympärille, ethän voi lapsesi seuraa turvata loppuelämää.
 
itsekkin muuttanut tuon ikäisenä, mutta ehkä se on äidille pahempi asia kun lapselle? en tiiä mutta pystyn ymmärtämään miltä susta tuntuu. onhan se iso muutos.
 
On tämä iso muutos, varsinkin kun jotenkin ajattelin aina että lapset asuvat kotona kunnes valmistuvat ammattiin/pääsevät lukiosta, siis ovat vielä peruskoulunkin jälkeen kotona ainakin pari-kolme vuotta.
Mun pitäis olla reipas ja innoissani, ja tukea teiniä -etenkin kun teinikin vähän ikävöi kotiinsa vielä.
Pitäis jotenkin ajatuskuviot kääntää niin, että tämä on nyt uusi lehti elämässä ja tästä jatketaan hyvillä mielin eteenpäin.. Ei vain nyt oikein onnistu ihan kerta yrittämältä.
 
No kyllähän tuon ikäiset muutenkin muuttaa usein opiskelemaan. Koeta olla onnellinen että nuori menee asumaan isälleen eikä mihinkään levottomaan opiskelusoluun.
Olet nyt siinä tilanteessa että sinun täytyy keksiä itsellesi elämänsisältöä, tekemistä ja harrastuksia. :)
 

Yhteistyössä