Hieno juttu että teillä ollaan hitaita aikuisia, sitten nämä hommat tulevat teillä luontaisestikin. Meillä taas luontainen rytmi on paljon menevämpi ja sitä kautta sitten esim. lavastetut/järjestetyt tilanteet joka paikasta missä käydään viikon aikana, jotta saadaan lapsesta nallen kanssa hyviä kuvia, pikemminkin ärsyttävät ja sotkevat rytmiä enemmän kuin tuottavat onnea lapsen kanssa vietetyistä hetkistä...
Ja edelleen, siinä vaiheessa kun niitä "kivoja" yhteisiä tehtäviä riittää jokaiselle illalle enemmän kuin sen parin minuutin verran, voi varmasti sanoa että nyt on menty niiden osalta hieman yli. Meillä kun perhe-elämä on muutakin kuin jokailtaista raporttien täyttämistä siitä mitä ollaankaan tänään tehty.
Rajansa kaikessa. Niitä voi tehdä pari vuoteen, mutta jo kuukausittain tehtynä arsyttävät.
En sano, että kaikki tuollainen tekeminen on hauskaa ja hypätään siihen ilomielin, sillä olisimme sellaisia ihmisiä, jotka pitävät jatkuvasta askartelusta.
Ymmärrän nallen ja liikuntakortin pointin täysin, teen sen ilomielin LASTEN takia LASTEN KANSSA, mutta ilman lapsia yksinäni en pitäisi ajatuksesta, jos se olisi vain minulle suunnattu tehtävä, eikä se sitä ole.
Teemme asiat yhdessä, joita pyydetään. Se on mielestäni aikuisen velvollisuus ja saanhan samalla nähdä miten lapseni hoitaa asian.
Meillä ei tarvinnut valokuvia tulostaa ja jos olisi ja jos olisin kokenut sen ylitsepääsemättömänä, niin toki valitsisimme meille oikean ratkaisun. Siitä tuskin on tarkoitus tehdä opettajan näköistä upeata albumia, vaan idea on ihan täysin jokin muu.
Ehkä asiaa auttanee omalta kohdaltani se, ettei omat vanhempani olleet missään mukana, paitsi yksissä joulujuhlissa, joissa sitten sekosin tekemisissä esittäessäni tonttujen jouluyötä, kun olin niin innoissani vanhempien ollessa edes sen vertaa kiinnostuneita.
Sillä haluan osallistua kaikkeen, joihin äitinä koen olevani velvollinen ja kyllä saan myös hyvää mieltä siitä, että koen olleeni mukana ja tehneeni oikein.
En tosiaankaan ole mikään askartelutyyppi, mutta kun joskus "pakottaudun" siihen, tulos on kaikille iloinen.
Ei siinä ole usein kuin se aloittamisen vaikeus, mikä nyt muutoinkin on huonoin piirteeni.
Niin lisäänpä vielä sen, että olin aikoinani täynnä touhua ja asioita "juostiin" läpi, jolloinka huomasin, että on hidastamisen aika-lasten ja tietysti itsenikin takia.
Kyllä se kiire-kiire näkyy olevan monille stressiä aiheuttava, vaikka itse silloin pidinkin siitä aika paljon, mutta se ei monestikaan ole perheen etu, että keksitään niitä LIIKAA niitä asioita, jolloinka ei "ole aikaa" tai jaksamista tehdä niitä asioita, joita esim.koulu vaatii.
Meille tuo hidastaminen on ollut tietoinen valinta ja se näkyy myös lapsissa
.
