Että mua raivostuttaa

[kunhan vuodatan]

käytiin pitkästä aikaa mun mummollani kylässä poikien (4v ja 1,5v) kanssa. Vannotin vanhempaa, että käyttäytyy siellä ja on kiltisti, koska mummo on jo vanha eikä jaksa kattoa riehumista. Kuten ei oikeestikaan jaksa. Siks ei siellä oo juuri käytykään, mutta nyt oli ns pakko, kun oli toi äitienpäiväkin. Ja paskat, isompi alko heti villitä pienempää ja meni ku pieni eläin siellä. Yleensä se osaa käyttäytyä ja juttelee nätisti jne mutta nyt se oli ihan älytön, roikku verhoissa, konttas kaikki pöydän aluset, nyysi pöydästä kaikkea lautaselleen ees syömättä niitä (vaikka kielsin monesti), höpötti rumia (sellasta 4v lässytystä, persejuttuja yms), kiusas veljeä, paini, juoksenteli (tiedän mummon olevan vanhuuttaan aika hysteerinen tosta, kun lapset rällää, kun pelkää ett naapurit häiriintyy), kaato kukkasen, mylläs sängyn... huh, en ees muista mitä kaikkea. Mua niin hävetti ja piti komentaa kunnolla. Lopulta en jaksanu, kun ei mikään tehonnu ja lähettiin pois. Paha mieli jäi eikä huvita lähteä uudestaan. Mummo on iäkäs ja tahtoisin nähdä useemmin, mutta ei noita kakaroita, etenkään isompaa, voi näköjään ottaa mukaan. Nyt pakotin sen unille, kun en kestä kattoa sitä.

 

[pahalle tuntuu mutta]

noilta viikareilta pitäisi piestä perse niin makkaralle että ei isktu viikkoon. Siis jos asiasta on sanottu ja sanottu, eikä mene jakeluun niin jotain on pakko keksiä näyttääkseen että ootte tosissaan. No joo, en minä tuota pieksämistä tosissaan, mutta nyt kun menette ensi kerralla jonnekkkin, niin tuota viikaria ei mukaan. Sanotte että kun ei osaa käyttäyty, ei pääse mukaan.