että ottaa mies päähän

[Mutzilla]

Hei aikuiset oikeeasti!! Syökää nyt ne herkkunne illalla SALAA, sitten kun lapset nukkumassa. Älkääkä nyt lasten edessä!! VOI sanonko mikä!!!!

Voihan curlingvanhemmuus etten sanoisi :headwall:

Aika ajoin oon ihmetellyt, mistä kaupan karkkihyllyjen luona itkeviä ja kiukuttelevia lapsia tulee. Nyt ei ihmetytä enää. Jos kotona opetetaan siihen, että lapsen pitää saada kaikkea mitä joku toinenkin saa, niin ou jee...

Kuka tässä on sanonut että opetan lapsille et saa mitä saa toinenkin?
Meillä ei ole sellaista, eikä tule, mutta se tuo pähkinä asia on niin uusia asia vielä meillä että en jaksais nyt alkaa, vaan opettaa yhden ruoka-aineen kerrallaan mitä ei saa syödä ja mies oli aluksi ymmärtävinään et juu ei pähkinöitä mut eipä mee näköjään jakeluun silläkään. HUOH

 

[Kowalski]

No minun tyttäreni ei ole koskaan itkenyt tai kiukunnut karkkihyllyllä, ostamme herkut yhdessä ja syömme yhdessä. Poikani taas eivät herkuista ymmärrä vielä. Tässä asiassa ei ole mitään curling-vanhemmuutta. Mutta nyt suututat mua niin, etten pysty enää jatkamaan. No kukin tavallaan

Helpostipa suutut.

Ymmärtäisin reaktiosi, jos meillä (ja muilla samoin toimivilla) lapset itkisi tai olisi suruissaan kun minä syön suklaatani, mutta kun se ei mene niin. On lasten herkut ja herkkuhetket, aikuisten herkut ja herkkuhetket, eikä kukaan itke tai ole allapäin. Missä siis on ongelma?

 

[Kowalski]

Kuka tässä on sanonut että opetan lapsille et saa mitä saa toinenkin?
Meillä ei ole sellaista, eikä tule, mutta se tuo pähkinä asia on niin uusia asia vielä meillä että en jaksais nyt alkaa, vaan opettaa yhden ruoka-aineen kerrallaan mitä ei saa syödä ja mies oli aluksi ymmärtävinään et juu ei pähkinöitä mut eipä mee näköjään jakeluun silläkään. HUOH

Ei kukaan, mutten mäkään sanonut että sä opettaisit niin.

 

[Pesky Pixie]

No minun tyttäreni ei ole koskaan itkenyt tai kiukunnut karkkihyllyllä, ostamme herkut yhdessä ja syömme yhdessä. Poikani taas eivät herkuista ymmärrä vielä. Tässä asiassa ei ole mitään curling-vanhemmuutta. Mutta nyt suututat mua niin, etten pysty enää jatkamaan. No kukin tavallaan

Helpostipa suutut.

Ymmärtäisin reaktiosi, jos meillä (ja muilla samoin toimivilla) lapset itkisi tai olisi suruissaan kun minä syön suklaatani, mutta kun se ei mene niin. On lasten herkut ja herkkuhetket, aikuisten herkut ja herkkuhetket, eikä kukaan itke tai ole allapäin. Missä siis on ongelma?

Ilmeisesti siinä, että aikuisilla ei saisi olla mitään omaa elämää, ei mitään mikä ei liittyisi lapsiin. :saint: Mitähän, jos ne lapset alkaisivat halajamaan autolla ajamista? :xmas: Pitääkö sitten mun aina ajaa autolla salaa?

 

[sipsi]

Ai tämä on vieläkin etusivun juttu

Minusta tässä on mennyt nyt siinä suhteessa asiat vähän sekaisin, että on eri asia jos EI VOI syödä jotain, ja ikään on kuitenkin vasta noin mahdottoman vähän lapsella. Sitten on eri asia, jos lapsi on omansa jo syönyt, ja on äidin vuoro syödä omiaan. Meillä ei tyttö kumma kyllä ole ikinä raivonnut kaupassa karkkihyllyllä, vaikka aina olen lapsellekin tarjonnut jos olen ostanut jotain hyvää Itse asiassa ei kovin makeasta enää välitä edes. Mutta 2,5 vuotiaana en olisi odottanut lapsen vielä ymmärtävän, että jokin asia on hänen terveydelleen pahaksi.

Joo, mutta ot. Olipa tosi hyvää jätskiä tuo Aino lakritsi *RRRÖYHH* Tyttö on laiha kuin lapamato, kun näillä helteillä on ratsastellut joka pv. Sai tällainen pläskikin sitten jätskinautinnon, kun kysyin, että mikä maistuisi ja päädyimme jäätelöön. Kohta on vajaa litra meihin uponnut...

 

[höh]

ihme ketju