M
"maisa"
Vieras
Meillä on sellanen tilanne et ollaan kaikki lapset jo aikuisia ja veljet on aina olleet etusijalla mun isälle. (ihan vaan taustaa hieman)
Isä kävi just kylässä ja puhu pitkään miten sitä käy sääliksi kun mun veljellä menee niin paljon rahaa sen harrastukseen ja joutuu sitten tekemään kamalasti ylitöitä rahottaakseen sitä. Hänellä harrastaa autourheilua ja se on kallista. Nyt on joku isompi satsaus taas edessä ja isä aikoo sitten eläkkeestään sitä rahottaa. No mikäs siinä omat on rahansa isällä ja veljelläkin. Veli on poikamies joten hän saa laittaa ihan rauhassa rahansa mihin haluaa ja ei tuo harrastus mikään huonoimmasta päästä ole.
Joskus vaan lyö hieman yli kun kuuntelee tätä isän juttua. Veli sitä ja veli tätä. Jep tekee varmaan tiukkaa saada rahat kasaan siihen harrastukseen, mutta sehän on hänen valintansa. On meilläkin tiukkaa kun mulla ei ole kesäksi töitä niin eipä ole varaa lomailla lasten kanssa tai tehdä paljoa muutakaan. Joka sentin saa venyttää että rahat riittää elämiseen.
Tänään meni yli kun isä kertoi taas sponsoroivansa mun veljelle jotain. En voinut pitää suutani kiinni vaan sanoin että kyllä meilläkin on rahat todella tapissa ja tilillä ei ole juuri mitään. Isä sitten sanoi että kyllä hän voi lainata jos tarviin. Totesin vaan että en halua lainata kun parempi että omilla selviää, jossain vaiheessa menot on hoidettava kuitenkin ja laina vaan siirtää asiaa. Vaikka isä olis sanonu antavansa mulle rahaa (niinkuin veljelle) olisin silti kieltäytynyt. En halua ottaa hänen rahojaan. Lapsia voisi mun puolesta viedä jonhonkin mukavaan paikkaan kesällä jos tahtoo.
Pointti on se että mua ottaa aivoon kun isä pitää itsestään selvänä että hän sponssaa veljeni harrastusta, mutta mulle olis ihan peräti LAINAAMASSA rahaa kun on tiukkaa väliaikasesti toimeentulossa. On se hienoa kun on tärkeysjärjestys selvänä! Paskat siitä minä kyllä selviän ja kyllä me lasten kanssa pärjätään ilman mitään reissuja. Käydään retkeilemässä ja uimassa ja muuta mukavaa mikä ei maksa juurikaan. En tiedä miksi mua vieläkin ottaa aivoon tuo veljet etusijalle asenne, olishan tähän voinu jo tottua tän reilun 30v aikana.
Isä kävi just kylässä ja puhu pitkään miten sitä käy sääliksi kun mun veljellä menee niin paljon rahaa sen harrastukseen ja joutuu sitten tekemään kamalasti ylitöitä rahottaakseen sitä. Hänellä harrastaa autourheilua ja se on kallista. Nyt on joku isompi satsaus taas edessä ja isä aikoo sitten eläkkeestään sitä rahottaa. No mikäs siinä omat on rahansa isällä ja veljelläkin. Veli on poikamies joten hän saa laittaa ihan rauhassa rahansa mihin haluaa ja ei tuo harrastus mikään huonoimmasta päästä ole.
Joskus vaan lyö hieman yli kun kuuntelee tätä isän juttua. Veli sitä ja veli tätä. Jep tekee varmaan tiukkaa saada rahat kasaan siihen harrastukseen, mutta sehän on hänen valintansa. On meilläkin tiukkaa kun mulla ei ole kesäksi töitä niin eipä ole varaa lomailla lasten kanssa tai tehdä paljoa muutakaan. Joka sentin saa venyttää että rahat riittää elämiseen.
Tänään meni yli kun isä kertoi taas sponsoroivansa mun veljelle jotain. En voinut pitää suutani kiinni vaan sanoin että kyllä meilläkin on rahat todella tapissa ja tilillä ei ole juuri mitään. Isä sitten sanoi että kyllä hän voi lainata jos tarviin. Totesin vaan että en halua lainata kun parempi että omilla selviää, jossain vaiheessa menot on hoidettava kuitenkin ja laina vaan siirtää asiaa. Vaikka isä olis sanonu antavansa mulle rahaa (niinkuin veljelle) olisin silti kieltäytynyt. En halua ottaa hänen rahojaan. Lapsia voisi mun puolesta viedä jonhonkin mukavaan paikkaan kesällä jos tahtoo.
Pointti on se että mua ottaa aivoon kun isä pitää itsestään selvänä että hän sponssaa veljeni harrastusta, mutta mulle olis ihan peräti LAINAAMASSA rahaa kun on tiukkaa väliaikasesti toimeentulossa. On se hienoa kun on tärkeysjärjestys selvänä! Paskat siitä minä kyllä selviän ja kyllä me lasten kanssa pärjätään ilman mitään reissuja. Käydään retkeilemässä ja uimassa ja muuta mukavaa mikä ei maksa juurikaan. En tiedä miksi mua vieläkin ottaa aivoon tuo veljet etusijalle asenne, olishan tähän voinu jo tottua tän reilun 30v aikana.
