Ex ei anna mielenrauhaa

[maraton1970]

Itse olen samoilla linjoilla maraton1970 kanssa siitä, että pettäminen on sama kuin perheen hajoittaminen. Enkä todellakaan ole aikeissa pettää avopuolisoani sen vuoksi, että tunnen näin jotain toista kohtaan. Toki eräänlaista pettämistä tämäkin kai on, mutta tunteilleni en mitään mahda, toisin, kuin tekojani pystyn itse säätelemään.

Kiitos muutamalle ihanista teksteistä, niissä oli paljon järkeä ja ovat saaneet ajattelemaan tätä asiaa erilailla.
Joku tosin oli kirjoittanut, että me emme voi erota sen vuoksi, että meillä on lapsia. Kyllähän lapset toki vaikuttavat tällaiseen päätökseen, mutta itse olen miettinyt näitä eroasioita siten, että kannattaako todella oma onni heittää roskiin "vain" sen vuoksi, että lapset saisivat pitää ehjän, mutta onnettoman perheen?
Enkä tällä viittaa siihen, että meillä olisi onneton perhe, sitä tämä ei ole, vaan lähinnä yleiseltä kantilta olen tätä asiaa joskus miettinyt.

Siis kumpaan kallistuit, lähteä etsimään onnea aidan toiselta puolelta vai satsata täysillä omaan parisuhteeseesi?
Eihän asia minulle kuulu, mutta utelias kun olen.
Ja kyllä tuo on niin totta, onneksi olet tajunnut sen, tunteilleen ei mahda mitään, mutta tekojaan pystyy säätelemään, tosin jos satsaat täysillä nykyiseen suhteesesi, on varsin todennäköistä, että unohdat ensirakkautesi.
Siksi edelleen suosittelen täydellistä panostamista nykyiseen suhteeseesi.

 

[jassoo]

Kyllähän se sitä tarkoittaa.

siis olet pitänyt miestäsi ja lapsiasi monta MONT vuotta jo idiioottina?