ex-koulukiusaaja aikuisen arjessa?

[tgh]

Miten olette pystyneet suhtautumaan asiaan, jos entinen koulukiusaaja syystä tai toisesta on tullut jollain tapaa osaksi elämäänne aikuisiällä? Yläasteaikainen rettelöitsijä putkahtaa nykyään ilmoille milloin mistäkin, monen vuoden tauon jälkeen. Viimeksi törmäsin harrastuksen parissa, ja saahan hän tietysti siellä käydä, mutta mua jurppii. Jotenkin se viimeinenkin ihana henkireikä kerran viikossa lakkasi tuntumasta niin vapauttavalle. Mitenkäs mä suhtautuisin ko. tyyppiin niin, että mun ei tarvitsisi enempiä ajatella häntä?

 

[tgh]

?

 

[chrissy]

no pystytkö selvittämään asian hänen kanssaan? miten hän suhtautuu suhun?

 

[tgh]

Meneillään on molemminpuolinen, erittäin aikuismainen (joopa joo) tapa yrittää olla edes huomaamatta toista. Mä mieluummin en olisi missään tekemisisssä, jos saisin valita, mutta olishan sille asialle jotakin pakko tehdä.

 

[chrissy]

no mulla se ehkä riipuis vähä sen toisen asenteesta. Jos on hällä väliä-asenne niin mä sivuuttaisin koko ihmisen ja yrittäisin jatkaa kaikkea ihan normaalisti. ei se varmaa helppoo oo.

sit jos se osoittaa jonkunnäköistä ystävystymishaluja niin voisin yrittää selvittää ja olla väleissä.

 

["vieras"]

Ei kuulu selvittää. Menneisyydessä saa olla kiinni, mutta ei sillä kannata nolata itseään.

 

[tgh]

Tämä mun fiilis, että mulla ei ole tyypille mitään asiaa, voi kyllä johtua ihan siitä, että en millään vaihtaisi leppoisaa harrastusaikaani mihinkään vanhojen puimiseen saati toisen osapuolen mahdolliseen terapoimiseen. Jos hän tahtoo tehdä sovintoa, niin ok minulle, mutta tyypin tuntien sitä ei tule tapahtumaan ja mun vaan pitäisi oppia tekemään oloni mukavaksi kerran viikossa hänestä huolimatta. Se vaan ei ole yhtään helppo nakki, mun keskittymiseni menee siihen, että yritän VAIKUTTAA levolliselle. Levollisuus on kaukana oikeasti. Miten mä saan sen takaisin??

 

["vieras"]

Tällaista kohtaamista minäkin pelkään ja kyse ei vaan yhdestä ihmisestä vaan monesta kiusaajasta. Muutin pois paikkakunnalta, mutta käyn siellä kuitenkin usein ja ikävää kohdata näitä jossain kaupassakin kun niiden naama on edelleen kuin norsun vitulla kun näkevät minut.