H
"Huolissaan"
Vieras
Tilanne "lyhykäisyydessään":
Poika 2v. on asunut minun ja veljensä 5v. (aiemmasta liitosta) luona syntymästään lähtien.
Suhde 2v. pojan toiseen vanhempaan on ollut hyvä nämä viime vuodet (seurustelusuhde ja vanhempi on majaillut minun ja lapsensa luona hyvinkin paljon, emme kuitenkaan ole päätyneet avoliittoon).
Nyt kuitenkin välit viilenivät toisen vanhemman omasta päätöksestä ja tuli ero (tämä rakas ex-puolisoni kyllästyi meteliin ja hommiin joita on kuulemma aivan liikaa).
Tämän eron jälkeen tämä toinen vanhempi on ollut erittäin etäinen ja kylmä.
Ei pidä itse vapaaehtoisesti mitään yhteyttä minuun jotta voisimme sopia lapsen tapaamisista jne. Ei ole siis mitään halua keskustella parisuhteen ongelmista, ei mistään (eli se siitä sitten se on todellakin loppu nyt).
Minä olen ollut se osapuoli joka ehdottelee tapaamisia ja asioiden selvittämistä ja järjestelyä. Vaikka ex ei ole itse aloitteellinen yhteydenpidossa, hän vastaa kuitenkin tekstiviesteihin ja puheluihin (jotka päättyvät useimmiten molemminpuoleiseen tappeluun ja luurin korvaan lyömiseen).
Tässä viimeiset pari kuukautta olemme olleet sen verran yhteisymmärryksessä että ex hakee poikaansa joka toinen vkl yökylään ja kerran viikossa.
Ex on tarkka, että nämä päivät toteutuvat.
Olen tarjonnut poikaa usein myös "ylimääräiseksi" ajaksi kuten joksikin ekstraviikonlopuksi tai ylimääräisiksi arkipäiviksi, jos ex vain haluaa pojan ottaa luokseen (minulla itselläni ei ole täysin vapaata edes näinä tarjoaminani ekstrapäivinä, koska olen joka tapauksessa 5v. kanssa kotona.).
Ikinä ei ole ex halunnut ottaa poikaa ehdottaminani päivinä (minä kuulemma pompotan häntä ja ex ei siedä sitä että se olen minä joka päättää milloin hän tulee hakemaan poikaa luoksensa).
Nyt asiat on kärjistynyt niin, että ex uhkailee poliiseilla, "päivystävällä" (ei ole käynyt täysin selväksi että mitä hän tällä tarkoittaa) ja sosiaalitoimistolla jos en anna poikaa hänelle kun hän niin päättää.
Ex uhkailee myös että haetaan tapaamissopimus ja samalla hän uhkailee että hän tulee saamaan pojan kokonaan itselleen.
Niin ja pisteenä tämän kaiken päälle ex on alkanut pimittämään elatusmaksuja.
Alkuun sovittiin yhteisymmärryksessä tietty summa minkä hän maksaa minulle kuukausittain (ex itse ehdotti tiettyä summaa). Nyt emme olekaan hänen mielestään sopineet kyseistä summaa, vaan siitä pudotetaan 100.
Tässä vieläkin odottelen tämän kuun elatusmaksua. Ex sanoi maksaneensa sen viime viikon torstaina, sitten kuulemma vasta perjantaina ja nyt tulee vain vihjailua "kyllä sinä sitten näet paljonko sieltä tulee ja koska se tulee".
Mitäköhän minun nyt kannattaisi tehdä?
Minua ei elatusmaksujen saamatta jääminen häiritse yhtään niin paljoa kuin exän puheet ja uhkailut poliiseilla, päivystävällä ja sosiaalitoimistolla.
Pitäisikö minun itse ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kertoa tämä tilanne ensin, vai odottaa että ex ottaa yhteyden sinne ja saa kerrottua oman kantansa tähän tilanteeseen ensin (ja se exän kanta on tietenkin kaunisteltu että hän olisi paras ja ainoa ihminen huoltamaan poikaamme).
Itselläni on kaikki tekstiviestit tallella keskusteluistamme (ja suurimmassa osassa niistä tarjoan lasta exälle kylään jos ex vain haluaisi ottaa).
Eli en todellakaan ole estämässä exän ja lapsen tapaamisoikeutta, mutta ex tulee kääntämään asian niin että hän ei muka saisi tavata poikaansa :/
Nyt viimesimmän uhkailun jälkeen "Minä otan pojan kokonaan itselleni", sanoin exälle että turha tulla hakemaan poikaa ennen oikeuden päätöstä. Nyt riittää uhkailut ja sylkykuppina olo.
Ja minä en todellakaan ole luovuttamassa poikaa exälle. Onhan poika asunut viimeiset 2v. minun ja veljensä luona, vaikka toki ex on ollut myös kuvioissa.
Ihan kamalaa että tilanne on mennyt tähän.
Itse olen yrittänyt sovitella, mutta sovitteluyritykseni saa exän vain enemmän raivon partaalle ja vihamielisemmäksi. Turhauttaa etten yksinkertaisesti pysty vaikuttamaan koko tilanteeseen enää mitenkään. Tai no ehkä pystyisin jos haluaisin antaa pojan exälle kokonaan. Mielestäni tämä ei olisi pojan edun mukaista, joten siihen en tule suostumaan.
Mikä on siis seuraava järkevä askel näin tulehtuneeseen tilanteeseen? :/
Poika 2v. on asunut minun ja veljensä 5v. (aiemmasta liitosta) luona syntymästään lähtien.
Suhde 2v. pojan toiseen vanhempaan on ollut hyvä nämä viime vuodet (seurustelusuhde ja vanhempi on majaillut minun ja lapsensa luona hyvinkin paljon, emme kuitenkaan ole päätyneet avoliittoon).
Nyt kuitenkin välit viilenivät toisen vanhemman omasta päätöksestä ja tuli ero (tämä rakas ex-puolisoni kyllästyi meteliin ja hommiin joita on kuulemma aivan liikaa).
Tämän eron jälkeen tämä toinen vanhempi on ollut erittäin etäinen ja kylmä.
Ei pidä itse vapaaehtoisesti mitään yhteyttä minuun jotta voisimme sopia lapsen tapaamisista jne. Ei ole siis mitään halua keskustella parisuhteen ongelmista, ei mistään (eli se siitä sitten se on todellakin loppu nyt).
Minä olen ollut se osapuoli joka ehdottelee tapaamisia ja asioiden selvittämistä ja järjestelyä. Vaikka ex ei ole itse aloitteellinen yhteydenpidossa, hän vastaa kuitenkin tekstiviesteihin ja puheluihin (jotka päättyvät useimmiten molemminpuoleiseen tappeluun ja luurin korvaan lyömiseen).
Tässä viimeiset pari kuukautta olemme olleet sen verran yhteisymmärryksessä että ex hakee poikaansa joka toinen vkl yökylään ja kerran viikossa.
Ex on tarkka, että nämä päivät toteutuvat.
Olen tarjonnut poikaa usein myös "ylimääräiseksi" ajaksi kuten joksikin ekstraviikonlopuksi tai ylimääräisiksi arkipäiviksi, jos ex vain haluaa pojan ottaa luokseen (minulla itselläni ei ole täysin vapaata edes näinä tarjoaminani ekstrapäivinä, koska olen joka tapauksessa 5v. kanssa kotona.).
Ikinä ei ole ex halunnut ottaa poikaa ehdottaminani päivinä (minä kuulemma pompotan häntä ja ex ei siedä sitä että se olen minä joka päättää milloin hän tulee hakemaan poikaa luoksensa).
Nyt asiat on kärjistynyt niin, että ex uhkailee poliiseilla, "päivystävällä" (ei ole käynyt täysin selväksi että mitä hän tällä tarkoittaa) ja sosiaalitoimistolla jos en anna poikaa hänelle kun hän niin päättää.
Ex uhkailee myös että haetaan tapaamissopimus ja samalla hän uhkailee että hän tulee saamaan pojan kokonaan itselleen.
Niin ja pisteenä tämän kaiken päälle ex on alkanut pimittämään elatusmaksuja.
Alkuun sovittiin yhteisymmärryksessä tietty summa minkä hän maksaa minulle kuukausittain (ex itse ehdotti tiettyä summaa). Nyt emme olekaan hänen mielestään sopineet kyseistä summaa, vaan siitä pudotetaan 100.
Tässä vieläkin odottelen tämän kuun elatusmaksua. Ex sanoi maksaneensa sen viime viikon torstaina, sitten kuulemma vasta perjantaina ja nyt tulee vain vihjailua "kyllä sinä sitten näet paljonko sieltä tulee ja koska se tulee".
Mitäköhän minun nyt kannattaisi tehdä?
Minua ei elatusmaksujen saamatta jääminen häiritse yhtään niin paljoa kuin exän puheet ja uhkailut poliiseilla, päivystävällä ja sosiaalitoimistolla.
Pitäisikö minun itse ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kertoa tämä tilanne ensin, vai odottaa että ex ottaa yhteyden sinne ja saa kerrottua oman kantansa tähän tilanteeseen ensin (ja se exän kanta on tietenkin kaunisteltu että hän olisi paras ja ainoa ihminen huoltamaan poikaamme).
Itselläni on kaikki tekstiviestit tallella keskusteluistamme (ja suurimmassa osassa niistä tarjoan lasta exälle kylään jos ex vain haluaisi ottaa).
Eli en todellakaan ole estämässä exän ja lapsen tapaamisoikeutta, mutta ex tulee kääntämään asian niin että hän ei muka saisi tavata poikaansa :/
Nyt viimesimmän uhkailun jälkeen "Minä otan pojan kokonaan itselleni", sanoin exälle että turha tulla hakemaan poikaa ennen oikeuden päätöstä. Nyt riittää uhkailut ja sylkykuppina olo.
Ja minä en todellakaan ole luovuttamassa poikaa exälle. Onhan poika asunut viimeiset 2v. minun ja veljensä luona, vaikka toki ex on ollut myös kuvioissa.
Ihan kamalaa että tilanne on mennyt tähän.
Itse olen yrittänyt sovitella, mutta sovitteluyritykseni saa exän vain enemmän raivon partaalle ja vihamielisemmäksi. Turhauttaa etten yksinkertaisesti pysty vaikuttamaan koko tilanteeseen enää mitenkään. Tai no ehkä pystyisin jos haluaisin antaa pojan exälle kokonaan. Mielestäni tämä ei olisi pojan edun mukaista, joten siihen en tule suostumaan.
Mikä on siis seuraava järkevä askel näin tulehtuneeseen tilanteeseen? :/