Exä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hulluko olen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hulluko olen?

Vieras
Olen huolissani exästä, koska hän on yksin edelleenkin, ollut jo monta vuotta. Eikö hän päässy vieläkään yli minusta? Meillä on kaksi yhteistä nuorukaista eli isoja miehiä jo. Itse olen parisuhteessa. Tunnen kylläkin syyllisyyttä edelleen sen takia, koska itse lähdin siitä avioliitosta, koska meillä ollut vaikeaa monta vuotta. Hän on nykyään muuttunut, että on himojuoksija ja absolutisti, juoksee joka päivä toista kymmentä kilometriä, mitä ei tehnyt avioliittomme aikana. Eli on oudoksi muuttunut ja ihan kuihtunut eli mennyt tosi pieneksi.
 
Ja sinä kuvittelet että uuden puolison tai kumppanin hankinta on ainoa oikea vaihtoehto, jos hän elää terveellisesti ym. mitä se sulle kuuluu ? Vai pidätkö itseäsi niin korvaamattomana!
 
Juu, ei kuulu mulle, mutta olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan äitini sääliä exää kohtaa. Minua ei ole koskaan säälitty vaikka olen kohdannut elämässäni paljon vastoinkäymisiä, mm. työpaikkakiusaamiset, koulukiusattu ja paljon muuta mm. keskenmeno.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juu, ei kuulu mulle, mutta olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan äitini sääliä exää kohtaa. Minua ei ole koskaan säälitty vaikka olen kohdannut elämässäni paljon vastoinkäymisiä, mm. työpaikkakiusaamiset, koulukiusattu ja paljon muuta mm. keskenmeno.

No älä kuuntele.Sano ettei kiinnosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
Vanha suola vähän janottaa näköjääs

Mikä teitä vaivaa? Jos toinen on huolissaan exästään, niin millä muotoa se tarkoittaa menneiden haikailua? Kyllä sitä tunneskaalaa voi koluta läpi ja tuntea ties mitä tunnontuskia, vaikkei haluaisikaan menneeseen palata :o

Ja saa kai siitä ex-kumppanistaan välittää, hyvänen aika sentään, kuten muista ihmisistä muutenkin. Mites ap, jos ihan juttelisit exän kanssa, että mitä hälle kuuluu, miten on elämä kohdellut jne...?
 

Yhteistyössä