Exän uusi suhde ja lapset

[leijonanaaras]

Ex-miehelläni on vakavampi ensimmäinen suhde menossa ja hän on viettämässä lomaa lasteni ja uuden kumppaninsa sekä hänen lapsensa kanssa. Miksi minulle on niin vaikeaa hyväksyä että ex-mieheni ja minun yhteiset lapset ovat tämän "uusperheen" kanssa lomailemassa? En ole mustasukkainen siitä että ex-mieheni on löytänyt kumppanin vaan olen mustasukkainen kun lapset ovat siellä, tekisi niin kovasti mieli hakea lapset kotiin. (Lapset asuvat vakituisesti minun luona) Kaippa minä pelkään menettäväni lapset vaikka tiedän että olen heille rakastava äiti ja he rakastavat minua kovasti. Onko muilla samoja kokemuksia???

 

[kyllä kaikkeen...]

... tottuu aikanaan - tsemppiä! Josko heillä ois kuitenki siellä ihan kivaa ku on kavereitakin.

 

[vieras]

Noi on ihan normaaleja tunteita ja ne menee ohi aikanaan.

 

[Hopeinen Kuu]

Ei ole kokemusta. Mutta sun täytyy vaan oppia elämään tilanteen kanssa. Ei ne lapset sua unohda sä oot aina heidän äiti. Kivaa että lapsilla on lisää ihmisiä elämässään jotka heistä välittää.

 

[-?-]

Et varmaankaan ole ainoa... juuri kuulin mieheni ex:ltä saman tyyppisen kysymyksen, jäin hieman suu auki. "Onkohan lapset nyt mustasukkaisia isästään?"
Meillä ei siis ole ollut mitään ongelmia lasten suhteen, tulevat toimeen loistavasti, sekä keskenään, että aikuisten kanssa, puolin ja toisin.
Mutta tsemppiä sulle! Nauti omasta ajasta ja anna lasten nauttia lomasta!

 

[vieras]

Hae yksinhuoltajuutta, niin voit pitää lapsesi kokonaan itselläsi. Aloita hakemalla lapset pois isänsä luota nyt heti.

Toinen vaihtoehto on, että kasvat aikuiseksi.

 

[uusi vaimo]

Kaipa tuollaiset tunteet ovat ihan luonnollisia, onneksi tunnistat ne ja voit opetella niistä pois, jottei lapset kärsi.

 

[vieras]

On muuten äärimmäisen raskasta jos miehen ex, lasten äiti mustasukkainen ja näyttää sen lasten kautta. Meillä on ollut tilanne välillä todella paha, kun miehen exä tekee kiusaa lapsen kautta, mustasukkaisuutta, yrittää vesittää tapaamisia, sanoo lapselle että tulet sitten jo 5 päivän päästä kotiin kun hänen ikävä (piti olla viikon silloin), tuo lasta aina myöhemmin kun tapaamispapereissa jne jne. lapsi viihtyy meillä mutta usein potee huonoa omaatuntoa kun äiti parka yksin kotona, sanoo että äiti on muistuttanut/käskenyt sanoa minulle etten ole tämän miehen lapsen äiti vaan vain omieni ( ja en todellakaan ole koskaan sanonut olevani, en vaatinut kyseistä lasta sanomaan äidiksi )....paljon pieniä juttuja, joita surullista seurata koska tämä lapsi niistä eniten kärsii.

 

[leijonanaaras]

En minä todellakaan aio alkaa ikäväksi ja kiusantekijäksi, pidättelen näitä tunteita sisälläni ja odotan että ajan myötä ne helpottaa. Olen ollut aiemmin niin kauan yksin lasten kanssa (4v.yh) niin sitä on kasvanut niin kiinni noihin lapsiin. Nyt minulla on ihana mies ja meillä yhteinen lapsikin jo niin olen todella onnellinen. Mutta sellainen sanontahan se on että ne lapset on meillä vain lainassa....luopumisen tuska on vaikeinta. Onneksi on ihana kumppani