Exäni muuttui täysin tavattuaan nykyisen, ja exäni kanssa meitä sitoo lapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sande"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"sande"

Vieras
Olen totaalisen loppu ja väsynyt. Erottuani exäni kanssa yhteydenottomme ovat olleet lyhykäisiä ja ehkä sarkastisiakin. Exääni tuntui vaivaavan se, että asun yhteisten lastemme kanssa keskenään ja perheeseemme on liittynyt mies. Vuoden verran laitoimme viestiä niin sähköpostitse kuin viestitse. Useimmiten tulimme yhteisymmärrykseen, mutta välillä tuntui että exäni vain halusi tehdä kiusaa provosoimalla ja kommentoimalla faceani silmäniskuin.

Tosiaan nyt hän on jättänyt faceni rauhaan löydettyään naisen, huh =)... Ainut mikä on alkanut tökkimään on se että emme voi jutella asioista fiksusti. Joskus tulee mieleen kirjoittaako hän juuri itse viestinsä vai kirjoittaako niitä joku muu, koska exäni ei koskaan ole ollut romaanin kirjoittaja. Otan muutaman esimerkin mistä meillä on noussut viime päivinä kismaa.

Lapset haettuani, tyttäremme oli kuumeessa ja todella huono vointinen. Laitoin viestiä ja kyselin onko kauon oireillu ja onko annettu mitään lääkettä...? No tästä tuli kimmoike ja sain saarnaus viestin tyyliin vie se tyttö päivystykseen ja hae apua sieltä. Mikä minä olen sinulle vastaamaan ja voisitko jättää jo rauhaan nnoilla tyhjän päivisillä viesteillä. Dääm että paloi itselläkin käppyrä... Halusin vain tiedustella kauonko tyttäremme oli oireillut, koska sitä kyseltäisiin myös päivystyksessäkin.

Toinen mistä laitoin viestiä oli haku reissun jälkeen kun laitoin viestiä, onko lapset syönyt milloin koska tiesi että lähdemme haku reissun jälkeen ystävämme mökille jonne oli parin tunnin ajomatka. Siitä kimmokkeena epäilin kuulemma lasten hoitamista, saavatko he ruokaa.

Omasta mielestä olen hyvässä hengessä asioista kysellyt niin kuin ennen ja niihin on aikoinaan osattu vastata fiksusti toisin kuin nyt. Perässäni tulee joko maraton viesti tai sähköposti, jossa saan kunniani. Minut maalataan mustasukkaiseksi exäksi ja riidan haastajaksi. Näin asiat ei kuitenkaan ole. Haluaisin vain yhteisten lastemme takia olla väleissä ja toimia hyvässä hengessä. Mutta ei... Olen niin väsynyt tähän riidan haastamiseen ja en minäkään sanattomaksi jää tarvittaessa...
 
No ehkä tuo johtuu siitä että mies haluaa keskittyä tämän naisen kanssa olemiseen ja pitää sinun kyselyitäsi turhanpäiväisinä itsestään selvyyksinä. miksi niitä asiotia ei voi kysyä samalla kun hakee lapsen/joku tuo.

Mies haluaa nyt ottaa suhun etäisyyttä tai sitte uus puoliso suuttuu miehelle,jos ei ymmärrä noita viestejä.

kyllä mä ymmärrän suakin. Hienoa että yrität olla väleissä lasten isän kanssa.

ehkä niiltä lapsiltakin vo ikysellä jotain esim.noi ruokajutut(eiköhän ne osaa vastaa) lääkehommat tietty aikuiste keske
 
Ettet vaan olisi mustasukkainen itse kun toinen on löytänyt puolison. Jätä toinen rauhaan ja turhat viestit. Se voi oikeasti kismittää toista ainainen kysely vaikka se olisi aiemmin teillä toiminut. Ja poista kaverilistoilta niin ei kommentoi enään.
 
Jos täytyy kysellä jotain, niin kysy mahdollisimman selkeästi ja asiallisesti, ilman että sieltä voi rivien välistä lukea mitään ylimääräistä. Kuten tuossa sairaustapauksessa laita viesti tyyliin, että x on pahoinvoiva ja kuumeessa, vien hänet lääkäriin. Oireiliko miten kauan teillä ollessa ja onko saanut jotain lääkettä, että osaan kertoa siellä lääkärissä.
 
Meillä meni exän kanssa eron jälkeen ihan hyvin. Asioista puhuttiin ilman riitaa ja lastaan sai nähdä niin paljon kuin huvitti, vaikka ei ollutkaan kovin innokas lasta näkemään. Minusta ainakin tuntui, ettei ollut tarpeeksi aktiivinen. Olin iloinen ja onnittelin, kun löysi uuden naisen. Lapsikin tuntui tästä uudesta naisesta tykkäävän tosi paljon ja ajattelin, että mikä onnenpotku! Ehkä lapsikin sitten kävisi siellä useammin ja loisi kunnollisen suhteen isäänsä.

Vaan kuinkas kävi. Välittömästi, kun nainen tuli kuvioihin, mies muuttui minua kohtaan aivan uskomattoman kylmäkiskoiseksi, nuivaksi, epäkohteliaaksi. Ennen pystyttiin kahvillakin toistemme luona käymään ihan hyvässä hengessä, mutta naisen tavattuaan 'unohti' normaalit käytöstavatkin! Sitten alkoi käsittämätön syyttely ja kritisointi asioista, joista ennen ei ollut mitään riitaa tullut. Nyt ovat asuneet yhdessä jonkin aikaa ja tilanne on karannut aivan käsistä. Jos olen isä-viikonloppujen jälkeen erehtynyt kysymään yhtään mitään, esim. viime sunnuntaina kysyin, onko lapsi käynyt viikonlopun aikana shampoopesulla, että tietäisin laitanko itse su-iltana shampoopesulle vai pelkälle vesipesulle (iho herkkä) ja mies otti aivan käsittämättömät pultit. Mukamas kritisoin häntä ja puhuin pahaa hänestä lapselle (en todellakaan! Koko ajan olen kannustanut lasta isälleen), pakotan lapsen valvomaan ilman päiväunia (en todellakaan! Meillä saa nukkua päivällä aina jos siltä tuntuu) jne.

Olen kaikin tavoin yrittänyt olla provosoitumatta ja vastauksissa olen yrittänyt hillitä kieltäni niin kuin puhuisin lapselle, koska mies todellakin on heittäytynyt aivan lapsen tasolle. En tiedä kuka siellä puhuu pahaa ja juonii, mutta minua kohtaan tässä hyökätään tosi pahasti. Yritän parhaani mukaan olla lähtemättä taisteluun mukaan, mutta he vetävät myös lapsen tähän mukaan. Lapsi on siellä kuulema jännittynyt eikä uskalla puhua, kotona ei sellainen ole, mutta tästä ovat syyttäneet minua - minä kuulema olen puhunut lapselle pahaa isästään, vaikka en siis takuuvarmasti ole! Lapsi reagoi voimakkaasti siihen, että kokee isänsä (nykyisen naisensa kanssa ehkä?) hyökkäävän minua vastaan ja menee täysin lukkoon, tämä on oma epäilyni.

Tiedän, että mies on patologinen valehtelija ja saa kyllä itsensä näyttämään tosi hyvältä ja puhtoiselta manipuloimalla toisten ajatuksia ja valehtelemalla omaksi edukseen, ja voi olla, että hänen nykyinen naisensa on haksahtanut tähän uskomaan - aivan niin kuin minäkin haksahdin. Elin valheiden keskellä kaksi vuotta ennen kun tajusin edes epäillä miestä valehtelusta ja lasten satuttamisista ym. Toiset kaksi vuotta yritin "parantaa" miehen ongelmia, mutta ei sellainen ihminen parane, se on varmaa. En siis tiedä onko nykyinen nainen valheiden uhri ja tukee sitten tietämättään miehen kuvitteellista sodankäyntiä, mutta minä olen hyökkäyksen kohde, eikä mies hellitä yhtään pyynnöistäni huolimatta. Ja lapsi on joutunut tämän uhriksi myös, koska on todella hämmentynyt isänsä käytöksestä.

Aloittajalle kaikki sympatia. Jaksamista! Et ole ainoa.
 
Mitä jos laittaisit positiivisen viestin ja sanoisit että olisi tosi mukava olla hyvissä väleissä lapsen takia ja että olisit todella kiinnostunut tapaamaan nykyisen tyttöystävänkin ja olet todella onnellinen että asiat ovat miehellä hienosti. Lisäksi lisäisin että jos isä ei halua olla tekemisissä ollenkaan ymmärrät sen hyvin ja anntetaan sitten asioiden vaan olla ja toivotetaan hyvää jatkoa. Näin varmaan itse tekisin ja jos tähän vastaus olisi kiukuttelua tai vittuilua, en enää laittaisi mitään viestiä ja vastaisin tulevaisuudessa vain joo tai ei...
 
On harmillista että eron jälkeen kaikki muuttuu. Itse koin eron jälkeen, että voisi olla väleissä lasten takia ja vaikka istua kahvikupposen äärellä, koska lapset olivat pieniä. Käydä yhdessä leikkipuistossa. Tehdä yhdessä suurempia ostohankintoja, kuten pyörä, ringette varusteiden hankinta (koska itse en ymmärrä niistä lainkaan mitään). Kerran se tapahtui ja sen jälkeen kaikki muuttui. Vastaukseski sain, luuletko että voimme olla enään ystäviä, kun itse minut jätit ja lapset kärsii. Eroja voi olla useanlaisia ja totta kait lasten takia täytyisi pystyä tulla väleihin. Itse toivoin lasten takia läheistä ystävyys syhdetta, olenko kenties erilainen.
 
ja tottakai aluksi oli tosi riitaisat välit mutta nyt olemme toistemme parhaat kaverit. Olen yksinhuoltaja koska siitäkin taisteltiin mutta tällä hetkellä puhummu ja hoidamme asiat yhdessä. Kaikki siis kääntyi lopulta parhain päin vaikka en olisi sitä ikinä uskonut.
 
On harmillista että eron jälkeen kaikki muuttuu. Itse koin eron jälkeen, että voisi olla väleissä lasten takia ja vaikka istua kahvikupposen äärellä, koska lapset olivat pieniä. Käydä yhdessä leikkipuistossa. Tehdä yhdessä suurempia ostohankintoja, kuten pyörä, ringette varusteiden hankinta (koska itse en ymmärrä niistä lainkaan mitään). Kerran se tapahtui ja sen jälkeen kaikki muuttui. Vastaukseski sain, luuletko että voimme olla enään ystäviä, kun itse minut jätit ja lapset kärsii. Eroja voi olla useanlaisia ja totta kait lasten takia täytyisi pystyä tulla väleihin. Itse toivoin lasten takia läheistä ystävyys syhdetta, olenko kenties erilainen.

No huh huh! Ymmärrän täysin, ettei tuollaista eron jälkeen ole!
 
En käsitä teitä!!!!!
ensin jätetään sitte itketään kun ei olla kavereita. en kerrassaan tajua teitä. Miehiä on aina helppo syyttää, katsokaa omaan napaanne, luulette olevanne pulmusia. Kuka olettaa että kahvitellaan entisten kanssa samassa pöydässä, pitäisikö vielä rinkilämunkkia syödä... Ero on ero, ja jos lapsia ootte menny tekeen niin ei sitä sydänkäpysiä tarvitse olla....
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Kuinka paljon alottaja kirjoittelitte toisillenne sähköposteja kun olitte vielä yhdessä? Se on vaan toisten helepompi vittuilla kirjallisesti kuin päin naamaa sanoa. Olen vaan täällä sellaisen ilmiön huomannut....
 
No huh huh! Ymmärrän täysin, ettei tuollaista eron jälkeen ole!

Miten se vahingoittaa lapsia, että vanhemmat voivat olla keskenään hyvissä väleissä eronkin jälkeen ja tehdä yhdessä lasta koskevia päätöksiä ja hankintoja? Koska lasten kauttahan vanhempien pitää nämä asiat ajatella, lasten parhaaksi, eikö? Kaikki eivät tietysti tähän kykene, jos takana on esim riitaisa ero, mutta ne jotka pystyvät, niin ihan hyvä on noin toimia.
 
[QUOTE="vieras";28217964]Miten se vahingoittaa lapsia, että vanhemmat voivat olla keskenään hyvissä väleissä eronkin jälkeen ja tehdä yhdessä lasta koskevia päätöksiä ja hankintoja? Koska lasten kauttahan vanhempien pitää nämä asiat ajatella, lasten parhaaksi, eikö? Kaikki eivät tietysti tähän kykene, jos takana on esim riitaisa ero, mutta ne jotka pystyvät, niin ihan hyvä on noin toimia.[/QUOTE]

Toimiva jaettu vanhemmuus ei kyllä ole sama asia kuin "läheinen ystävyysuhde".
 
Itse toivoin lasten takia läheistä ystävyys syhdetta, olenko kenties erilainen.

Epärealistinen ehkä. Kaksi rakkaussuhteessa elänyttä ihmistä, joista toinen yksipuolisesti lopettaa suhteen, voi hyvin harvassa tapauksessa tulla läheisiksi ystäviksi.

Yleensähän se, joka haluaa suhteesta pois, toivoisi tällaista suhdetta, mutta jätetty osapuoli ei ymmärrettävästi sellaiseen kykene. Ainakaan hyvin pitkään aikaan.

Itselleni riittää, että mulla ja eksällä on asialliset välit ja joskus jopa voidaan heittää vähän läppääkin. Mutta läheisiksi ystäviksi, NOT :)
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Onhan nuo vastaukset normaaleihin kysymyksiin aika kummallisia, mutta mä ihmettelin, miksei noita kysytty kasvokkain siinä tilanteessa kun lapset haettiin? Mun tulee ainakin automaattisesti kysyttyä esimerkiksi että milloin lapsi on viimeksi syönyt, jos hän on ollut jonkun muun kuin mun huolehdittavana (esim. mummolassa tai miehen kanssa kahdestaan). On siis niin pieni ettei osaa vielä itse kertoa :) Muutenkin oon sellanen että ärsyttää jos perään kysellään asioita, jotka olisi voinut hetki sitten ihan kasvotusten kysyä. En tykkää et mulle laitetaan viestiä "turhaan".

Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta erokuvioista, mut voisin kuvitella että jos olisin eronneen miehen kanssa, mua ärsyttäisi jos tämän ex viestittelisi usein sen jälkeen kun ovat juuri tavanneet, ja kuulumiset olisi voinut vaihtaa siinä. Kyse ei olisi mustasukkaisuudesta, vaan mun mielestä tuollanen on häiritsevää, oli viestittelijä kuka tahansa. Esim. miehen vanhemmat soittaa aina perään kun ollaan sieltä lähdetty, ja mua ottaa päähän :D
 
Kiitos teille. Saitte ehkä silmäni aukaistua hieman. Joihinkin kommentteihin voin vastata, että olisi pitänyt olla tarpeeksi skarppina kysymään jo asioista paikan päällä, mutta kaikkea ei aina muista ja jotain voi tulla ihan yllättäen. Tulokseen asiassa tulin sen verran, että en tule laittamaan mitään viestejä ja kyselyitä enään perään. En jaksa ainaista riitelyä ja haluan itse elää myös omaa elämää. Asioiden kun piti keskittyä lapsiin, riistäytyvät ihan täysin.

Nimimerkki Milla79 - Itse haaveilin saman tapaisesta tyylistä mutta totta se on, hyvä jos ystävinä pysytään. Kaupassa törmätään tämän tästä ja emme tervehdi toisiamme. Sääli... Itse tervehdin noin vuoden verran kunnes en enään jaksanut välittää. Yksin on veikeaa yhteistyötä tehdä. Siksi mietinkin voiko todella toinen puoliso muuttaa niin entistäni, että hän on ihan toisenlainen mies. Olimme aikoinan yhdessä 12 vuotta ja siinä ajassa oppii toisen tuntemaan erinomaisesti.

Tähän löytyi myös kantaa laidasta laitaan. Ymmärrän ettei samassa kahvipöydässä tarvi istua ja on se uusien puolisoiden myötä useimmin mahdotonta. Ei nykyinen mieheni sietäisi, että kahvittelisin entisen kanssani. Ero on ero ja ne välit näkyy vain hajoavan väistämättä. Mustasukkaisuus on varmaan se yksi syy miksi molemmin puolin ne välit rakoilee ja lapset kärsii. Ja ei tarvitse olla yliherkkä tai mielikuvituksellinen, tämä on todellista elämää joillekin.

Nimimerkki sama juttu -Kiitos jaksuista ja on hienoa huomata, etten ole niitä ainoita, jotka painivat tällaisen asian kanssa. Minun entinen mieheni oli äärimmäisen mustasukkainen ja vainoharhainen. Hän sai oloni loppujen lopuksi sulkeutuneeksi, kunnes tein sen suuren päätöksen ja muutimme lasten kanssa pois. Eromme jälkeen miehelläni oli suhteita laidasta laitaan, itsellä oli lasten puolesta paha olo, kun vastassa oli vaikka minkä näköistä äitipuolta. Koskaan en entiselle miehelleni kritisoinut näistä, mutta pelottavaa se oli lasten takia. Nykyisen kanssa ovat olleet nyt jonkin aikaa ja haluan heille parasta, mutta yhteistyö ei suju jos ei puhalleta yhteen hiileen. Ei nykyiset puolisot saisi vaikuttaa lapsiimme liittyvissä asioissa. Tietty mitä itse sain kärsiä lasten takia entisen mieheni käytöksestä, teki mieli varoittaa näitä tulevia puolisoita, mutta niitä on ollut jo niin monta että ei siinä litaniassa pysyisi mukana. Mutta säälittää tietty, jos tuo nykyinen puoliso on hauras ja kiltti, ei tule pärjäämään tuossa suhteessa.

Mutta lapset on yhdessä tehty ja kannamme molemmat niistä vastuun. Mikään muu ei meitä yhdistä. Mutta on tämä hankalaa, kun 18 vuoden raja pyykille on vielä matkaa. Facesta on kaverilistoilta poistettu ja en tarvitse enään olla kommentti iusausten kohteena. Päivä kerrallansa, kohti parempaa...
 
Ihan liian paljon facebookia, viestejä ja posteja, puhuisitte ihmiset oikeasti toisillen, ihan sanoin. Eikä näillä viesteillä vaan. Jos on siis asiaa, jos ei ole, antakaa toistenne olla.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä