exästä, uusperheestä ja sossusta

[itku tulee]

Hei!

Pakko tänne vähän purkaa höyryjä..Ja kiva olis toki kuulla muidenkin kokemuksia..

Eli mulla lapsi, oon ollu aina yksin lapsen kanssa(jo raskausaikana) koska bioisä ei kiinnostunut ottamaan vastuuta. Isyysselvitystä ei ole tehty, mies ei halunnu ja mä en hänen (huume ym) taustansa takia halunnu myöskään.

Mies kuitenkin käynyt katsomassa lasta kun joka paikassa toitotetaan et "lapsen on hyvä tuntea biologiset juurensa jos vaan mahdollista".
Tämä onnistunut lähinnä minun kärsivällisyyteni ja sovittelevuuteni ansiosta(eli olen sietänyt sen et mies tenttaa mun asioita joka kerta, jaarittelee omista asioistaan eikä oikein "välitä" lapsesta, nyt kun lapsi jo isompi niin leikkii kuitenkin lapsen kanssa jos mä en suostu juttelee hänen kanssaan eli ei oo "muuta vaihtoehtoa").

No tää tilanne ei oo erityisen ihana mut oon aatellu et lapsen parasta tässä haetaan.
Nyt kuitenkin tilanne se, et oon naimisissa uuden miehen kaa, joka on isä mun lapselle.(Tää tilanne bioisälle ok, kunhan hänen ei tarvii asiasta keskustella tms)
Lapsi siis pitää miestä isänään ja mies todella on isä. Halusimme sitten turvata lapsen aseman myös lain silmissä ja lähdimme hakemaan perheensisäistä adoptiota joka aluksi tuntui olevan ihan selvä asia.

Sitten minä tein virheen että kerroin neuvonnassa että lapsi on tavannut bio-isäänsä. Selitin samalla toki taustat ja miehen täydellisen kykenemättömyyden isyyteen ja vastuunottoon yleensäkään. Sosiaaliviranomainen joka asiaa hoitaa päättikin sitten että biologisen isän olisi tunnustettava isyytensä ja annettava lupa adoptioon, muuten adoptio ei onnistu. \|O

No, minä selitän miksi se ei onnistu(mies ei ole kiinnostunut, miehen tausta jne)mutta ei auta. Sosiaaliviranomaiselle biologinen isä on yhtäkkiä tärkeintä maailmassa ja hän ohittaa kokonaan sen että mun mies on ollut ja on isä lapselle, bioisä ei koskaan...
Puhumattakaan siitä että pelkään että tilanteen hämmentäminen bioisän suteen voisi vaarantaa meidän turvallisuuden(tällaisesta on muutamia viitteitä aikanaan ollut).

No, nyt sitten ihmetellään et mitä tehdään. Ilmeisesti joudutaan luopumaan adoptiosta ja jos mulle tapahtuu jotain lapsi joutuu huostaan/lastenkotiin tai jotain vastaavaa eikä saa elää ihmisen kanssa jota pitää isänään. :'(
Mutta tuntuu järkyttävän tekopyhältä että lapsen parhaan nimissä sosiaalityöntekijä tällaiseen lähtee.

Ja siis, jos en olis yrittäny toimia lapsen parhaaks tässä bioisä asiassa aikanaan vaan olisin tyynesti antanut olla eikä bioisä olisi lasta tavannut niin mitään ongelmaa ei olisi. Tuntuu niin pahalta et kun yrittää toimia lapsen parhaaksi ja puhua vielä totta(olisin toki neuvonnassa voinut valehdella ettei lapsi ole tavannut bioisää eikä kukaan sitä olisi epäillyt) niin se on lapsi jota tilanteesta ikäänkuin rankaistaan.

Mutta onko totta että sosiaaliviranomaisille se biologia ajaa kaiken järjen ohi, niin että lapsen etu ei asiassa paina mitään? Ja että täysin vastuuttoman ihmisen "oikeudet" ja asema "isänä" ajaa ohi lapsen parhaasta? Ei oikeasti voi ymmärtää..

Ois kiva kuulla kommentteja, ja vaikka kokemuksia mikä vanhemmuuteen kykenemättömän isän/äidin asema on teidän uusperhe kuvioissa ollut.

 

[tiituli]

Ei mikään, isyyttä ei ole tunnustettu, ja kunta maksaa, eikä isukkeja näy, mun mies on lapsille hyvä isäpuoli.

 

[täsä]

Voitte tehdä huoltajuustestamentin, mikä ei kuitenkaan ole sitova, mutta ei kait sitä ihan sivuutetakaan.

Ehkä kannattaisi jättää asia hautumaan vähäksi aikaa. Jospa sinä aikana sossutyöntekijät vaihtuu... tai te asutte eri alueella, missä on eri sossutädit.

Minulle tulee käsitys, että jos lapsen isä alkaisi isyyttä todistamaan yms., perheen sisäinen adoptio hankaloituu koska silloinhan pitäisi pyytää siihen lupa bioisältä jne, lisäksi kuvioon tulisi tapaamisoikeus ja elatusmaksukysymykset eikä kumpikaan onnistuisi bioisän elämäntilanteen takia.

Sosiaalitädit on joskus todella kummallisia.
Itsellä tämmönen tapaus:
Olin avoliitossa, josta 2 lasta ja siten ero.
Hain sitten vuosia myöhemmin lapsille passia ja kun passihakemus viipyi otin yhteyttä poliisilaitokseen. Selvisi, että toisesta lapsesta on tehty yhteishuoiltajuuspäätös, ja vaaditaan isän suostumus passiin. Se ei ollut ongelma.
Mutta kummallista oli, että esikoisesta oli siis lastenvalvojan luona isyystodistuksen yhteydessä tehty yhteishuoltajuuspäätös. Raksi oli siinä ruudussa.
Kuopuksen kohdalla rasti oli ruudussa äidin kohdalla.

Menin sitten purkamaan tätä päätöstä. Lastenvalvoja /sosstäti oli vastaan. Ikään kuin olisin nyut viemästä lasta turkkiin tai vaihtamassa hänen nimensä ja niin edelleen..
Piti ihan perustella, ärsyynnyin jo: mitä hyötyä on ollut yhteishuoltajuudesta tähänkään asti etenkin kun kumpikaan meistä ei ollut tiennyt koko asiasta ja se on vain toiselle lapselle?!
Lisäksi lasten isä ei ollut kovin innostunut sen enempää elareiden maksamisesta kuin tapaamisestakaan, mutta minun piti kuulemma olla vain kiitollinen ja iloinen, että ne elarit edes joskus tulivat.. \|O opiskelijatalous sekaisin. Ei myöskään kysytty, miten kustannan matkat tapaamiseen, kun työssäkäyvä isä ei osallistunut niihin ollenkaan..

Isä itse oli suostuvainen tähän purkuun, ongelma oli sossutäti, joka nosti isän vanhemmuuden niin että taivas rajana, vaikkei se isälle iselleen ollut tärkeä kuin puheissa.

 

[Weatherwax]

Tämä on vain minun käsitykseni, joten voin olla totaalisen väärässä. Mutta jos biologinen isä ei ole koskaan isyyttään tunnustanut eikä ole siihen halukaskaan, ei häneltä tarvitse myöskään kysyä lupaa adoptioon. Sosiaaliviraston lastenhuoltoyksikössä tai miksi sitä kutsutaankaan, on melko varmasti lakimies, tätä voi kysellä häneltä. Tai jos hänestä ei ole apua, kysäiskää apuja kunnan oikeusaputoimistosta, sieltä saa sopuhintaan ammatti-lakimiehen palveluita. Tietty jos tietää sata varmasti ettei biologinen isä ole halukas elareita maksamaan, asinhan voi aina esittää hänelle niin että haluatko alkaa maksamaan elatusapua vai annatko suostumuksesi adoptioon (näin asiaa ei kyllä ikinä, koskaan pidä sitten esittää kirjallista tai todistajien läsnäollessa).

 

[vinku]

\

Tämä on vain minun käsitykseni, joten voin olla totaalisen väärässä. Mutta jos biologinen isä ei ole koskaan isyyttään tunnustanut eikä ole siihen halukaskaan, ei häneltä tarvitse myöskään kysyä lupaa adoptioon. Sosiaaliviraston lastenhuoltoyksikössä tai miksi sitä kutsutaankaan, on melko varmasti lakimies, tätä voi kysellä häneltä. Tai jos hänestä ei ole apua, kysäiskää apuja kunnan oikeusaputoimistosta, sieltä saa sopuhintaan ammatti-lakimiehen palveluita. Tietty jos tietää sata varmasti ettei biologinen isä ole halukas elareita maksamaan, asinhan voi aina esittää hänelle niin että haluatko alkaa maksamaan elatusapua vai annatko suostumuksesi adoptioon (näin asiaa ei kyllä ikinä, koskaan pidä sitten esittää kirjallista tai todistajien läsnäollessa).

Noin minäkin suosittelen tekemään.

 

[peuhu]

Ota yhteyttä lakimieheen, sosiaalitantat antaa usein vääriä lausuntoja jotka ei perustu lakiin vaan kuvittelevat että heidän sanansa on laki.Olen törmännyt pienellä paikkakunalla asiaan monta kertaa mutta aina ottanut selvää asioista ja huomannut ettei ne asiat nyt ihan niin menneetkään kuin lv väitti. Älä lannistu äläkä missään tapauksessa anna periksi.

 

[itku tulee]

Kiitos kovasti rohkaisusta!! Otanpa siis yhteyttä lakimieheen, jospa tää sit alkais jotenkin järkevästi selvitä..

 

[voi ei]

Harmi kun menit tollaista puhumaan... Isyystestiin haetaan isä vaikka väkisin.. Koska ei kunta ala maksamaan elareita loputtomiin.. sitten alkaa vuosien oikeus prosessi ja isä voi alkaa todellakin käyttämään valtaa.. Tai sitten hän ajattelee lapsen parasta ja hoitaa homman niin kun pitää.. Voimia sinulle

 

[peuhu]

\

Harmi kun menit tollaista puhumaan... Isyystestiin haetaan isä vaikka väkisin.. Koska ei kunta ala maksamaan elareita loputtomiin.. sitten alkaa vuosien oikeus prosessi ja isä voi alkaa todellakin käyttämään valtaa.. Tai sitten hän ajattelee lapsen parasta ja hoitaa homman niin kun pitää.. Voimia sinulle

Toisaalta JOS äiti ei ota vastaan kunnan elareita ei myöskään isyyttä tongita väkisin välttämättä esille jos äiti ei halua mut tietysti toi adoptio juttu vähän monimutkaistaa asioita.

 

[peuhu]

Piti vielä lisätä että jos isäpuoli adoptoi lapsen niin kunnan elatus vastuuhan loppuu siihen kun adoptio astuu voimaan ja uusi isä alkaa huolehtia osuutensa elatuksesta.

 

[itku tulee]

No itse asiassa se et sosku väkisin selvittäis isän ei onnistu, se on nimittäin lain vastaista. Eli jos äiti vastustaa isyyden selvitystä, ei isyyttä voida viranomaisten taholta selvittää.

Mutta jos tää adoptioviranomainen ei suostu tekee lausuntoa neuvonnasta ilman isyysselvitystä niin adoptio ikävä kyllä ainakin meidän tapauksessa näyttää kaatuvan siihen.

Mutta nyt ollaan selvittelemässä rinnalla oheishuoltajuutta kun sellaiseen netissä asioita selvitellessä törmäsin, ja se vois olla se "toisiks paras ratkaisu" jos ei lakimiehenkään kautta tää adoptio juttu lähde etenemään..

 

[Elviira harmaana]

Eihän se sossu sitä keljuuttaan tee tai siksi, että biologinen isä joka ei halua olla isä olisi hänelle jotenkin sydämen asia.
Hän tekee sen siksi, että Suomen laki vaatii niin.

Ei millään pahalla, mutta jos adoptio on sinulle tärkeä ja biologinen isä ei välitä adoptoidaanko hänen lapsensa vai ei niin miksi ihmeessä et voi viedä lasta isyystesteihin. Eihän kukaan häviä mitään, biologinen isä ei joudu elatusvastuuseen, koska toinen mies haluaa adoptoida lapsen, myös mahdollinen perintö biologiselta isältä ei mene enää lapselle jos adoptio on voimassa.

Lapsen parasta ajatellen selvittäisin isyyden jolloin asiassa pääsisi eteenpäin.

Ei ne sossuntäditkään mitään pahiksia ole, ne vaan joutuu toimimaan lain puitteissa.

 

[itku tulee]

Asiat selvisivätkin sitten kaikkien kannalta hyvin..
Kävin lakimiehen juttusilla, sosiaalitätien puheet oli täysin vailla laillista perää.Isyysselvitystä ei todellakaan tarvitse tehdä jne.

No, mein sosiaalitäti on ollu tosi kiva(lukuunottamatta tuota bio-isä juttua) ja soitin ja päästiin yhteisymmärrykseen. Mun täytyy vaan kertoa bio-isälle adoptiosta ja sit se on ok heille.

Ajattelin etten uskalla kertoa mut otin riskin ja asian puheeks bio.isän kanssa. Hän oli ihan et "se on hyvä juttu" ja se siitä, ei mitään uhkaavaa tai negatiivista(mitä vähän olin pelänny) Olin todella positiivisesti yllättynyt.

Nyt neuvonta jatkuu ja adoption toteutuminen tapahtuu todennäköiisesti ihan lähitulevaisuudessa. Kerrankin laki(kin) toimii lapsen edun mukaisesti! =)

 

[vierailija_]

Sossu ei tosiaankaan välitä siitä mikä on lasten parasta. Henk.kohtaisia kokemuksia asiasta on ja harmittaa ja itkettää asia kovasti. :'(