Feikkaavatko äidit rakkauden tyttölapsia kohtaan?

[Blue]

Maailma olisi aika kamala paikka jos kaikki mailman naiset olisi kasvatettu feikkirakkaudella! miettikääpä sitä.

 

[mamuma]

Taitaa olla monille aika kipeä asia tämä oman lapsen rakastaminen.
Itse huomasin (meillä 1 tyttö ja 2 poikaa, tyttö siis vanhin) että aina kun on tullut uusi vauva rakkaus vanhempaan lapseen on muuttunut. Ikäeroa on jonkin verran, ja alusksi kun tytön jälkeen tuli poika, säikähdin, että en kai nyt tosissani rakasta poikaani enemmän kuin tyttöäni. Aikaa kului ja huomasin, ettei rakkaus olekaan vähentynyt, se vaan muuttaa hieman muotoaan.

Tämä "teoriani" varmistui kun pojan jälkeen tuli poika ja sama tapahtui. Rakkaus, joka on täynnä uutuudenviehätystä ja huolehtimista siirtyi nuorempaan ja rakkaus vanhempaa lasta kohtaan on enemmän ylpeyden ja ihailun kaltaista, pienellä luopumisella maustettuna (kun lapsi alkaa itsenäistyä)
Kaikki lapset siis yhtä rakkaita... Mutta hieman erilailla

 

["vieras"]

Ketjun aloittaja taitaa olla aika sairas ja omaa huonon itsetunnon.

 

[pojat arvokkaita.]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

 

["vieras"]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

Kuka tollasta paskaa vielä 2000-luvulla suoltaa?

 

["vieras"]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

Niin ehkä sinulle ja aloittajalle. Säälin teitä ja hypätkää jo ajatuksinenne nykyaikaan.

 

["vieras"]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

Oletko Kiinasta?

 

[Mummeliisa]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

Höpöhöpö.

 

[Lunatic]

Lapsen sukupuoli määräytyy siittiön mukaan, eli ei ole äidistä tai äidin suvusta kiinni.

Uusimpien tutkimusten mukaan on myös äidistä jossain tapauksissa kiinni. Joidenkin naisten munasolu hylkii joko poika- tai tyttösiittiöitä.

 

["poikia3"]

Mulla on 3 poikaa, maailman kultaisimmat ja ihanimmat pojat mun mielestäni. Ja jokaista heistä rakastan vähän eri tavoin, jokainen heistä kun on oma persoonansa. Tyttöä olisin kovasti meidän perheeseen prinsessaksi vielä toivonut ja takuulla olisi rakkautta hänellekin riittänyt, tyttöä ei vain koskaan meille suotu.

Ap:n ajatusmaailma on kyllä todella omituinen.

 

[Kotitarvepsykologi]

Aloituksesta saa sen käsityksen, että ihan kuin olisi joku yleisesti tunnettu fakta että äidit rakastavat poikiaan enemmän? Ei kyllä ole, ja ihan lööperiä on. Tietysti on varmasti äitejä jotka rakastavat poikiaan enemmän jostain syystä, ja sitten myös äitejä jotka rakastavat tyttöjään enemmän. Riippuen jostain lapsuudenkokemuksista tai vanhemmilta saadusta mallista tai mistä lie...

Mutta tiedättekö mitä? Uskon, että vanhemmat monesti suhtautuvat tyttöihinsä ja poikiinsa eri tavalla. Voi olla, että äidit enemmän paapovat poikiaan, mutta tyttöjen luotetaan pärjäävän itse ja jopa itsekin hoivaavan toisia. Tästä voi jäädä tytölle katkeruus, että äiti rakasti veljeä enemmän. Vaikka kyllä äiti saattoi rakastaa yhtä paljon, mutta vain suhtautui eri tavalla, eikä missään pahassa tarkoituksessa, ehkä ei edes tiedostanut koko asiaa.

 

[tasamaan tallaaja]

Selkeä provohan tämä on, kyllä vuoden syvällisellä pohdinnalla olisi pitänyt kyetä pääsemään paljon syvemmälle asiaa.

Kirjoituksessa oletetaan, että kaikki toivoo poikalapsia ja vanhempien rakkaus syntyvään lapseen muodostuisi toiveen toteutumisen pohjalta. Aika moni toivoo toisesta (kolmannesta jne) toista sukupuolta kuin mitä mahdollisesti jo on. Ei tosin kaikki... Mutta ihan niinkuin kirjoittaja ei olisi törmännyt koskaan poikalasten vanhemoiin jotka yrittävät/toivovat tyttöä.

Se on totta, että yleisen uskomuksen mukaan äidit palvoo poikiaan, mutta ihan saman uskomuksen mukaan isät palvoo tyttäriä. Osittain tämäkin varmaan perheissä näkyy. Mutta sekään ei poissulje sitä, etteikö kaikki lapset olisi rakkaita!

Kovin on ollut pinnallista pohdintasi tai sitten olet katsonut asiaa todella kapealla sektorilla.

 

[FreezeCat]

Miten ihmeessä kukaan ylipäätänsä pystyy feikkaamaan omia tunteitaan :O?! Saati sitten, että äiti kykenisi moiseen??

Käsittämätöntä..tai itse en sitä pysty ymmärtämään.

 

[Anatolia]

Kai joillain voi olla tarvetta feikata. Mutta uskoisin, että heillä on jotain perustavanlaatuista ongelmaa korvien välissä.

Äidin ja tyttären välinen suhde voi olla haastava. Ja erilainen mitä äidin ja pojan välinen suhde. Luonne-eroillakin on toki oma merkityksensä, eli paljonko loppupeleissä on luonteesta kiinni & paljonko sukupuolesta, mene ja tiedä.

En ole joutunut feikkaamaan rakkauttani tytärtäni kohtaan. Enkä poikaani kohtaan. Ajatuskin...no, kauhistuttaa.

 

[ansarikukka]

kai sitä tytöistäkin välitetään mutta on se fakta että pojat on yhä arvokkaampia ja arvostetumpia.

Ööö, millähän tavalla? Jotenkin multa löytyy ymmärrystä tuolle kulttuureissa, jossa poika huolehtii vanhemmistaan hamaan loppuun asti. Muuten tuossa ei ole mitään järkeä. Mutta ehkä sitten tulet Aasiasta.

Mulla on kaksi veljeä ja en ole koskaan kokenut, että olisin vähemmän rakastettu kuin veljeni. Se, että olen esikoisena joutunut hakemaan niitä rajoja on kyllä aiheuttanut vähän harmitusta. Eli en ehkä ole päässyt niin helpolla kuin veljeni. Mutta se johtuu pelkästään siitä, että olen vanhin lapsi.

 

[cc]

Ei kai se, että rakastaa lapsiaan(sukupuoleen katsomatta) eri tavalla tai jopa eri määrän, tarkoita että rakkaus toiseen olisi silloin feikattua? Ei minusta ainakaan. Enhän minä ystäviänikään rakasta kaikkia samalla tavalla yhtä paljon, silti en ketään kohtaan tunteita "feikkaa"!

Vaikea ymmärtää tätä muutenkaan, itse toivoisin tyttöjä jos vain toisia saisi Naiset on vaikeita kaiken ikää mutta miehet ei voi koskaan täysin ymmärtää

Mutta voi olla että kun sukupuolta kysytään parilta niin poikauutiseen on ainakin tuolla "maalla" hitusen riemukkaampi reaktio.. Tuskin se silti vanhempien tunteisiin vaikuttaa, omahan se lapsi kuitenkin on!

 

["Vieras"]

Mä luulen et taustalla on se, että naiset miellyttämisenhalussaan toivoo poikaa, koska ns. suvunjatkajaa halutaan aina. En kuitenkaan usko, et tyttölapsia rakastettais sen takia vähemmän. Itsellä tästä on omakohtaista kokemusta niin, että meillä "tehtiin" poikaa, kunnes neljäntenä lapsena syntyi mun pikkuveli, joka todellakin sai kaiken; tavarat, arvostuksen jne. En tunne kuitenkaan, että olisin saanut rakkautta vähemmän.
Omassa perheessäni taas kun selvisi, että olen raskaana, miehen vanhemmat olivat ihan ok, iloisia, asiasta, mutta kun selvisi että tulossa on poika, silloin vasta "riemu repesi". Pukkaa onnelliseen isovanhempien viestiä, onnittelu- ja jaksamisviestiä "poikalapsen" äidille jne.. hurjaa

 

[Veivaaja]

[QUOTE="Vieras";25930364]Mä luulen et taustalla on se, että naiset miellyttämisenhalussaan toivoo poikaa, koska ns. suvunjatkajaa halutaan aina. En kuitenkaan usko, et tyttölapsia rakastettais sen takia vähemmän. Itsellä tästä on omakohtaista kokemusta niin, että meillä "tehtiin" poikaa, kunnes neljäntenä lapsena syntyi mun pikkuveli, joka todellakin sai kaiken; tavarat, arvostuksen jne. En tunne kuitenkaan, että olisin saanut rakkautta vähemmän. [/QUOTE]

Kiitos, tässä voisi olla syy asiaan. Olen yrittänyt ajatella niin, että äidinrakkaus on kyllä hormonien tuottama tunne, ja vauvan hymyt palkitsevat ja lisäävät hurmosta sukupuolesta viis. Näin pitäisi olla.

Mutta.

Agraarikulttuurissa tarvittiin fyysisten tosiasioiden vuoksi poikia ja kulttuurikin on heitä suosinut. Olisiko siis niin, että joillakin äideillä on tämä tarve projisoitunut pettymyksenä tyttöihin? Eli halu saada poika on ollut miehen halu, ja sitten nainen on mennyt tähän mukaan?

Sanoit hyvin, että MIELLYTTÄMISENhaluiset naiset toivoivat poikaa, varsinkin vielä vuosisadan alussa kun he olivat usein täysin riippuvaisia puolison tuesta, kodista ja rahoista. Näillä naisilla ei ehkä ollut mitään omaa kiinnostuksenkohdetta, vaan he olivat miehensä alistamia. Ehkä tämä näkyy joillakin naisilla yhä siten, että heidän äitinsä ja mummonsa ovat olleet heihin pettyneitä, koska näiden äitien puolisolta ei ole tullut tarpeeksi miehistä tukea saada tyttö? Olisiko tilanne ollut jopa päinvastoin, jos tyttöjä synnyttänyt äiti olisi saanut yhteisöissä suurimman arvostuksen? Olen itse lähes satavarma, että olisi, mikä sekin on yhtä väärin mutta psykologisesti tajuttavissa.

Omalle puolisolleni mahd. lapsen sukupuoli on yhdentekevä, mutta hänen isänsä toivoi poikaa ja anoppini meni tähän toiveeseen mukaan. Vielä vahvemmin se näkyy mieheni isoisässä, joka sanoo aina raskausuutisista, että "poikahan se sitten on".

Toki muitakin syitä sukupuolitoiveille voi olla, eikä toive niin vaaraksi ole, mutta olisiko tämä se syy, miksi niin moni nyt keski-ikäinen nainen jotenkin tuntee, että veli nostettiin jalustalle? Alistetun ja miehestä riippuvaisen naisen tarve miellyttää ja palvella miestään on ajanut äidinrakkauden ohi ja vinouttanut äidinrakkautta, joka ei oikeasti riipu sukupuolesta millään tavoin?

 

["vieras"]

Siis koska tiedät yhden perheen jossa näin on päättelet että kaikki muut ovat samaa mieltä ja vain feikkaavat? No mä tiedän yhden perheen jossa ollaan väkivaltaisia, vedänkin tästä sen johtopäätöksen, että kaikissa maailman perheissä ollaan väkivaltaisia ja se vaan pidetään hyvin piilossa.

 

[Veivaaja]

[QUOTE="vieras";25930729]Siis koska tiedät yhden perheen jossa näin on päättelet että kaikki muut ovat samaa mieltä ja vain feikkaavat? No mä tiedän yhden perheen jossa ollaan väkivaltaisia, vedänkin tästä sen johtopäätöksen, että kaikissa maailman perheissä ollaan väkivaltaisia ja se vaan pidetään hyvin piilossa.[/QUOTE]

Totta kyllä, voisin kuvitella että jos omassa ja mieheni perheessä olisi hakattu lapsia, minun voisi olla mahdoton uskoa ettei muualla niin tehdä, ja voisin jopa vainoharhaisesti ajatella, että kaikki jotka väittävät ettei heitä hakattu, vain valehtelevat.

Tässä olet oikeassa.

 

["vieras"]

Totta kyllä, voisin kuvitella että jos omassa ja mieheni perheessä olisi hakattu lapsia, minun voisi olla mahdoton uskoa ettei muualla niin tehdä, ja voisin jopa vainoharhaisesti ajatella, että kaikki jotka väittävät ettei heitä hakattu, vain valehtelevat.

Tässä olet oikeassa.

Tälläinen ajattelutapa ei ole normaalia. Ihmisen pitäisi pystyä erottamaan omat kokemukset muiden kokemuksista. Asialle kannattaisi tehdä jotain.

 

[lissukka.]

Minulla on poika ja tyttö, ja ihan vilpittömästi sydämeni pohjasta rakastan molempia yhtä paljon :heart:

 

["heh"]

hassu kirjoitus.

Eihän se noin mene, ainakaan meidän perheessä.
Ei ole sama asia pitää jotain tärkeänä, ja rakastaa.
Moni poika on tärkeä, koska vanhoista tavoista on vaikea luopua. Poika peri ennen kaiken, pojat saivat vapauksia, sai raiskata, ainakin talolliset, tytön oli aina vika. Joten moni toivoo poikaa koska pojat saivat palkkatyötä ja rahaa kun taas nainen joutui raataa ilmaiseksi. tytöt naitettiin muiden taloihin, kohtelu oli usein kurjaa, poika jäi hoitamaan omaa kotia.

Joten näistä vanhoista ajttelukaavoista ja malleista on jäänyt jotain, monia naisia on kohdeltu huonjosti eivätkä he arvosta itseään tai tyttäriään kuten poikia.

Mutta se rakkaus. Kyllä meillä ainakin äiti on rakastanut omaa kuopustytärtään eniten. Ja toista tytärtään. Poika ei oikein ole täyttänyt hänelle osoitettuja odotuksia. ei ole ollut reipas tai kiinnostunut perinteisistä miesten jutuista.

Kyllä tytöt rakkautta saavat keskimäärin varmasti saman mutta entä arvostus ja samat ihmisoikeudet?

 

["heh"]

Tytöiltä puuttuu oikeus olla lapsi yhtä kauan.Pojille sallitaan huono käytös koska näin on ollut aina, ainakin suomessa, metsäläisyhteiskunnassa. Muualla maailmassa erot eivät ole niin suuret sukupuolten välillä kuin meillä äijäkulttuurissa.

 

["hih"]

[QUOTE="Vieras";25930364]Mä luulen et taustalla on se, että naiset miellyttämisenhalussaan toivoo poikaa, koska ns. suvunjatkajaa halutaan aina. En kuitenkaan usko, et tyttölapsia rakastettais sen takia vähemmän. Itsellä tästä on omakohtaista kokemusta niin, että meillä "tehtiin" poikaa, kunnes neljäntenä lapsena syntyi mun pikkuveli, joka todellakin sai kaiken; tavarat, arvostuksen jne. En tunne kuitenkaan, että olisin saanut rakkautta vähemmän.
Omassa perheessäni taas kun selvisi, että olen raskaana, miehen vanhemmat olivat ihan ok, iloisia, asiasta, mutta kun selvisi että tulossa on poika, silloin vasta "riemu repesi". Pukkaa onnelliseen isovanhempien viestiä, onnittelu- ja jaksamisviestiä "poikalapsen" äidille jne.. hurjaa [/QUOTE]

hih. Just tällaisia ajattelumalleja: suvunjatkaja...

onneksi moni pitää oman sukunimensä nykyään. Ihailen näitä.