M
M35
Vieras
Olemme avovaimoni kanssa kovin kiireisiä ja seksiä on "ehditty" harrastaa varsin vähenevässä määrin suhteen alusta lähtien, nykyisin luokkaa kerran vuodessa! Toiseksi ongelmaksi on noussut, tai ehkä osittain siitä on ensimmäinenkin ongelma tullut, että minulla on fantasia tai lähinnä fetissi, josta avovaimolleni kerroin. Kynnys kertoa oli jättimäinen, mutta ajattelin että minun on kerrottava kun häntä niin paljon rakastan. Luulin hänen ymmärtävän, mutta se olikin ilmeisesti virhe?
Fetissini ovat sadeasut ja suihkumyssyt, ja avovaimoni oli ennen kertomistani käyttänyt sadeasuaan satunnaisesti, suihkumyssyä ei koskaan. Kerrottuani hän ihmetteli outoa fetissiäni, mutta kuitenkin jotenkin lupasi joskus pitää kyseisiä vaatetuksia. Sadevaatteita hän on käyttänyt entistä harvemmin kerrottuani, suihkumyssyä ei ikinä. Tunnen että hän on jollain tasolla alkanut inhoamaan minua, ja vaikka menee pitkiä aikoja että fetissistäni ei puhuta mitään, niin aina joskus riidoissa se nousee esiin. Hän pitää sitä todella kummallisena ja ei voi ymmärtää minua ollenkaan. Hän kuvittelee että en halua häntä nyt "tavallisena" enää ollenkaan, hän ei kelpaa minulle. Se ei pidä paikkaansa, mutta en enää jaksa edes yrittää seksiä hänen kanssaan, kun edellisestä kerrasta on vuoden verran ja ainavain olen tullut torjutuksi milloin milläkin verukkeella.
Onko vastaavia kokemuksia, mitään vinkkejä tai mitään apua? Vai luovutanko? Luovuttaminen tuntuisi helpoimmalta, kun en voi elää loppuelämääni ilman seksiä! Kuitenkin rakastan häntä, ja luulin että rehellinen kertominen olisi parempi vaihtoehto kuin salaaminen.
Fetissini ovat sadeasut ja suihkumyssyt, ja avovaimoni oli ennen kertomistani käyttänyt sadeasuaan satunnaisesti, suihkumyssyä ei koskaan. Kerrottuani hän ihmetteli outoa fetissiäni, mutta kuitenkin jotenkin lupasi joskus pitää kyseisiä vaatetuksia. Sadevaatteita hän on käyttänyt entistä harvemmin kerrottuani, suihkumyssyä ei ikinä. Tunnen että hän on jollain tasolla alkanut inhoamaan minua, ja vaikka menee pitkiä aikoja että fetissistäni ei puhuta mitään, niin aina joskus riidoissa se nousee esiin. Hän pitää sitä todella kummallisena ja ei voi ymmärtää minua ollenkaan. Hän kuvittelee että en halua häntä nyt "tavallisena" enää ollenkaan, hän ei kelpaa minulle. Se ei pidä paikkaansa, mutta en enää jaksa edes yrittää seksiä hänen kanssaan, kun edellisestä kerrasta on vuoden verran ja ainavain olen tullut torjutuksi milloin milläkin verukkeella.
Onko vastaavia kokemuksia, mitään vinkkejä tai mitään apua? Vai luovutanko? Luovuttaminen tuntuisi helpoimmalta, kun en voi elää loppuelämääni ilman seksiä! Kuitenkin rakastan häntä, ja luulin että rehellinen kertominen olisi parempi vaihtoehto kuin salaaminen.