G.Isättömät tyttäret ja isättömien tyttärien äidit

[lapsensa luovuttanut]

1. Miksi sinä tai lapsesi on isätön?
2. Miten isättömyys näkyy elämässä?
3. Periytyikö isättömyys?

1. Mun oma isä oli vanha ja sairas. Ei hänestä ollut mitään iloa, hankala vain oli. En siis virallisesti ole ollut isätön, käytännössä kyllä, omasta mielestäni ja nykyään kun olen asiaa joutunut vakavasti miettimään.

Lapsi syntyi "isättömäksi". Lapsi on tunnustettu ja eka elinvuonna isä on tavannut lasta - harvoiin, mutta kuitenkin. Sitten isä alkoi seurustella ja lapsi jäi suhteen jalkoihin, myöhemminkään isä ei ole halunnut tavata lasta.

2. Ajattelin että pärjään kyllä ilman miestä, kun aloin odottaa isättömäksi syntyvää lasta (lapsen isä ei olisi lasta halunnut). Olen kyllä pärjännytkin, mutta lapsi taisi alkaa oirehtia jo hyvin varhain. Minä eikä kukaan muukaan läheinen tajunnut sitä, sillä isättömyys tulee vahvana molempien sukujen puolelta.

3. Kyllä vaan, ainakin meillä.

Lapsen isä on eroperheen kuopus, joka ei ole halunnut isäänsä tavata. Pappa on kuollut jo lapsen isän ollessa teini-ikäinen. Isän puolen tarinaa en kauemmaksi oikein tiedä, mutta mielestäni olen kuullut isättömyydestä myös aiemmissa sukupolvissa. Oma äitini oli ison sisaruskatraan nuorin, lähtenyt maailmalle jo 15 -vuotiaana. Ja oma isäni alkoholisti-isän lapsi, pappani on kullut kun isä on ollut 21 v.

3. Kyllä vaan, ainakin meillä. Jospa nyt saisi kierteen poikki.

 

[vieras]

1. Isäni on kuollut kun olin ihan pieni lapsi.
2.Eipä oikeastaan mitenkään, en ole koskaan ajatellut sen kummemmin.
3.KYllä mä uskon että tuo mieskin joskus kuolee, kukapa ei..

 

[lapsensa luovuttanut]

1. Isäni on kuollut kun olin ihan pieni lapsi.
2.Eipä oikeastaan mitenkään, en ole koskaan ajatellut sen kummemmin.
3.KYllä mä uskon että tuo mieskin joskus kuolee, kukapa ei..

Sulta taisi jäädä huomaamatta, että sekä oman isäni isä että miehen isä ovat kuolleet nuorina JA kuolemaa edeltänyt suhde lapseen on olluttoisessa tapauksessa täysin poikki ja toisessa tapauksessa alkoholismin sotkema. Oma isäni kuoli vanhana, mutta suhde lapsiin on ollut olematon sairautensa vuoksi (mt-ongelmia ja vanhuutta).

Ihan vaan siksi, että kannatta kuitenkin ajatella... kai?

 

[sama]

1. Isäni on kuollut kun olin ihan pieni lapsi.
2.Eipä oikeastaan mitenkään, en ole koskaan ajatellut sen kummemmin.
3.KYllä mä uskon että tuo mieskin joskus kuolee, kukapa ei..

Sulta taisi jäädä huomaamatta, että sekä oman isäni isä että miehen isä ovat kuolleet nuorina JA kuolemaa edeltänyt suhde lapseen on olluttoisessa tapauksessa täysin poikki ja toisessa tapauksessa alkoholismin sotkema. Oma isäni kuoli vanhana, mutta suhde lapsiin on ollut olematon sairautensa vuoksi (mt-ongelmia ja vanhuutta).

Ihan vaan siksi, että kannatta kuitenkin ajatella... kai?

Siis täh?

Sä kysyit 3 kysymystä, joihin vastasin _omasta_ elämästäni, en sinun.

 

[maahinen]

omaa isääni tapasin lapsuudessa harvoin, muutti ennen kuin oli 2v pois, alkoholisti.murrosiässä koko ukko vitutti ja siihen oli hyvä juoda viikonloppuisin.seurustelin hyvin viinaan menevän nuoren miehen kanssa,hänenkin isä alkoholisti, eikä mikään kummoinen isän malli,saimme tyttären ollessani 19v.jo ennen tytön 1v päivää mulle riitti, huumeetkin oli tullut kuvioihin.sen jälkeen tyttö ei ole juurikaan isäänsä nähnyt, tuosta oireilusta,meillä alkoi n.10v:nä oikuttelu, myöh. viiltelyjä, syyksi kertoi ahdistuneensa isättömyydestä ja siitä ettei isä halua edes tavata , samaan syssyyn oli tajunnut ettei isänsä olekkaan muusikko niinkuin oli luullut, vaan narkomaani, mikä oli kova pala tytölle,pahimmillaan oireilu oli 13-15 lieventyen koko ajan, nyt tyttö on kohta 17 vuotta ja on saanut keskusteluapua asiaan, tosin hänelle on tapahtunut muitakin ikäviä asioita joten masentuikin jossain vaiheessa pahasti. nyt hän on raskaana ja odotellaan kesä vauvaa , koko ajan puheissa huomaa sen , miten pelkää jos poikaystävästä ei olekkaan isäksi ja hän jää yksin ja lapsi kärsii, elämänkokoinen puute näköjään toi isättömyys

 

[maahinen]

ai niin, oman isäni isäkin alkoholisti joka ei huolehtinut lapsistaan

 

[maahinen]

niin joo ja meilläkin oli jo haussa avohuollon sijoitus, kun alko usko jo pettää,mahtaako tytön elämästä kotona tulla mitään mutta ehti selkiytyä kuitenkin kun tyttö sai terapia apua

 

[lapsensa luovuttanut]

1. Isäni on kuollut kun olin ihan pieni lapsi.
2.Eipä oikeastaan mitenkään, en ole koskaan ajatellut sen kummemmin.
3.KYllä mä uskon että tuo mieskin joskus kuolee, kukapa ei..

Sulta taisi jäädä huomaamatta, että sekä oman isäni isä että miehen isä ovat kuolleet nuorina JA kuolemaa edeltänyt suhde lapseen on olluttoisessa tapauksessa täysin poikki ja toisessa tapauksessa alkoholismin sotkema. Oma isäni kuoli vanhana, mutta suhde lapsiin on ollut olematon sairautensa vuoksi (mt-ongelmia ja vanhuutta).

Ihan vaan siksi, että kannatta kuitenkin ajatella... kai?

Siis täh?

Sori! mä koin vinoiluna ton sun viimeisen vastauksen. Taisin tajuta väärin.

Sä kysyit 3 kysymystä, joihin vastasin _omasta_ elämästäni, en sinun.

 

[lapsensa luovuttanut]

1. Isäni on kuollut kun olin ihan pieni lapsi.
2.Eipä oikeastaan mitenkään, en ole koskaan ajatellut sen kummemmin.
3.KYllä mä uskon että tuo mieskin joskus kuolee, kukapa ei..

Sulta taisi jäädä huomaamatta, että sekä oman isäni isä että miehen isä ovat kuolleet nuorina JA kuolemaa edeltänyt suhde lapseen on olluttoisessa tapauksessa täysin poikki ja toisessa tapauksessa alkoholismin sotkema. Oma isäni kuoli vanhana, mutta suhde lapsiin on ollut olematon sairautensa vuoksi (mt-ongelmia ja vanhuutta).

Ihan vaan siksi, että kannatta kuitenkin ajatella... kai?

Siis täh?

Sä kysyit 3 kysymystä, joihin vastasin _omasta_ elämästäni, en sinun.

Lainaus meni väärin :/

Sori. Mä koin vinoiluna ton sun viimeisen vastauksen. Taisin tajuta väärin.

 

[vieras]

1. mulla oli ihana isä, mutta hän menehtyi kun olin reilu 20v. oma lapseni taas on ollut isätön aina, sillä hänen isä ei halua pitää meihin yhteyttä.
2. meillä on aina ollut pieni perhe, johon kuulu minä, lapsi ja lemmikit, ei olla surkuteltu isättömyyttä vaan menty siitä yli.
3. Minulle ei isää voi enää saada(eikä aikuisen tarvitsekaan saada), mutta pieni lapseni taitaa saada miesystävästäni ihan virallisen isän tulevaisuudessa, joten hänen isättömyys katkeaa.
minun, lapsen isän ja miesystävän suvuissa ei ole isättömyyttä "perintönä" vaan lapseni on ainoa isätön.

 

[nostan ku asia on tärkeä]

lisää vastauksia toivotaan!

 

[SuhmuranSandra]

1. Isä teki itsemurhan 10v sitten.
2.Suruna ja kaipauksena, ei suuremmin muuten.
3. Toivottavasti ei!! :/

 

[kangasajuruoho]

Mä olen ollut kaksitoistavuotiaasta "isätön". Tai siis onhan toi elossa, mutta, mutta...

Lapseni eivät ole isättömiä. Eivätkä taatusti tule olemaankaan, ellei kuolema korjaa...

Toista pappaa vaan käytännössä ei ole. Esikoinen muistaa, kakkonen jotenkin, kolmas kysyi ihmetellen "Kuka Pentti-pappa?", neljäs on kerran tavannut, kaksiviikkoisena.

Niin joo, ehkä jotenkin periytyy, isäni isä kuoli, kun isäni oli vajaan vuoden, adoptioisä toki paikkasi...

 

[vieras]

1. Miksi sinä tai lapsesi on isätön?
2. Miten isättömyys näkyy elämässä?
3. Periytyikö isättömyys?

1. Oma isäni kuoli kun olin 15v, eli 12v sitten. (alkoholisti, pitkään teki kuolema tuloaan ja jos olisin ollut vanhempi olisin sen tajunnutkin varmaan, vanhemmat erosivat jo 5v aikasemmin, eli kovin usein ei enää tavattu muutenkaan.. )

2. Minulle se oli suuri järkytys, en ollut osannut sitä odottaa ja sinä aamuna meidän piti mennä ostamaan minulle rippilahjaa..

3. Oman isäni isä kuoli hänen ollessa 5-6v. (muistaakseni sodassa tai jossakin, en kyllä ole varma.. en varmaan ikinä kysynyt tai saanut vastausta.. en ainakaan muista )


"isättyömyyden periytyvyydellä" kai tarkottanet "hylätyksi" tulemista, eli isä on jättänyt perheen ja lapsen ja isyyden mallia ei ole pojalle kehittynyt mieleen ja ei osaa olla isä..vai?!
Mallikasvatus on osa jokaisen "omaa itseä" vaikkei sitä tiedostakaan pakosti.. Itse mietin joskus sitä kovasti, olemme miehen kanssa molemmat avioeroperheistä, emme ole nähneet sitä vakaata perhe-elämää, kaiken voittavaa parisuhdetta ja rakkautta.. silti siihen uskon ja siitä pidän kii.. Sen puolesta taistellaan ja siihen pyritään.. meni vähän OT, mutta ajatuksia tuli mieleen tästä..