G: Kuinka moni on kokenut äitiydestä olleen hallaa työnhaussa/uralla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja leppis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen. Eräs suomenruotsalainen, miltei eläkeikäinen mies sanoi haastattelussa, että "En ole rasisti, mutta kun sulla on noita lapsia..." En saanut paikkaa.
 
Kuin myös. Jo ennen lapsia koska olin naimisissa ja lapsentekoiässä ja nyt lasten jälkeen koska eivät usko että kahden jälkeen lapset on tehty, eikä että mies joskus jäisi niitä hoitamaan kun sairastelevat (tosin eivät ole vielä koskaan olleet kipeänä 3 ja 5v).
Vaikuttaa ehkä sekin että olen miesvaltaisella alalla jossa pomokunta on melkeis eläkeiässä.
 
On ollut. En pysty/halua tehdä pahemmin ylitöitä (muutamia tunteja viikossa maksimissaan), jotta voin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. Normi alallani olisi, että ylitöitä tehtäisiin paljon. Lisäksi sairastumisista tulee lisää poissaoloja ja näitä ei oikein ymmärretä.
 
Haastattelussa duuniin johon mulla on koulutus sekä 10v kokemus, ja vieläpä laaja kokemus, jumitettiin koko keskustelun ajan siinä että sullahan on 3 lasta. Kysyttiin asuuko suku paikkakunnalla, sairasteleeko lapset yms. yms. Kysyivät esim. että mitä teet vapaa aikana niin eivät edes kuunnelleet vaan vastasvat itse että no tolla lapsi määrällä ei varmaan voi mitään tehdäkkään. Duunin sai selkeästi heikompi hakija, lapseton. Voin sanoa että heikompi kun tunnen sen kuka duunin sai. Oli itseasiassa hämmästynyt että hain samaan duuniin, ei tienny että hain.
 
Ei oikeastaan muutoin kuin että hoitovapaa-ajoiltani ei ole kertynyt eläkettä eikä myöskään kokemuslisää. Palklassa siis näkyi, että olin ollut pois työelämästä.

Lasten ollessa pieniä olin vielä naisvaltaisella alalla, jossa työntekijöillä joko oli lapsia tai ainakin oli suunnitelmissa niitä hankkia. Miesvaltaiselle alalle siirryin vasta kuopuksen ollessa jo koulussa.
 
Kyllä. Mulle on sanottu ihan suoraan, että kannattaiskohan jäädä töistä kokonaan pois lapsia hoitamaan, kun lapset olivat pari kertaa pienen ajan sisään kipeinä :(

Lisäksi esikoisen jälkeen hain tosi kiinnostavaa paikkaa. Pääsin haastatteluun, jossa toinen haastattelija vaikutti innostuneelta mutta toinen tivasi koko ajan lapsen hoitokuvioita ja tulevaisuuden suunnitelmiani. Koitti muotoilla kysymystä koulutuspohjaiseksi mutta lapsilukua tarkoitti, ei jäänyt lainkaan epäselväksi. En päässyt seuraavaan haastatteluun enkä saanut paikkaakaan. Tosin en tiedä, olisinko sitä saanut muutenkaan. Mutta selvästi äidin rooli oli negatiivinen seikka kyseisessä haastattelussa.
 
Työuralla kyllä, koska lapset rajoittavat hurjan paljon edes paikkoja mitä voisin hakea :( ja työuraa, kun näitä kotiäitivuosia on kertynyt enemmän kuin työvuosia. Toisaalta miehen työn perässä juoksentelu on ehkä vielä lapsiakin enemmän vaikuttanut asiaan.
 
Palkkakehityksessä on jäänyt pikkasen jälkeen, mutta sekin korjautunee lähivuosien aikana. Muuten ei ole vaikuttanut. Tai uraan ehkä sinällään, etten ole viitsinyt hakea kunnianhimoisempiin duuneihin, koska haluan että jää aikaa ja enrgiaa kotiin lapsille. Mutta hyvä näin.
 
Joo ja ei yhdessä työpaikassa loppu kaikki eteneminen ekaan äitiyslomaan, ennen raskautta olin vuorovastaava ja mulle oli luvassa koulutusta vuoropäälliköksi. Raskaudesta kertominen aiheutti koulutuksen peruuntumisen, sinne pääsikin toinen ja kun palasin töihin äitiyslomalta niin vuorovastaavan hommat loppu siihen.

Myöhemmin kun kouluttauduin muulle alalle on äitiydestä ollu vaan apua työnsaamisessa. On voinu jo hakemukseen laittaa että olen sovittelu/tiimityötaitoinen multiosaaja monella elämän alueella kiitos suuren perheen :D Ja oikeesti oon päässy työhaastatteluun ja saanu hakemani työt noilla kriteereillä.
 
luvattu työpaikka, työnantaja soitti itte ett äois paikka auki kiinnostaako. vastasin kyllä mutta ku kuuli lapsista sano että jos katotaan myöhemmin.. otti toisen töihin

soitin työpaikasta, kerron perho hommista ku kerta kysy. joo, me halutaan nuoria lapsettomia töihin.. oli kyllä nuori mutta en lapseton.
 

Yhteistyössä