G: Luetko paljon kirjoja? Entä miehesi?

[Non compos mentis]

Myönnän rakastavani dekkareita, Agatha on mun suuri idoli. Nykydekkareita en oikein jaksa lukea. Runoja luen, sekä näytelmiä. Kirjallinen maku on samankaltainen kuin musamaku: suurimmat suosikit ovat vanhoja.

Tulitko katsoneeksi Teemalta ohjelmaa työryhmästä, joka oli analysoinut Christien kirjojen sisältöä, kaavaa ja suosion salaisuutta?

En. Voi hitsin pimpulat. En oikein ole ehtinyt katsoa tv:tä viime aikoina. Mihis Damen suosio heidän mukaansa perustuu?

 

[Piika-äiti]

Luemme paljon kirjoja. Välillä luemme yhdessä samaa kirjaa ja juttelemme siitä, sitten molemmilla on omat erityiset kiinnostuksen kohteensa, esim. miestä 1800-luvun naishistoria ei hirveästi kiinnosta eikä minua eräkirjat. Dekkareita ja keveintä viihdettä hiukan vieroksumme.

Olen siis kirjallisuuden alalta graduni muinoin tehnyt.

 

[metsänpeitto]

En. Voi hitsin pimpulat. En oikein ole ehtinyt katsoa tv:tä viime aikoina. Mihis Damen suosio heidän mukaansa perustuu?

En varmaankaan enää muista kunnolla ihan kaikkia (ohjelma tuli alkukesästä ), mutta yksi syy suosioon oli hänen käyttämänsä toisto, eli tiettyjen sanojen toisto useaan kertaa kappaleen aikana, rytmitys joka saa lukijan vaipumaan transsiin eli aiheuttaa "pakko lukea kerralla"-ilmiön ja niin edelleen. Sanojen pituus oli yksi olennainen tekijä.

Siinä oli lisäksi huomattu yhteys kirjan pituuden/sanojen lukumäärän ja syyllisen sukupuolen välillä. Samoin murhatapa ja tietyt kuvailut noudattivat samantyylisiä kaavoja.

 

[Lilii lisänimetön]

En. Voi hitsin pimpulat. En oikein ole ehtinyt katsoa tv:tä viime aikoina. Mihis Damen suosio heidän mukaansa perustuu?

En varmaankaan enää muista kunnolla ihan kaikkia (ohjelma tuli alkukesästä ), mutta yksi syy suosioon oli hänen käyttämänsä toisto, eli tiettyjen sanojen toisto useaan kertaa kappaleen aikana, rytmitys joka saa lukijan vaipumaan transsiin eli aiheuttaa "pakko lukea kerralla"-ilmiön ja niin edelleen. Sanojen pituus oli yksi olennainen tekijä.

Siinä oli lisäksi huomattu yhteys kirjan pituuden/sanojen lukumäärän ja syyllisen sukupuolen välillä. Samoin murhatapa ja tietyt kuvailut noudattivat samantyylisiä kaavoja.

Onkohan nämä huomioitu suomennettaessa. Olisi jännä vertailla, onko toisto toistettu. Pitkiä sanoja tuskin on voitu - tosin suomen sanat on pitkiä muutenkin, ainakin englantiin verrattuna!

 

[Nea-01]

mä luen koko ajan.jos joskus kirja loppuu eikä uutta ole,mua ärsyttää suunnattomasti =) tilaan kirjakerhosta kirjoja.luen murhakirjoja(mitä raaempi,sitä parempi),en koskaan rakkausromaaneja.
mies ei lue,hyvä kun osaa edes :heart: :heart:

 

[vieras]

Minä luen enemmän, mutta mies lukee laadukkaampaa kirjallisuutta.
Tällä hetkellä minulla on yöpöydällä Danielle Steelin Yllätyslahja ja ukolla Crimbergin Kansojen Historia.

 

[-]

Luen kai aika paljon. Vaihtelee. Hömppää (roberts, steel, ym), jännäreitä (mm. Nesbö, connelly...) kotimaista...10 kirjaa vähintään menee kuussa. Nyt uusi löyty on enni mustosen kirjat, yhen oon lukenu ja tänään hakemaan lisää! =) Yks parhaista mitä oon lukenu niin on Jaquelyn Mitchardin mitä eniten haluat, suosittelen. Lehtiä luen myös paljon, vauva, menaiset, kaksplus, kodin kuvalehti, kotivinkki...

 

[jurristi harmaana]

Luen jonkun verran. Eniten tällä hetkellä opiskeluuni liittyen, eli kerran pari kuukaudessa on jonkin oikeudenalan tentti, johon luen 800-1400 sivua kirjallisuutta (yleensä 3-4 kirjaa).

Vapaa-aikana mulle tulee välillä kaikenlaisia lukupuuskia, jolloin tulee luettua mitä milloinkin. Jane Austenia, Dan Brownia, John Steinbeckia, Kaari Utriota, dekkareita yms. Haluan yleensä lukea sellaista "päännollaustekstiä" vapaa-aikana ja usein valinta tulee tehtyä uteliaisuuden perusteella. Eli olen kuullut puhuttavan jostain kirjasta (hyvää/pahaa) ja haluan sitten tehdä omat päätelmäni itse. Nyt himottaisi lukea läpi Kalevala sekä Seitsemän veljestä, sillä olen viimeksi lukenut niitä pakkopullana yläasteella. Olen utelias tietämään, herättävätkö ne nyt 15 vuotta myöhemmin erilaisia ajatuksia....

 

[KeepGoing]

Mä luen aina, kokoajan on joku kirja kesken. Mies ei lue, koska sillä on jonkinsortin lukihäiriö, niin vaikee lukee.

 

[sama]

Luen jonkun verran. Eniten tällä hetkellä opiskeluuni liittyen, eli kerran pari kuukaudessa on jonkin oikeudenalan tentti, johon luen 800-1400 sivua kirjallisuutta (yleensä 3-4 kirjaa).

Vapaa-aikana mulle tulee välillä kaikenlaisia lukupuuskia, jolloin tulee luettua mitä milloinkin. Jane Austenia, Dan Brownia, John Steinbeckia, Kaari Utriota, dekkareita yms. Haluan yleensä lukea sellaista "päännollaustekstiä" vapaa-aikana ja usein valinta tulee tehtyä uteliaisuuden perusteella. Eli olen kuullut puhuttavan jostain kirjasta (hyvää/pahaa) ja haluan sitten tehdä omat päätelmäni itse. Nyt himottaisi lukea läpi Kalevala sekä Seitsemän veljestä, sillä olen viimeksi lukenut niitä pakkopullana yläasteella. Olen utelias tietämään, herättävätkö ne nyt 15 vuotta myöhemmin erilaisia ajatuksia....

Mies lukee vähemmän. On kiinnostunut lähinnä sotakirjallisuudesta sekä asiakirjallisuudesta, joka koskee rakentamista tms.

 

[Sheepy]

fiiliksen mukaan, molempia menee.. mies ei lue, ellei oteta lukuun rahtari lehtee ja mainoksia

Peesi tähän. Nyt on menossa hiljaisempi kausi, ei ole lukuinspistä. Mies ei ole elämänsä aikana lukenut varmaan yhtäkään kirjaa.

 

[äiti 40plusplus]

luen vaihtelevasti "kaikenlaista". Joskus jotakin "tieteellisempääkin" kunhan aihe on kiinnostava, sitten romantiikkaa, seikkailua, samoissa kansissa tai erikseen, elämänkertoja, matkakertomuksia, kuvauksia eri maiden oloista, jonkinmoista yhteiskunnallistakin juttua. Tosiaan riippuu mielialasta ja siitä mitä kirjastosta ensin mukaan tarttuu tai kirjastotäti minulla suosittelee uutuuksista.
mies lukee vähemmän ja enemmän lukee yhteiskunnallisia juttuja mutta saattaapa joskus jonkun fantasiakirjankin lukea.
Kakkonen on innokas lukija ja seikkailut ja fantasiat menee mutta joskus jotakin luonnon- tai tähtitiedettä sivuavaa.
Nyt olen siinä iässä lukijanakin että minun ei ole pakko lukea mitään kirjaa joka ei oikesti kiinnosta, ei sen vuoksi että satuin lainaamaan tai että olisi joku tämän päivän hitti tai sitten ns laatukirja. Mutta klassikoita on tullut luettua, noista nobelisteista olen tykännyt esim Kawabatasta, Hessestä, Steinbeckistä ja muutamasta muusta. Mika Waltaria olen lukenut, mutta Gogolia en ole jaksanut mitä nyt lukiossa kirjallisuuden tunnilla jotakin

 

[Istafra]

Luemme molemmat paljon. Historia kiinnostaa meitä kumpaakin, joten aiheeseen liittyvää kirjallisuutta löytyy molemmilta. Luemme enimmäkseen laatukirjallisuutta, hömppää ostan mökkiviikonlopuksi. Lukeminen on tärkeä harrastus meille molemmille. Keskustelemme paljon lukemistamme kirjoista ja suosittelemme kirjoja toisillemme.

 

[chromo]

Mä en lue oikeestaan yhtään kirjoja,pääasiassa vaan lehtiä. Mies lukee aika paljon,sotakirjallisuutta.

 

[Myy-80]

Mä luen lähinnä sarjakuvakirjoja, mut mies lukee monipuolisesti ja runsaasti. Mä tykkään kyl ostella kirjoja, mut en välitä lukemisesta. Pojalle luen lasten kirjoja välillä.

 

[Möppöläinen]

Mulle tulee orpo olo, jollei ole kirjaa luettavana. Luen kaikenlaisia kirjoja; hömppää, historiaa, fantasiaa.. Mies ei pahemmin kirjoja lue.

 

[Autumn]

Luen aika paljon ja enimmäkseen hömppää, mies innostuu välillä lukemaan ja hän lukee sotakirjallisuutta.

 

[metsänpeitto]

Mä luen lähinnä sarjakuvakirjoja,

Kirjojen lisäksi minä luen myös sujuvasti sarjakuvia Nykyisin niitäkään ei kyllä tule yhtä paljon harrastettua, kuin nuorempana.

 

[Kylkiluu]

Minä varastan säännöllisesti aikaa pienelle lukuhetkelle =) Kirjastossa käyn viikoittain ja keskimäärin yhden tai kaksi kirjaa saan viikossa luettua.
Miehen lukuinnostus on kausittaista, välillä lukee ahkerasti ja toisinaan menee kuukausia ettei lue yhtään

 

[hömppäfani]

Luen pääasiassa hömppää. Noin kerran vuodessa yritän ryhdistäytyä ja lukea jonkun klassikon =)

Mutta välillä ihan harmittaa että tätä hömpän lukemista pitäisi jotenkin nolostella tai hävetä (aina joku tulee kehumaan niillä järkevimmillä kirjoilla ja miten KUKAAN voi lukea hömppää). Omasta mielestä kun ne hömppäkirjat tekee vaan hyvää, kiva tapa rentoutua ilman että tarvitsee niin kovasti keskittyä lukemaansa eikä aihe ole niin vakava.. Välillä kun sitä omassa elämässä on sitä vakavuutta ihan tarpeeksi, että ei jaksaisi enää kirjoista saada sitä samaa.