Toggle sidebar

G: miksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja korviketta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meillä poju söi tissiä 2kk. Ensin sitä maitoa tuli yli tarpeiden. Sit pikkuhiljaa vähän tasoittu, mutta viikon päästä alkoi laimentua ja vähentyä. Enää ei rinnat täyttyneet ja koko ajan pojalla nälkä. Maistoin itse maitoani, kun jäpä alkoi hylkiä rintaa ja kappas; ihan kuin olis ollu puolet vettä ja puolet maitoa. Ei ihme, ett maistu pahalle. Kysyin neuvolasta apua ja tätin kanssa pähkäiltyämme ongelmaa syy löytyi: unenpuute ja stressi. Päiväunet olis pitäny nukkua, mut aika hankalaa se on jos meitin 3v tyttö nukkuu päikkärit silloin kun vauva pirteimmillään. Muutenkaan ei vauva kovin pitkiä unia nukkunut, n.0,5h pätkiä päivällä. (Nykyään 4kk ja nukkuu yhdet pitkät unet.) Yritin vielä osaimettää, mut maidon tulo tyrehtyi. Kerran herui kun jäpä itki sylissä... Ja tutin antoivat jo osastolla, kun poika rinnalla muuten 24h!
 
Juuri siksi en hanki lapsi enenpää kuin pystyin hoitamaan ajan kanssa. Ensin yksi lapsi ja imetys ja hoito, sitten vasta toinen kun ensimäinen on niin iso että voin rauhassa hoitaa pientä vauvaa.
Enhän minä minä mikään vauvantekoKONE ole! Elämässä on paljon muutakin.
 
On hienoa että ihmiset voivat kertoa ja avautua ilman että kukaan syyllistäisi! Se tekee meille oikein hyvää.. Kukin on oman elämänsä seppä ja tosi asiahan on että ""pääasia että vauva voi hyvin, kasvaa ja on tyytyväinen""

Oikein ihanaa syksyä kaikille!
 
Hei,
Meidän tyttö oli meilkein 5kg kun syntyi. Heti alusta imetys kyllä sujui, mutta maito ei tahtonut riittää vaikka sitä tuli paljon. Meidän tyttö sai heti laitoksella lisämaitoa eikä imu ote tästä mielestäni häiriintynyt. Jatkoin lisä maidon antamista myös kotona. Meidän tyttö nukkuin kyllä heti alusta pitkiä päiväunia 4-5 tuntia.
Tyttö imi molemmat rinnat niin ruvelle että kun pumppasin maitoa niin se oli sellaista veren sekaista, koska nänninpäät oli ihan rikki.
Itse aloin myös kammoksua imetystä ja koska vauva kasvoi hyvin myös korvikkeillakin uskalsin lisätä korvikkeiden määrä ja vähentää imetystä. eli voisi sanoa että lopetin imetyksen mukavuus syistä. Itse katsoin helpommaksi ottaa tuttipullon esille kun olimme kylässä kun olisin alkanut imettemään.
Meidän tyttö nukkuin jo 4viikon iässä koko yön eli 23-08 joten maidon tulo lakkasi aika nopeasti.
Nopeasti tulin siihen tulokseen että kun tytölläni ei ole korvikkeitten kanssa mitään ongelmia niin siirryin kokonaan niihin.
Nyt tyttö on jo 4,5kk ja tyytyväinen
Minusta tämä ketju on hyvä kun kukaan eli lähde arvostelemaan toisten tapoja toimia. Imetys on jokaiselle erinlainen kokemus eikä siihen toisten mielipiteet vaikuta.

Minullekkin on tultu useasti sanomaan että miksi en imetä. Lapsesta saattaa tulla kovinkin allerginen, flussainen tai lapsi voi saada ties mitä pöpöjä. Meillä ei ole vielä näitä tullut ja itse en usko siihen että ne lapset jotka saa vähemmän rintamaitoa on jotenkin paremmassa asemassa näiden suhteen kuin ne jotka kasvaa korvikkeilla.
Tsemppiä niille jotka antavat maitoa pullosta oli se sitten rintamaitoa tai korviketta.

Äiti-77 ja tyttö 4,5kk
 
Meidän kuopuksesta oli vähällä tulla ""pullolapsi"". Ensinnäkin hän syntyi iltayöstä, ja hoitajat päättivät, että minun pitää saada nukkua loppuyö, ja he ottivat vauvan hoiviinsa. Minä en nukkunut juuri ollenkaan, kun oli niin ikävä vauvaa. Kävin n. 1,5-2 tunnin välein katsomassa, mitä vauvalleni kuuluu. Aina olivat juuri syöttäneet hänet. Aamulla sain vauvan viereeni ja rinnalle. Sitten alkoi verensokerin mittaaminen. Se piti tehdä 1,5 tunnin kuluttua syömisestä. Tyttö oli kuitenkin nälkäinen tunnin välein. Monta kertaa kävi niin, että odotin että se verensokeri mitataan, jotta pääsen imettämään. Sitten se mitattiin ja oli liian alhainen, joten hoitajat antoivat pullomaitoa ja toivat kylläisen lapsen minulle. Kolmantena päivänä alkoi verensokerit pysyä sallituissa lukemissa pelkällä rintamaidolla, ja pääsimme kotiin, kun luvattiin käydä parin päivän päästä neuvolassa punnistemassa vauva. Ja niin muuten käytiin vaikka ulkona oli pakkasta ""enemmän kuin laki sallii"".

Jos kyseessä olisi ollut esikoinen, en olisi osannut pitää yhtä kovasti puoliani imetyksen suhteen, joten täysimetyksestä ei olisi ollut puhettakaan. Onneksi esikoiseni syntymän aikaan tuo samainen osasto oli paljon imetysmyönteisempi, paitsi että istuallaan ei olisi saanut imettää, ja minulta ei makuullaan imettäminen onnistunut ihan aluksi ollenkaan.

Jos joku vauvakuumeinen hoitsu synnärillä sattuu ihastumaan juuri sinun vauvaasi, voit heittää hellät jäähyväiset täysimetyksen onnistumiselle, tai sitten sinulla pitää olla voimia ja rohkeutta pitää puolesi siinä, että vauva on sinun eikä hoitajien.
 
Joku ketjussa sanoi vauvan pärjäävän siihen saakka, kunnes äidillä nousee maito rintoihin. Meidän vauva olisi varmaan joutunut teholle, jos sitä olisi odoteltu.. toisena päivänä laitoksella pakotin hoitsut kiinnittämään huomiota vauvaani, joka vain nukkui (oli nukkunut melkein koko ajan synnytyksestä saakka) ja alkoi kellastua. Mielestäni se ei ollut normaalia. Imetys ei ollut onnistunut, ja hoitsut olivat antaneet pari kertaa pullomaitoa (molemmilla kerroilla vasten kieltoani vauvan ollessa kansliassa hoidossa). Mutta ei riittänyt sekään, vauvan paino oli tippunut hurjasti ja lääkäri aloitti heti lisämaidon antamisen, kun biliarvot olivat nousseet ja lapsi oli apaattinen (siksi ei huolinut rintaa). No lisämaidolla se tokeni ja pian maito nousikin minulla, tosin täysimetys ei onnistunut vielä viikkoon.

Pullomaidon antaminen oli mielestäni paljon vaikeampaa kuin imetys pullon sterilointeineen kaikkineen, vaikka toisaalta se mahdollistaisi minun vapaan liikkumiseni. Täällä nimittäin myös imetysmaraton, ei vain iltaisin, vaan läpi vuorokauden. Olen pitänyt kirjaa imetyksestä ja joinain vuorokausina joudun tekemään sitä jopa 15h, lapsi ei nuku vaan on tissillä koko ajan. Ilmeisesti haluaa lohtua mahavaivoihin.

 
Täysimetin esikoistani 4kk ja osittain 6kk:n ikäiseksi. Aluksi imetys sattui viikon verran aina aluksi ja käytin rintakumia. Imetys kuitenkin onnistui hyvin ja maitoa riitti. Se oli mielestäni mukavaa touhua jo sen läheisyydenkin takia ja mielestäni se oli myös helpompaa kuin pullojen kanssa lutraaminen (mitä nyt teen).

Minulla olisi kyllä maitoa riittänyt pidempäänkin, mutta lopetin heikon olon vuoksi. Painan 55kg, palauduin nopeasti lähtöpainooni (tuo samainen paino) synnytyksen jälkeen. Söin kaksi isoa, terveellistä ja monipuolista ateriaa päivässä, mutta silti tuntui, että vauva imee minusta voimat, kirjaimellisesti. Väsytti ja heikotti. Se oli syyni.

Vauvani joi sitten 6kk iässä kuitenkin suurimmaksi osaksi vastiketta, niin imettäminen väheni kuin luonnostaan eikä tuottanut mitään ongelmia lopettaa. Minä vain lopetin vähentäen imetystä muutaman päivän ajan, en tehnyt siitä sen suurempaa numeroa. Luulen, että se olisi ollut enemmän mun juttu jatkaa imetystä kuin vauvan. Eikä se vastikekkaan kuitenkaan mitään myrkkyä ole.

Nyt jälkikäteen ajatellen olen myös tajunnut, että olin aikamoisissa ""hormonipaukuissa"" silloin imetyksen aikaan. Hormonitkin vaikuttavat kaikkiin eri tavalla, mutta minulla niin, että väsytti enemmän, olin seksuaalisesti haluton ja usein itkuinen (no, sitä olen joskus muutenkin mutta enemmän silloin). Nämä eivät kuitenkaan siis olleet syitäni lopettaa, enhän edes tiennyt näistä vaikutuksista aikaisemmin. Imetys vain otti loppu viimein ison ja nälkäisen pojan kanssa niin paljon voimille..

 
Meillä loppui imetys kun poika oli n. 1kk..
Syynä se ettei maitoni (jostaiun kumman syystä) käynnyt pojalle. En tupakoinnut, käyttänyt maitotuotteita tai muita lääkeaineita jotka olisi vauvan vatsalle käynnyt. Maitoakin tuli paljon, ei siis ollut kiinni maidon riittävyydestä. Päivät ja yöt vaan itkettin kun pojan masua väänsi. Kun poitsu oli mummollaan hoidossa mummo antoi korviketta koska oli unohtanut omat maitoni lämpöiseen. Ja kuinkas kävikään, mahakivut loppuivat kuin seinään. Kokeilin imettää ja kivut palasivat, annoimme korvikeetta niin kaikki oli taas hyvin. Neuvolassa sanottiin että joillakiin on siinä maidossa jotain, jota ei pystytä selittämään. Mutta kyllä tuntui että elämä helpottui ja paljon vaikka olisin halunnut imettää..
Siinä meidän tarina...
 
Nin unohtui sekin mainita että jokainen lapseni on nukkunut 8-12 tuntia yössä syömättä pari kuisesta lähtien.

Meidän sairaalassa on ainakin mahdollista se että vauva on lasten huoneesa hoitsujen kanssa yöt ja saa yhden syötön siellä pullosta ja näin äiti saa nukkua 4-6 tuntia putkeen. Tätä lähes suositteli kun kolmannen sain kun isommatkin ovat vielä sen verran pieniä että kotona saapi sitten valvoa ihan tarpeeksi. Jokaisen kohdalla tätä hyödynsin, sain muutamana yönö nukkua 6 tuntia. Kotona herätys pari kuukautta 2-3 tunnin välein. Meidän tämä kolmas syntyi iltapäivällä ja nukkui vuorokauden. Imi välillä puol unessa rintaa mutta mitään ei tullut. Eli ekana vuorokautena neiti ei syönyt mitään. Toisen vuorokauden vain valvoi. Ei itkenyt, ei nukkunut. Silmät auki vain tapitti. Imi rintaa ja punnituksissa ei näkynyt grammankaan nousua, päin vastoin. Hoitajat kyseli että josko annettaisi lisämaitoa kun ruokaahan sen pienen on massuun saatava. Tietysti suostuin! Lapsen vointi tärkeintä.

Ja kun niitä isompia on siellä kotona (3v ja 5v) ja iskä tekee töitä välillä tosi myöhään iltaan asti niin ei sitä vain voi istua tissi suussa 4 tuntia!
 
Mulla imetyksestä tuli oikein imetyshelvetti. Kaikki hoki, kuinka tärkeää on rintamaidon saanti lapselle, ja kai imetät vielä. Mä yritin, yritin ja vielä kerran yritin. Pumppasin maitoa n. 5h/pv, jotta lapsi vaan saisi rintamaitoa. Lapsi ei huolinut rintaa, sai rintaraivareita ja maidontulo ei ollut hänelle riittävää. Nänneistäni hän ei saanut kiinni ollenkaan, joten käytin rintakumia. Silloinkin imetys onnistui vain, jos lapsi ei ollut kovin nälkäinen.

Pyysin imetysneuvojaa kotikäynnille, silloin olin jo tosi väsynyt imetykseen, koska kaikki se aika meni pumppailuun, minkä olisin voinut nukkua. Lapsi oli koko ajan nälkäinen, huusi ruokaa, jos ei saanut sitä pullosta. Moni ihmetteli kuinka jaksan ja kehui sinnikkyyttäni. Imetysneuvojakin sanoi, että se ei ole hyvän äidin mitta, imettääkö vai ei. Mutta minulle se oli.

Lopulta lapsen ollessa melkein 4kk.n ikäinen, takuttuani koko ajan imetyksen kanssa ja pumppailtuani hulluuden partaalle asti, neuvolalääkäri kehotti antamaan pelkkää korviketta. Siitä koin huonoa omaatuntoa, vaikka se oli fiksuin ratkaisu mitä vain tuossa tilanteessa voi olla. Minulla halu imettää, sekä ympäristön paineet imetyksen tärkeydestä, olivat liian kovat...En osannut luovuttaa ajoissa.

Myöhemmin mietin ihan järkyttyneenä, kuinka lapsi oli koko ajan nälkäinen ja itse valvoin tuntikausia(yöunet muutaman tunnin) pelkän imetyksen takia. Mitään hyvää fiilistä asiasta ei jäänyt ja päätin suoralta kädeltä, että jos seuraavan lapsen kanssa ei imetys ota sujuakseen, siirryn saman tien korvikkeisiin. Sanoivatpa muut mitä tahansa...Toivottavasti en enää joudu kokemaan omantunnon tuskia, jos näin käy!
 
Ei pullomaidon antamisessa sinällään mitään pahaa ole, silloin kun se todella on tarpeen, mutta sitä en ymmärrä, että äidin ei anneta edes yrittää imettää, kun ollaan jo sitä pullomaitoa tarjoamassa. Itse olisin ollut todella tyytyväinen, jos olisin saanut imettää verensokerin mittauksen jälkeen ja sitten olisi annettu lisäksi pullomaitoa, mutta kun se pullomaito annettiin heti ja sitten vauva tuotiin nukkuvana minulle. Ja hoitsu kertoi, kuinka paljon hän oli syönyt maitoa. Joo, tottakai söi, koska hänellä oli nälkä. Mutta olisi minullakin ollut hänelle pikkuisen maitoa, ja lisäksi olisi sitten voinut antaa sitä pullomaitoa.
 
3:n äidille: Kyllä meidän synnärillä Hämeessä hoitsu ihastu poikaamme, mutta silti tuki imetystä. Aina vuorossansa tuli silittelemään ja syliin ottamaan minun luvalla ja myönsi ihastuneensa kundiin. En kokenut ollenkaan huonoksi asiaa. Imetin synnytyksestä lähtien aina väh.3 tunnin välein paitsi 3. yönä jolloin jäpä alkoi illasta alkaen viihtyä rinnalla alle 0,5h syöttövälein. Olin muuttunut eläväksi tutiksi ja pakko oli antaa hoitoon että itse sain levätä viimeisen yön, koska kotona odotti myös 3v paluuta sairaalasta. Silloin sovittiin hoitajien kanssa, että sai jonkun luovuttamaa maitoa eikä edes korviketta. Mutta niin vain tahdosta ja yrityksistä huolimatta poika joutui siirtymään pulloruokinnalle ja korvikkeisiin 2 kk iässä. Ja usein on tietämättömät ihmiset loukanneet sanomalla imetyksen olevan äidin haluista kiinni vain!
 
meillä tyttö syntyi reilu parikiloisena ja verensokerit oli niin alhaalla että oli tiputuksessa reilun vuorokauden. sairaalassa ollessa imetin paljon ja annettiin lisämaitoa muutaman tunnin välein, tämä lisämaito oli siis välttämätön pienen kokonsa vuoksi. kotiin päästyämme (6vrk)oli jo niin hyvin voimistunut että pärjättii pelkällä imetyksellä. nyt tyttö 17vrk ja imetyksellä mennään mutta korvikkeisiin joudutaan siirtymään hyvin pian, tässä tyttö vattallaan sylissä kipristelee vatsavaivojensa kanssa. eli maitoni ei kai sovi hänelle, sen näkee sitten, mutta paineita en ota jos korvikkeisiin joudutaan siirtymään kokonaan
 
Mielenkiintoinen keskustelu. Ihan pakko lisätä omat kommentit. Meillä oltiin heti alusta osittaimetyksellä, koska:
- heti alkuun vauva oli TODELLA nälkäinen ja synnytyksessä todella heikkoon happeen mennyt äiti ei jaksanut koko ajan imettää, hb tippui alle 80
- maito nousi neljäntenä päivänä (""heikko happi"" saattoi vaikuttaa siihenkin)
- vauvalla oli korkea bilirubiini ja oli noin 3 viikkoa lääkärin määräyksestä lisämaidolla. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten oma maidontuotanto käynnistyy.
Tässä ketjussa yksi kommentoi, että pumppauksen määrä ei kerro mitään siitä kuinka paljon vauva tissistä voi saada ja oli sitä mieltä, että useinmiten vauva saa riittävästi silti. Olen samaa mieltä, että pumppaus ei kerro koko totuutta, mutta syöttöpunnitus ei ole enää kovin kaukana (vaikka tilannejännitys vie osansa). Mä en saanut pumpulla juuri mitään (10-20 ml) ja syöttöpunnituksella parhaimmillaan 70-80ml. Kyllä siihen vaan tarvitsee lisämaitoa, varsinkin jos on bili. Siten imetysfanaatikot voisi myös muistaa sen, että itse synnytykset ovat erilaisia. On eri asia alkaa nostattamaan maitoa ja imettämään hyvissä voimin jos on synnyttänyt vaikka 6h ja ponnistanut 10 min, kun vertaa vaikka siihen, että on synnyttänyt 24h, ponnistanut tunnin ja siihen päälle vielä leikattu (näinkin voi käydä).
Mun mielestä naiset vaan on fysiologisesti erilaisia ja toisilta tulee paremmin maitoa kuin toisilta. ""Runsasmaitoisten"" olisi hyvä ottaa tämä huomioon kun arvostelee korvikkeenkäyttäjiä.
 
Todellakin, jokainen äiti on erilainen ja myös vauvat ovat yksilöitä, toisilta sujuu imetys paremmin kuin toisilta. Edelliseen kirjoitukseen viitaten haluan kuitenkin lisätä pari kommenttia:
- pitkä ja vaikea synnytys ei välttämättä ole este imetyksen onnistumiselle (omakohtaista kokemusta on)
-se että maidonnousu kestää 3-4 päivää ei myöskään estä imetyksen onnistumista (tästäkin kokemusta)
-lapsen keltaisuus ei aina välttämättä vaadi lisämaitokuurin antamista (jep, kokemusta on. lääkäreilläkin näyttää olevan tästä erilaisia mielipiteitä).
-jos vastasyntynyt saa kerralla imettyä rinnasta 70-80 ml, niinkuin edellinen kirjoittaja oli punnitustensa perusteella laskenut, niin se on todella hyvin!

Itse olen sitä mieltä, että imetyksen epäonnistumiseen niin monilta suomalaisäideiltä vaikuttaa osaltaan vastasyntyneiden hoidon ""ylimedikalisoituminen"" sairaaloissa. Jos jatkuvasti punnitaan ja joka gramman pudotusta vahdataan ja verensokeria mittaillaan niin yritä siinä sitten ruokkia lastasi luonnonmukaisesti!
 
Mulla synnytys pitkä ja vaikea, ja olin ekan päivän punasolutipassa, vauvalle oli sillä aikaa annettu osastolla korviketta. Maito nousi (kauhean synnytyksen takia?) 5 päivää sen jälkeen. Aluksi kotona iltaisin mikään maito ei tuntunut riittävän (iso syntyessään, kasvoi hurjaa vauhtia) eli söi tissiä tuntikausia muttei tullut kylläiseksi joten annettiin 30-50ml korviketta jotta poika nukahti lopulta. 3vko-2kk1vko ikäisenä ei saanut korviketta kertaakaan, koska tyytyi saamaansa tisumaitoon ja kasvoi sillä hyvin. Nyt sitten viime päivinä ei ole rinnoista tuleva maito taas riittänyt illalla eli syö ihan mielettömän tiheästi ja silti itkee nälkää - ollaan annettu imetyksen jälkeen vähän korviketta. On mahdollista että korviketta ei tarvita taas kohta, kun maidon tulo lisii pojan tarpeisiin, jos lisii. En tunne huonoa omatuntoa, koska korviketta on annettu tarpeeseen eikä se ole imetystä haitannut. Ja synnytyksen kauhujen takia olen uskomattoman onnellinen että imetys onnistuu näinkin hyvin. On naisia joilla ei tule maitoa lainkaan vaikean synnytyksen takia.

Pupu ja pikkumies 2kk11pvä
 
Meillä on annettu kaikille neljälle yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla ei ole tullut tarpeeksi maitoa, ja sekin vähä mitä on tullut, on ollut niin tiukassa ettei yksikään lapsi ole sitä tissistä irti saanut ilman hiki päässä taistelua.

Ensimmäisillä lapsilla tunsin syyllisyyttä korvikkeen antamisesta, nyt neljännen jälkeen annoin korviketta ilman isompaa pohtimista. Tärkeintä on pitää lapsi ruokittuna ja hyvinvoivana.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa