G: Minkä ikäisenä SINUT on viety lapsena hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nooo, mää olin vauva, alle vuoden...olisinko ollut sen 3kk kun mut vietiin hoitoon..ei sillon -60-luvulla äitiyslomia kai sen enempää pidetty.

Mä olen ollut useilla hoitajilla hoidossa ja ainakin kaksi niistä oli jonkinsortin psykoja, joten kyllä, traumoja on jäänyt. Sensijaan päiväkodissa olo oli ihanaa...siellä oli niiiin ihana täti, että vieläkin tulee hyvä mieli kun häntä muistelee. :)
 
meillä oli kotona hoitaja kun olin jotain 3-4 ja tarhassa olin vähän aikaa ennenkuin menin eskariin. mun äiti meni hoitoon ollessaan pari kuukautta kun mummon piti mennä töihin :whistle:
 
no mulla tilanne oli siitä vähän erilainen että mun äidillä oli vakava raskaudenjälkeinen masennus (ilmeisesti alko jo raskaus aikana) ja joutu sitte erinäisistä syistä laitokseen pakkohoitoon.Isä vei mut pph.n hoitoon kun olin alle 2kk, sisko oli 5v ja samassa paikassa hoidossa.Töiden jälkeen isä haki meidät kotiin (tietenkin :)) Mun elämän ekan 2v äiti ei asunut meidän kans, oli laitoksessa ja sen jälkeen asui eri osoitteessa.Pph.lla olin 3v asti, sit menin tarhaan.
 
en ole koskaan ollut hoidossa koska äiti oli perhepäivähoitaja :) työpäiviä ne oli meille lapsillekki koska aikaisin aamulla tuli jo ensimmäiset lapset ja lähtivät iltasella. Äidin huomio oli monelle lapselle eikä pelkästään meille lapsille
 
Enpä ole koskaan ollut hoidossa. Silloin kun isä ja äiti olivat maatalousyrittäjien tuetuilla lomilla, naapurin täti oli lomittajana ja samalla piti mua silmällä. Muutoin olen saanut pärjatä ilman ulkopuolista hoitajaa.
 
Olin kotona kouluikään asti. Ja hyvää olisi tehnyt, että olisin ollut edes välillä jossain hoidossa. On ollut tosi kivikkoinen tie sosialistamisen saralla.

Mun äiti oli sitä mieltä, että jos joku asia jännittää, se jätetään tekemättä (eli esim kerhoon meneminen). Mä taas olen sitä mieltä, että jännittäminen uusissa tilanteissa on normaalia, mutta sen voittaa vain harjoittelemalla. Lapsen kanssa puhutaan jännittävistä tilanteista ja autetaan niiden yli. Ihmiskontakteja ei vältellä sen takia.

Mä uskon, että jo hyvin pienestä pitäen lapsi opettelee sosiaalisia taitoja keskenään vaikka se hyvin "primitiivistä" meininkiä onkin pienillä. Ja itsetunto niissäkin asioissa kasvaa vain harjoituksen kautta.
 

Yhteistyössä