Mä menin hoitoon 9kk:n iässä ja muistot eivät kovin positiivisia tai lämpimiä ole. Kaksi ekaa perhepäivähoitopaikkaa olivat ihan kamalia, mä muistan vieläkin miten mut jätettiin pimeään huoneeseen niin, et ovi vaan laitettiin kiinni ja pelkäsin siellä. Sitä en tietenkään tiedä miks niin tehtiin, koska olin niin pieni silloin. Vanhempani huomasivat että paikassa oli jotain epämääräistä ja kuumeisesti etsivät toista paikkaa. Äitini sanoin, että oli ihan hirveä jättää mut hoitoon, kun tiesi ettei mulla ole siellä hyvä olla, muttei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Toinen paikka ei sen parempi ollut, hoitotädillä oli mun vanhempi tyttö joka aina puri mua ja mä sain siitä kuitenkin kiukut ja huudot niskaani, näin ainakin koin. Sitä tyttöä hemmoteltiin ja mä olin niinku joku ylimääräinen siellä. Ja sitä puremista pelkäsin niin että vanhempanikin sen huomasivat, kun aina oli jälkiä käsissä, kasvoissa yms. ja itkin hysteerisenä kun hoitoon vietiin. Taas he hakivat kuumeisesti uutta paikkaa, kunnes viimein pääsin päiväkotiin. Sinne oli ikäraja 2-vuotta mutta mut otettiin sisään äitinä kovan suostuttelun takia 1,8 vuotiaana. Olin paikan nuorin ja muistan vieläkin miten isot tytöt hoisivat mua ja mä nautin keskipisteenä olosta. Sieltä on monia mukavia muistoja!
Kunnes sitten kasvoin niin etten enää saanut millään nukuttua päiväunia, mutta pakko siihen aikaan oli 2 tuntia hiljaa sängyssä maata. Mä itkin ne kaksi tuntia joka päivä siinä viisi/kuusivuotiaana. Sen muistan, että oli ne tunnin pitkiä...
Kerran mut siirrettiin käytävään sohvalle nukkumaan, etten itkultani häiritsisi muita nukkujia ja siellä sit makasin yksinäni. Kuulin jotain outoja ääniä ja vedin peiton korvilleni siis ihan pääni päälle ja piilouduin myös tyynyjen alle, kun mua pelotti. Kohta tunsin, että mun päälle istuttiin. Päiväkodissa oli siis jotain vierailijoita ja siinä ne höpisivät ummet ja lammet ja mä kuuntelin niiden alla... Kunnes jonkin ajan kuluttua nostin pääni. Muistan miten ne pelästyivät kun niiden alta löytyi lapsi... Enpä tiedä keitä he olivat tms. Mutta sen jälkeen sain viettää päiväuniajat henkilökunnan kahvihuoneessa.
Tälläinen tarina mulla.