G: Minkä ikäisenä SINUT on viety lapsena hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä oon onneksi saanut olla koko lapsuuteni kotona. Äiti oli yhdessä välissä perhepäivähoitajana joten sosiaalista elämääkin sain. Oli kiva tulla koulusta kotiin kun oli ruoka valmiina ja pulla tuoksui. Oli käyty kaupassa ja oli ostettu karkkipussi tai suklaalevy. =) Pikkuveljeni oli silloin niin pieni et hänenkin takiaan äiti oli vielä kotona minun kouluaikana.
 
mut laitettiin 2 vuotiaana päiväkotiin ja lopetin puhumisen samantien.
sit äiti sai perhepäivähoitajalle paikan, mut se veti viinaa. Jäi kuuntelemaan kun itkettiin hulluna ainkun jäätiin sinne.

Sit saatiin uus perhepäivähoitaja jolla oltiin sit kouluun asti ja se oli hyvä.

Olisin mielellään ollut kotona, koskapäivät oli pitkiä kun äiti kulki pyörällä n7km töihin ees taas.
En tiedä miten se on vaikuttanut tuskin traumoja tulee se on jo hieman liian "vahva" sana.
Mutta uskon että alle 2 vuotiaan paikka ei ole muualla kuin kotona mikäli ei ole lastensuojelullista tai muuta todella hyvää perustetta.
Mielummin kuitenkin 3 vuotiaaksi asti kotona.
Mutta perheitä ja tilanteita on monia..
ei asiat niin mustavalkosia oo. mutta en todellakaan tajua sellaista että alle 1vuotiasta viedään hoitoon (poikkeis lastensuojelullisistasyistä ja sekin pitkän harkinnan jälkeen). Sit voi jo miettiä tekeekö lapsia ollenkaan jos ei hetkeekään viitti lastansa hoitaa
 
3,5kk olin kun menin naapurintädille hoitoon isonveljen kanssa. 35 vuotta sitten kun ei äitiysloma ollut tuon pidempi eikä äidillä todella ollut varaa silloin jäädä kotiin. Isi vei aina 8.30 hoitoon ja viimeistään 15.30 haki pois - yleensä olin anukkunut aina KOKO tuon ajan joten eipä ole varhaisesta hoitoonviemisestä jäänyt traumoja. Hoitotäti ei edes ottanut maksua mun hoidosta kun en oikeesti ollu koskaan hereillä. Hiukan vajaa vuoden ikäisenä siirryin mummolaan hoitoon ja kolmen vanhana sitten perhepäivähoitajalle naapuriin.
 
Mä menin hoitoon 9kk:n iässä ja muistot eivät kovin positiivisia tai lämpimiä ole. Kaksi ekaa perhepäivähoitopaikkaa olivat ihan kamalia, mä muistan vieläkin miten mut jätettiin pimeään huoneeseen niin, et ovi vaan laitettiin kiinni ja pelkäsin siellä. Sitä en tietenkään tiedä miks niin tehtiin, koska olin niin pieni silloin. Vanhempani huomasivat että paikassa oli jotain epämääräistä ja kuumeisesti etsivät toista paikkaa. Äitini sanoin, että oli ihan hirveä jättää mut hoitoon, kun tiesi ettei mulla ole siellä hyvä olla, muttei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Toinen paikka ei sen parempi ollut, hoitotädillä oli mun vanhempi tyttö joka aina puri mua ja mä sain siitä kuitenkin kiukut ja huudot niskaani, näin ainakin koin. Sitä tyttöä hemmoteltiin ja mä olin niinku joku ylimääräinen siellä. Ja sitä puremista pelkäsin niin että vanhempanikin sen huomasivat, kun aina oli jälkiä käsissä, kasvoissa yms. ja itkin hysteerisenä kun hoitoon vietiin. Taas he hakivat kuumeisesti uutta paikkaa, kunnes viimein pääsin päiväkotiin. Sinne oli ikäraja 2-vuotta mutta mut otettiin sisään äitinä kovan suostuttelun takia 1,8 vuotiaana. Olin paikan nuorin ja muistan vieläkin miten isot tytöt hoisivat mua ja mä nautin keskipisteenä olosta. Sieltä on monia mukavia muistoja!
Kunnes sitten kasvoin niin etten enää saanut millään nukuttua päiväunia, mutta pakko siihen aikaan oli 2 tuntia hiljaa sängyssä maata. Mä itkin ne kaksi tuntia joka päivä siinä viisi/kuusivuotiaana. Sen muistan, että oli ne tunnin pitkiä...
Kerran mut siirrettiin käytävään sohvalle nukkumaan, etten itkultani häiritsisi muita nukkujia ja siellä sit makasin yksinäni. Kuulin jotain outoja ääniä ja vedin peiton korvilleni siis ihan pääni päälle ja piilouduin myös tyynyjen alle, kun mua pelotti. Kohta tunsin, että mun päälle istuttiin. Päiväkodissa oli siis jotain vierailijoita ja siinä ne höpisivät ummet ja lammet ja mä kuuntelin niiden alla... Kunnes jonkin ajan kuluttua nostin pääni. Muistan miten ne pelästyivät kun niiden alta löytyi lapsi... Enpä tiedä keitä he olivat tms. Mutta sen jälkeen sain viettää päiväuniajat henkilökunnan kahvihuoneessa.

Tälläinen tarina mulla.
 
Äitini oli perhepäivähoitaja ja hoiti myös meidät omat lapset kotona. Seurakunnan kerhoa käytiin ja jonkin verran muistan olleeni puolipäivätarhassa, ehkä 5-6 vuotiaana.
 
Siihen aikaan kun olin pieni, ei ollut mitaan kunnallista paivahoitoa. Mun vanhemmat olivat yrittajia ja eika lomia siina alkuvaiheessa paljon pystytty pitamaan. Kesat olin maalla papan ja mamman(isan vanhemmat) kanssa, talvet sitten hoitivat minua kaupungissa. Aika akkia jouduin myos vastuuta itsestani ottamaan seka pikkusiskostani(5 v nuorempi).
 

Yhteistyössä