G: Mitä on onni, kauanko se voi kestää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lunatic

Vieras
Otetaan näin syvällinen aihe välillä.

Minusta onni on vain pieni hetki, kestää korkeintaan minuutteja.
Koko päivän kestävää onnea tuskin kukaan koskaan voi tuntea, elleivät aivot ole tiltanneet jumiin.
Siksi onkin niin huvittavaa että ihmiset niin kiihkeästi hamuavat jotain olotilaa, mitä ei ole olemassakaan.. tai on se olemassa, mutta vain pikkuhetkissä ja siellä täällä.
Onni ei ole jatkuva ja pitkäkestoinen olotila ja tunne, kuten jotkut haluavat ajatella.

Tyytyväisyys sitten voi kestää päivän, ehkä vuosiakin. Mutta se ei ole onnen synonyymi.
 
Mulla on kestänyt onni 35v, niin kauan kun ollut lapsia vaikka elämäntilanne muuttunutkin välillä ja köyhä oon nykyään. Kuopus vielä kotona ja niin rakas.
 
Olet mielestäni aivan oikeassa; eihän se onni tosiaan taida kestää kuin aina hetkisen kerrallaan mutta itsestäni ainakin tuntuu siltä että kaikki mediat yms. koittavat jotenkin antaa sellaisen kuvan että jostain löytyisi muka se ikuinen onnellisuus, ja siksi ihmiset siis koittavat sitä tavoitella. Onhan se onnen hetki jos saan aivan upouuden auton mutta eipä sekään onnellisuus kovin kauaa kestä kun jo tottuu siihen ja tulevat kaiken maailman laskut perässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olet mielestäni aivan oikeassa; eihän se onni tosiaan taida kestää kuin aina hetkisen kerrallaan mutta itsestäni ainakin tuntuu siltä että kaikki mediat yms. koittavat jotenkin antaa sellaisen kuvan että jostain löytyisi muka se ikuinen onnellisuus, ja siksi ihmiset siis koittavat sitä tavoitella. Onhan se onnen hetki jos saan aivan upouuden auton mutta eipä sekään onnellisuus kovin kauaa kestä kun jo tottuu siihen ja tulevat kaiken maailman laskut perässä.

Totuus on liian kova pala.. mitään onnea ei ole olemassakaan.. kuin pieninä hippusina, minuutti siellä, toinen täällä.
Siksi ihmiset haluavat uskoa onneen, vähän kuin jeesukseen. Se on olemassa ja tuolla jossain... kukaan ei vaan koskaan näe sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ukkoja en tarttee:
Mulla on kestänyt onni 35v, niin kauan kun ollut lapsia vaikka elämäntilanne muuttunutkin välillä ja köyhä oon nykyään. Kuopus vielä kotona ja niin rakas.
Tietysti pitäisi ensin määritellä, mitä itse kullekin se onni on. Mulle se on se huikaiseva hetki, kun tekisi mieleni laulaa, tanssia ja rutistaa kaikkia vastaantulijoitakin. Valehtelisin, jos väittäisin tuntevani niin esimerkiksi ollessani vatsataudissa =) Toisaalta voin ajatella olevani onnellinen silloin, kun en ole erityisen onnetonkaan. Mutta mä laitan sen "onnellisuuden" pikemminkin tyytyväisyydeksi kuin varsinaiseksi onneksi.

 
Onni kestää ehkä sen hetken, mutta onnellisuus tai sen puute on aika pitkälti omasta elämänasenteesta kiinni. Olen kai vähän "onnellinen", kun koen juuri nyt olevani onnellinen?
 
No normaalisti onni ei varmaan kauaa kestäkään, mutta ensimmäisen lapsen synnyttyä olin tosiaan viikkoja euforiassa. Hormonitrippi sai minut ymmärtämään huumeidenkäyttäjiä, oli tosi mahtava olotila.

Ja väittäisin kyllä, että rakastuminen ainakin ekalla kerralla kunnolla teki tosi onnelliseksi ainakin useammaksi päiväksi. Hyvä seksikin saa raukeaksi ja tyytyväiseksi ja kaikki vaikuttaa paremmalta vaikkei tunne pitkäkestoinen olekaan. Monet varmaan tietävät sen typerän virneen, jota ei voi pyyhkiä kasvoilta.

Avainsana tässä on tietysti uutuudenviehätys, seuraavalla kerralla ei tullut mistään euforiaa, vain pikkuinen tyytyväisyys.
 
mä taas olen sitä mieltä, että onni on ihmisen elämässä sellainen pohjavire, joka joko on tai ei... eli musta kyllä pitkäkestoista onnea on olemassa, mä väitän olevani elävä esimerkki siitä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten erottelet onnellisena ja tyytyväisenä olon?
No kuten tuossa aiemmin sanoin, mulle se onnellisuus on huikaiseva tunne, jolloin tekisi mieli tanssia, laulaa ja rutistaa kaikkia vastaantulijoita.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten erottelet onnellisena ja tyytyväisenä olon?

Kuten joku tuolla jo sanoi, onnellisuus on sitä kun on naama virneessä ja on extaasissa.
Tyytyväisyys taas on tällanen ihan arkinen olotila, jos asiat soljuu suht raiteillaan, sitä on tyytyväinen.
 
No nyt kun mietin oikein niin ei tuu tosiaan mieleen yhtä kokonaista onnellista päivää.
No toisaalta, tarvitseeko tullakaan? Kyllä ne onnen hetketkin jaksavat lämmittää ja noin niinkuin muuten paskassa päivässä tekee yksikin onnen hetki jo aika paljon, tai no, ainakin toisinaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
No nyt kun mietin oikein niin ei tuu tosiaan mieleen yhtä kokonaista onnellista päivää.
No toisaalta, tarvitseeko tullakaan? Kyllä ne onnen hetketkin jaksavat lämmittää ja noin niinkuin muuten paskassa päivässä tekee yksikin onnen hetki jo aika paljon, tai no, ainakin toisinaan.

No niin niin, pienikin onnenhetki riittää. Olisi melkein mahdotonta että sellanen olotila vois kestää ja kestää, johan siinä tulis piipaa-auto hakemaan kun virnuilis päivätolkulla. Mahtaisko fysiikkakaan kestää, kai niiden endorfiinien tuottaminen on aika työläs prosessi kuitenkin.
 
Onni on nimenomaan pienissä hetkissä.

Mä koin sellaisen hetken viimeksi eilen kun ajeltiin iltahämärissä Tampereelta kotiin. Laskeva aurinko oli värjännyt taivaan oranssinpunaiseksi ja paljaat koivut piirtyivät mustina ja teräväpiirteisinä sitä vasten. Mä näytin sen esikoistytölle ja siinä sitä ihasteltiin =) Muutaman minuutin ajan mä en ajatellut muuta kuin sitä kaunista maisemaa ja tyttökin oli ihan hiljaa sitä katsellen.

Onni on siinä hetkessä kun mieli on tyyni ja kaikki ympärillä tuntuu olevan harmoniassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
No nyt kun mietin oikein niin ei tuu tosiaan mieleen yhtä kokonaista onnellista päivää.
No toisaalta, tarvitseeko tullakaan? Kyllä ne onnen hetketkin jaksavat lämmittää ja noin niinkuin muuten paskassa päivässä tekee yksikin onnen hetki jo aika paljon, tai no, ainakin toisinaan.

No niin niin, pienikin onnenhetki riittää. Olisi melkein mahdotonta että sellanen olotila vois kestää ja kestää, johan siinä tulis piipaa-auto hakemaan kun virnuilis päivätolkulla.

Älä pelottele. :snotty:
Mutta nyt kun lisää aihetta pohdiskelen niin tulee kyllä mieleen muutama "kesto-onnellinen" tyyppi, ne on niitä sellaisia jotka aina hymyilevät, aina näkevät kaikessa hyvää, eivät jaksa murjottaa ja ovat vaan niin järjettömän onnellisia elämästä.
 
Minusta taas positiivisuus ei ole aina perseestä, päinvastoin, kun olen tiedostaen alkanut vaalimaan onnea olen löytänyt elämäilon takaisin. Toki "menossa mukana lääkkeet ja terapia myös : )
T. masentunut
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten erottelet onnellisena ja tyytyväisenä olon?

Näin koen nämä kaksi olotilaa itse, vaikka nämä sanat ovat pitkälti toisilleen synonyymeja ainakin tässä yhteydessä ajateltuna:
Onnelliseksi koen itseni silloin, kun saan lähes jatkuvasti mielihyvää siitä tunteesta, että asiani ovat kunnossa. Kouluarvosanana 8.
Tyytyväisyys on sama asia hiukan lievemmässä muodossa. Kouluarvosanana 7,5.
 
Musta se onni on just sitä kykyä ola tyytyväinen ja löytää sitä iloa pikkujutuista. Jos jonain päivänä pännii tai surettaa, se ei vielä tarkota, ettei kuitenkin ois onnellinen. Musta onni on sitä, et onko kokonaisuudessaan tyytyväinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta se onni on just sitä kykyä ola tyytyväinen ja löytää sitä iloa pikkujutuista. Jos jonain päivänä pännii tai surettaa, se ei vielä tarkota, ettei kuitenkin ois onnellinen. Musta onni on sitä, et onko kokonaisuudessaan tyytyväinen.

Mutta ei ihmiset haaveile tommosesta onnesta, ne haaveilee kestävästä euforian tunteesta. Sitä ei ole olemassakaan ja sitten petytään.
Mennään naimisiin onnen toivossa, rakennetaan talo onnen toivossa, tehdään lapsia onnen toivossa... ostetaan tavaraa... ja huomataan ettei se olekaan niin ihanaa ja petytään. Tyytyväisyys ei riitä nykyihmisille. Pitäs olla jatkuvaa ilotulitusta, eikä sitä voi saada asioita tekemällä, se tunne vaan tulee millon sitä huvittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta se onni on just sitä kykyä ola tyytyväinen ja löytää sitä iloa pikkujutuista. Jos jonain päivänä pännii tai surettaa, se ei vielä tarkota, ettei kuitenkin ois onnellinen. Musta onni on sitä, et onko kokonaisuudessaan tyytyväinen.

Mutta ei ihmiset haaveile tommosesta onnesta, ne haaveilee kestävästä euforian tunteesta. Sitä ei ole ja sitten petytään.
Mennään naimisiin onnen toivossa, rakennetaan talo onnen toivossa, tehdään lapsia onnen toivossa... ostetaan tavaraa... ja huomataan ettei se olekaan niin ihanaa ja petytään. Tyytyväisyys ei riitä nykyihmisille.

Minulle riittää.
 

Yhteistyössä