Toggle sidebar

G: Mitä tapahtuu kiitoskorteille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuis on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kuis on

Vieras
Mitä teette kuvallisille kiitoskorteille, joita saatte häiden, rippijuhlien, valmistujaisten tms. jälkeen? Jotenkin valokuvan heittäminen roskiin tuntuu tylyltä, mutta toisaalta eipä sitä entisten luokkakavereiden hääkuvia kovin montaa vuotta ole järkeä säilyttää, vaikka häissä olisikin ollut...? Tietysti lähimpien kuvia voi säästää ja mielellään kehystääkin (joskin siihen ei kiitoskorttikuvat yleensä käy), mutta mitä tapahtuu muille?

a) Katsotaan, ihastellaan ehkä päivä tai kaksi, ja heitetään roskiin
b) Säilytetään aikansa ja heitetään lopulta roskiin jonkun kevätsiivouksen yhteydessä
c) Laitetaan johonkin pysyvään talteen
d) Laitetaan totta kai kaikki esille!
e) Muuta?

Laitetaan nyt samaan syssyyn: mitä teette eronneiden parien hääkuville? Siskon erottua otettiin kuva pois esiltä (meillä on kaikista sisaruksista perheineen jonkinlaiset kuvat näytillä) mutta tuolla se on laatikossa edelleen.
 
Pysyvään talteen eli valokuva-albumin väliin tai jopa kiinni. Harvoin paperikuvia tulee enää teetettyä, joten kiitoskkuvat on kiva säilyttää. Esillä ei ole yksiäkään hääkuvia, mutta jos olisi, niin ottaisin eronneet pois, mutta en siltikään heittäisi kuvia pois. Onhan niissä silti muistoja jne. Enhän heitä muitakaan kuvia pois, jossa pariskunta esiintyy yhdessä.
 
Ovat varmaan tallessa, mikä missäkin laatikon perällä... Joskus jos saisi niistä vaikka skräppikirjan tehtyä, siis kuvat albumiin ja kivat koristelut sitten sivuille. En mie niitä hukkaan raski heittää ainoatakaan :)
 
Riippuu ihan tapauksesta. B tai C. Kerran sain kaukaiselta sukulaiselta kiitoskortin, enkä oikein tiennyt mitä sillä tekisin (olen oikeastaan aika huono heittämään mitään pois :D ), ja lopulta vein sen äiskälle. Ja näin oli sisaruksetkin tehnyt. Siinä kiva pinkka identtisiä kortteja, jotka lopulta varmasti meni takkaan.

Minusta nuo kiitoskortit yleensäkin ovat ihan hölmöjä.
 
Hmm. Eikö teille tosiaan tule sellaisten "ei niin lähellä sydäntä" -ihmisten kiitoskortteja? Esimerkkinä tosiaan:

* henkilö, jota olen muksuna vahtinut yli 10 vuotta sitten -> tuli kutsu ylioppilasjuhliin (vanhempamme ovat tuttavia), kävin kohteliaisuutta, sain kuvallisen kiitoskortin postissa
* entinen luokkakaveri, jota avioitui pian opintojan päätyttyä ja kutsui häihin -> yllätyin kutsusta, olin toki otettu, kävin juhlissa, yhteydenpito odotetusti hiipui kyllä jo koulun päätyttyä, enkä kyllä keksi että mihin hänen hääkuvansa tässä taloudessa kuuluisi? ei meillä ole kuin perhealbumeja, ja tuon paikka ei kyllä ole siellä
* serkun rippijuhlat -> minulla on pilvin pimein kuvia yhteisistä juhlista, kesälomista jne., ja ne kuuluvat ehdottomasti talteen - sen sijaan se postimerkin kokoinen teennäinen kuvaamokuva joka ei näytä yhtään serkultani ei kyllä tunnu säilyttämisen arvoiselta
* äidin serkun häissä kävimme kun kutsu tuli, mutta se on äitini serkku eikä millään tapaa minulle läheinen ihminen, ja puolisoa en ollut nähnyt ennen enkä ole nähnyt sittemmin
* ja jos tähän listaan lisätään ne lapsikuvajoulukortit: lapsuudenystävän kanssa on joulukortteja vaihdettu aina, vaikka edellisestä tapaamisesta on vuosia; en ole tavannut hänen puolisoaan tai hänen lastaan ikinä; en tiedä mitä tekisin muksun kuvalle joka joulun alla tupsahti postiluukkuun? ihana se oli nähdä, mutta että säilyttäisin...?

Puhumattakaan siitä, mitä kiitoskortteja miehen puolelta tulee. Se suku on erittäin etäistä, mutta kutsuja serkkujen häihin on viime vuosina tupsahdellut ilmeisesti "kun kuuluu kutsua" - mies ei tunne näitä ihmisiä, ei muista kenestä on kyse, nimi ei soita mitään kelloja. Emme mene, muistamme kortilla/lahjalla, ja saamme kiitoskortin uppo-oudoilta ihmisiltä :D
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa