Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23416697:Mä tunnen paljonkin ihmisiä, joilla on varaa ostaa 40 euron kilohintaisia lihoja. Useimmat heistä ovat jo sen ikäisiä, että asuntolainat on makseltu pois ja lapsistakin korkeintaan nuorin asuu enää vanhempiensa kanssa.
Meillä ei ole muita tuloja kuin mun palkkani, mutta eipä meillä ole muita syöjiäkään kuin minä, 19-vuotias poika ja isohko koira. Noh, poika on kesäisin töissä, mutta ne rahat menee hänelle itselleen. Ostan mahdollisuuksien mukaan luomua, lihan aina luomuna, ja meillä menee noin 500 /kk ruokaan.
500 kuussa kahdelle hengelle on suhteellisen paljon.
Toisaalta sinä teet kyllä laadukasta ruokaa... sitä ei saa satsaamatta hyviin raaka-aineisiin.
Se mikä näissä ketjuissa minua mietityttää on usein pohjalla oleva automaattinen oletus, että on "hyvä asia" jos menee mahdollisimman vähän raha aruokaan.
Miksi se on hyvä asia?
Jos perhe on taloudellisesti tiukoilla niin silloin tietenkin hyvä jos saa ruokamenoja alas.
Mutta ellei ole, niin eikö kulutukseen (ja tietenkin ennen kaikkea kotimaiseen kulutukseen) sijoitettu raha ole pikemminkin kansantaloudellista yhteisvastuullisuutta?
Se tulee takaisin meille kaikille... alvissa, työpaikoissa jne.
Palvelut olisivat "paras" ostettava, koska ne rasittavat vähiten ympäristöä.
Mutta aika hyviin lukeutuvat elintarvikkeetkin? Useinkaan kun ne hintavammat eivät suinkaan ole ekologisesti huonompia vaan parempia kuin edulliset...